Ritva Oksanen
Ritva Annikki Oksanen (o.s. Piilikangas; s. 16. kesäkuuta 1939 Vaasa)[1] on suomalainen näyttelijä ja laulaja.
| Ritva Oksanen | |
|---|---|
 Ritva Oksanen esiintymässä Jyväskylän kirjamessuilla 2009. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Ritva Annikki Oksanen |
| Syntynyt | 16. kesäkuuta 1939 Vaasa |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1963– |
| Merkittävät roolit |
Eila (Elämänmeno) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Elämä ja ura
muokkaaEnsimmäisen teatteriroolinsa Ritva Oksanen teki Jyväskylän Huoneteatterissa vuonna 1957, minkä jälkeen hänet on nähty näyttämöillä ympäri Suomea. Oksasen tulkintoja ovat olleet muun muassa Maria Callas (Mestariluokka), Marlene Dietrich, Medeia ja musiikilliset koosteohjelmat Korva elämän kyljessä ja Ei koske minua – vai koskeeko.
Oksanen on tehnyt useita televisiorooleja, Elämänmenon Eila Nieminen on yksi Oksasen tunnetuimmista televisiorooleista. Muita Ritva Oksasen sarjoja televisiossa ovat olleet muun muassa Pesärikko, Kohtaamiset ja erot, Konstan Pylkkerö, Pimeän hehku, Elämän suola sekä Pieni pala jumalaa.
Oksanen on myös tunnettu omista laulua, lausuttua runoutta ja proosaa sisältävistä tuotannoistaan, joista viimeisin on nimeltään Elämän sirkus. Elämän sirkuksella Oksanen juhlisti 40-vuotista taiteilijauraansa vuonna 2003.
Esikoislevytyksensä Maria Isabel Oksanen teki Ossi Ahlapuron kanssa vuonna 1970. Hän oli mukana Eurovision laulukilpailun Suomen karsinnassa vuonna 1974 kappaleella Musta tango sekä Syksyn Sävelessä vuonna 1971 kappaleella Tuli mies ja vuonna 1972 kappaleella "Aikeet arvaan". Vuonna 1979 hän edusti Suomea Sopotin laulufestivaaleilla kappaleella Tuulessa soitto sousi.
1980-luvulla Oksanen teki henkilökohtaisen uskonratkaisun kärsittyään alkoholismista[2] ja on tehnyt sen jälkeen myös hengellisiä produktioita. Hän on ollut absolutisti vuodesta 1988 lähtien.[3]
Oksanen palkittiin urastaan Pro Finlandia -mitalilla vuonna 2001, ja vuonna 2017 hänelle myönnettiin teatterineuvoksen arvonimi.[4][5]
Diskografia
muokkaa- Ritva Oksanen (1971)
- Voiko naista näin käsitellä (1973)
- Ritva Oksanen (1973)
- Iitin Tiltu (1974)
- Ritva Oksasen parhaita (1975, kokoelma)
- Mä olen nainen (1976)
- Laulanpa lapsille (1977)
- Tanssitaanko (1978)
- 20 suosikkia – Tuli mies (1995, kokoelma)
- Tuli mies (1999, kokoelma)
- Hiuksenhienosti (1999)
- Ja joka yö (2002)
- Elämän sirkus (2004, kokoelma)
- Toinen minäni (2006)
Dubbauksia
muokkaa- Prinsessa Ruusunen (1959) – Ilomieli
- Prinsessa ja sammakko (2009) – Mama Odie
- Coco (2018) – Abuelita
Lähteet
muokkaa- ↑ Ritva Oksanen Elonetissä.
- ↑ Jenni Kokkonen: Näyttelijän uskomattoman huono tuuri: kahdeksan auto-onnettomuutta! 11.08.2011. Studio55.fi / MTV3. Viitattu 8.8.2012.
- ↑ Korkin kiinni laittaneet julkkikset paljastavat - näin elämänlaatu parani: ”Nyt minulla on ihan toinen elämä” www.iltalehti.fi. Viitattu 29.1.2020.
- ↑ Niinimäki, Pirjo-Liisa: Ritva Oksasesta teatterineuvos Hämeen Sanomat. 9.5.2017. Viitattu 25.11.2021.
- ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 23.7.2022.
Aiheesta muualla
muokkaa- Ritva Oksanen Elonetissä.
- Ritva Oksanen Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Ritva Oksasen esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Ritva Oksanen: Musta tango. Esitys Suomen euroviisukarsinnasta 16.2.1974. Ylen Elävä arkisto.
- Ritva Oksanen – näyttelijä ja estraditaiteilija. Miten minusta tuli minä 12.4.2006. Ylen Elävä arkisto.
- Oksanen, Ritva hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)