Selim II
Selim II (28. toukokuuta 1524 – 15. joulukuuta 1574) oli Osmanien valtakunnan sulttaani vuodesta 1566 kuolemaansa asti.[1] Hän oli Suleiman Suuren ja tämän vaimon Roxelanan lapsi.
| Selim II | |
|---|---|
 | |
| Osmanien valtakunnan sulttaani | |
| Valtakausi | 7. syyskuuta 1566 – 15. joulukuuta 1574 |
| Edeltäjä | Suleiman Suuri |
| Seuraaja | Murat III |
| Syntynyt |
28. toukokuuta 1524 Istanbul,Osmanien valtakunta |
| Kuollut |
15. joulukuuta 1574 (50 vuotta) Istanbul, Osmanien valtakunta |
| Puoliso |
Nurbanu Sultan Selimiye Sultan |
| Lapset |
Murat III Şehzade Abdullah Şehzade Cihangir Şehzade Mustafa Şehzade Osman Şehzade Süleyman Şehzade Mehmed Esmehan Sultan Gevherhan Sultan Şah Sultan Fatma Sultan Ayşe Sultan |
| Suku | Osmani |
| Isä | Suleiman Suuri |
| Äiti | Hurrem Sultan |
| Uskonto | sunnalaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Hallitsijana
muokkaaSaatuaan valtaistuimen palatsin juonittelujen ja veljesriidan jälkeen, hänestä tuli ensimmäinen sulttaani joka vältti hallinnollisia ja sotilaallisia asioita.[1] Selim jätti mieluummin hallitsemisen ministereilleen ja pitäytyi harrastuksissaan, joihin lukeutuivat metsästäminen, ratsastaminen ja viinijuhlat haaremissa. Hänen turkkilaiset aikalaisensa kutsuivat häntä lisänimellä Sarı (Sarı = "vaalea, keltainen"), ja länsimaisessa historiankirjoituksessa hänestä on käytetty lisänimeä Juoppo. Valtion asioita hoiti Mehmed pašša Sokolović, jota pidetään käytännössä Selimin sijaishallitsijana.
Kaksi vuotta Selimin valtaistuimelle nousun jälkeen hänen onnistui saada aikaan sopimus Konstantinopolissa (17. helmikuuta 1568) keisari Maksimilian II:n kanssa. Sopimuksessa keisari suostui maksamaan sulttaanille vuosittaisen 30 000 dukaatin "lahjan" ja ennen kaikkea Maksimilian antoi Osmanien valtakunnalle vallan Moldaviassa ja Valakiassa.
Astrahanin sotaretki
muokkaa- Pääartikkeli: Astrahanin sotaretki
Selimin aikana Osmanien valtakunta kohtasi sodassa ensimmäistä kertaa tulevan kiistakumppaninsa Venäjän, joka oli turkkilaisille merkinnyt aiemmin vain kauppakumppania. 1550-luvulla Venäjän laajeni pohjois-Kaukasiaan, jota Osmanien valtakunta ja sen vasalli ja liittolainen Krimin kaanikunta pitivät etupiireihinsä kuuluvana. Krimin kaanikunta oli sotinut Venäjää vastaan jo pitkään, mutta osmanien ensimmäiset sotatoimet alkoivat keväällä 1569, jolloin turkkilaisten ja Krimin tataarien muodostama sotaretkikunta marssi Don- ja Volga-jokien väliselle alueelle. Sotaretkeen sisältyi olennaisesti suunnitelma joet yhdistävän kanavan kaivamiseksi, jonka valmistuttua entinen Astrahanin kaanikunta voitaisiin vallata venäläisiltä. Jokien alajuoksujen hallinta ja niiden välisen kanavan valmistuminen olisi merkinnyt koko niiden eteläpuolisen Kaukasian hallintaa sekä suoraa vesikulkureittiä Mustanmeren ja Kaspianmeren välille. Sotaretkeä ja kanavan kaivamistöitä vaikeuttivat puutteellinen huolto ja aromaastosta johtuvat vaikeat elinolosuhteet sekä tataarien ja turkkilaisten välillä ollut epäluottamus enemmän kuin venäläisten vastatoimet. Syksyn lähestyessä osmani- ja tataariarmeijoille annettiin vetäytymiskäsky ja ne poistuivat Astrahanista marssien suuren ja kuivan aroalueen halki. Turkkilaisten ja tataarien keskinäiset välit heikkenivät kärsivät ja osmaniarmeija koki suurimmat tappionsa nälästä ja vesipulasta johtuen paluumarssin aikana. Ensimmäinen Venäjän ja Osmanien valtakunnan yhteenotto päättyi jälkimmäisen sotilaalliseen tappioon, vaikka seuranneissa neuvotteluissa osmanit saivat ajettua läpi osan sodalle asettamistaan tavoitteista.[2][3]
Sodat Välimerellä
muokkaaSelimin valloitusretket Jemeniin ja Hejaziin onnistuivat paremmin ja Kyproksen valloitus 1571 oli hänen suurimpia saavutuksiaan. Kyproksen valloitus kuitenkin johti laivastotappioon Italian ja Espanjan laivastoja vastaan Lepanton taistelussa samana vuonna.[1]
Imperiumin murskatut laivastot rakennettiin uudelleen nopeasti, noin kuudessa kuukaudessa ja Osmanit saivat pian Välimeren takaisin haltuunsa. Elokuussa 1574, kuukausia ennen Selimin kuolemaa, Osmanit valloittivat Tunisian Espanjalta, joka oli valloittanut sen 1572.
Lähteet
muokkaa- Stoneman, Richard: Matkaopas historiaan: Turkki. Kuopio: Puijo, 1993. ISBN 951-579-033-6
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Stoneman, s.147
- ↑ Martin, Janet: Medieval Russia, 980–1584, s. 397–400. Cambridge University Press 2. painos, 2007. ISBN 9780521676366
- ↑ Davies, Brian L.: Warfare, State and Society on the Black Sea Steppe, 1500–1700, s. 12–13. Taylor & Francis/Routledge, 2007. ISBN 0-203-96176-5
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Selim II Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Suleiman Suuri |
Osmanien sulttaani | Seuraaja: Murat III |