Parsakasvit
Parsakasvit (Asparagaceae) on yksisirkkaisheimo Asparagales-lahkossa. Se on varsin epäyhtenäinen ryhmä ulkonäöltään erilaisia kasveja, jotka kuitenkin ovat selvästi toistensa sukulaisia ja muodostavat molekyylitutkimusten perusteella kladin. Heimo on levinneisyydeltään yleismaailmallinen, ja niitä kasvaa kaikkialla arktisia alueita lukuun ottamatta.
Parsakasvit | |
---|---|
Jättiagaave (Agave americana) on heimon suurimman suvun edustaja. |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Streptophyta |
Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Yläluokka: | Euphyllophyta |
Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alaluokka: | Koppisiemeniset Angiospermae |
Ylälahko: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Asparagales |
Heimo: |
Parsakasvit Asparagaceae Juss. |
Synonyymit | |
|
|
Alaheimot | |
Katso myös | |
Heimon arvellaan olevan noin 91 miljoonaa vuotta vanha, joten se on syntynyt jo liitukaudella. Heimon sisäinen erilaistuminen lienee alkanut noin 89 miljoonaa vuotta sitten. Parsakasvien heimolla ei ole mitään ilmeisiä kehittyneitä ominaisuuksia (ns. apomorfioita), jotka erottaisivat ne edeltäjistään. Siemenen endospermin eräät piirteet (mm. kehittymistapa) voisivat ehkä käydä koko heimon apomorfiasta.[1]
Parsakasvien kehityslinja on melko selvästi erottuva kokonaisuus. Suvun Aphyllanthes fylogeneettinen asema on epäselvä. Alaheimot Brodiaeoideae ja Scilloideae ovat ilmeisesti toisilleen sukua ja muodostavat yhteisen kladin.[1]
Heimo lienee kaikkein epätyydyttävin koko koppisiemenisten järjestelmässä, koska se on niin moninainen, eikä sillä ole mitään yhteistä ominaisuutta. Lisäksi jotkin alaheimot ovat vaikeasti tunnistettavissa. Kukat ovat niissä tyypillistä yksisirkkaisille ominaista tyyppiä, kun taas toisissa alaheimoissa ne ovat hyvin erikoistuneita. Eräät alaheimot (erityisesti Nolinoideae ja Agavoideae) ovat hyvin heterogeenisiä, ja aikaisemmissa kasvijärjestelmissä onkin niiden tiimoilta erotettu useita eri heimoja.[1]
Alaheimot
muokkaaParsakasvien heimossa on kaikkiaan 153 sukua ja 2 480 lajia sekä seitsemän alaheimoa, joissa vielä useita tribuksia.[1] Seuraavassa alaheimojen ja tribusten tärkeimpiä ominaisuuksia.
Alaheimo Aphyllanthoideae
muokkaaTässä alaheimossa on vain yksi laji: vihvilälilja (Aphyllanthes monspeliensis). Se kasvaa läntisissä Välimeren maissa sekä Euroopan että Afrikan puolella. Kasvin maanpinnan yläpuoliset osat koostuvat mättäästä vanallisia kukintoja. Vanat ovat yhteyttäviä, sillä lehdet ovat surkastuneet. Kukinnossa on muutama kukka, ja harittavat, tavallisesti siniset kehälehdet ovat kooltaan vaatimattomia. Kasvi muistuttaa silmiöitä eli kuovinkukkia (Sisyrinchium), jotka kuuluvat kurjenmiekkakasveihin (Iridaceae).[1]
Alaheimo Brodiaeoideae
muokkaaTämä alaheimo on ennen tunnettu heimona Themidaceae. Siihen kuuluu noin 12 sukua ja 62 lajia, jotka esiintyvät Amerikassa Brittiläisestä Kolumbiasta Guatemalaan ulottuvalla alueella. Kasvit muistuttavat laukkakasveja (alaheimo Allioideae narsissikasvien heimossa Amaryllidaceae) vanallisten, sarjamaisten kukintojen, melko pienten kukkien, enemmän tai vähemmän yhteenkasvaneiden kehälehtien ja kehänpäällisen sikiäimen puolesta. Erona laukkakasveihin on kuituinen pystyjuurakko sipulin sijaan, laukoille tyypillisen tuoksun puuttuminen ja tavallisesti ainakin neljä kukinnon ylälehteä, jotka eivät peitä kukintoa laukkojen noin kolmen ylälehden tapaan.[1]
Alaheimoon kuuluvat suvut Androstephium, Bessera, Bloomeria, Brodiaea, Dandya, tiukukukat (Dichelostemma), Milla, Petronymphe, triteleiat (Triteleia) ja Triteleiopsis.[1]
Alaheimo Scilloideae
muokkaaTämä alaheimo tunnettiin aiemmin hyasinttikasvien heimona Hyacinthaceae. Siihen kuuluu 41–70 sukua ja 770–1 000 lajia, jotka kasvavat etupäässä Vanhassa maailmassa välimerenilmastoisilla alueilla, Keski-Aasiassa ja Japanissa; Etelä-Amerikassa on vain muutama laji. Hyasinttikasvit ovat sipulikasveja, joilla on melko mehevät ja limapitoiset lehdet, jotka sijaitsevat tyviruusukkeena. Vanallisessa terttumaisessa kukinnossa on melko huomaamattomia kukkia, joissa on enemmän tai vähemmän yhteen kasvanut kehä. Hedelmä on kota. Alaheimossa on neljä tribusta.[1]
Tribus Oziroëae
muokkaaTässä tribuksessa on vain yksi suku Oziroë ja viisi lajia, jotka kasvavat Etelä-Amerikan länsiosissa.[1]
Tribus Ornithogaleae
muokkaaTässä tribuksessa on neljä sukua ja 312 lajia Euroopassa, Länsi-Aasiassa ja Afrikassa. Liljatähdikkien (Ornithogalum) suvussa on 160 ja lyhdykkien (Albuca) suvussa 110–140 lajia.[1]
Tribus Urgineeae
muokkaaTässä tribuksessa on kaksi tai ehkä kolme sukua ja 105 lajia enimmäkseen Afrikassa, Madagaskarilla ja Välimeren maista Intiaan.[1]
Tribus Hyacintheae
muokkaaTässä tribuksessa on 32 sukua ja noin 500 lajia Euraasiassa, Afrikassa, Madagaskarilla ja Etelä-Intiassa. Suurimpia sukuja ovat pisarat (Lachenalia, 110 lajia), täplikit (Ledebouria, 70 lajia), helmililjat (Muscari, 50 lajia) ja bellevaliat (Bellevalia, 50 lajia) sekä kevättähdet (Scilla, 30 lajia).[1]
Alaheimo Agavoideae
muokkaaTässä alaheimossa on 23 sukua ja 637 lajia, jotka kasvavat lähes kaikkialla maapallolla kylmiä alueita lukuun ottamatta, erityisesti Pohjois-Amerikan lounaisosissa. Kasvit ovat vaakajuurakkoisia ja lehtiruusukkeellisia. Suurimpia sukuja ovat agaavet (Agave, 210 lajia), rönsyliljat (Chlorophytum, 150 lajia), hietaliljat (Anthericum, 65 lajia), Echeandia (60 lajia) ja jukat (Yucca, 50 lajia).[1]
Alaheimo Lomandroideae
muokkaaTässä alaheimossa on 14–15 sukua ja 178 lajia Madagaskarilla, Intiassa, Kaakkois-Aasiassa, Tyynenmeren saarilla, Etelä-Amerikassa ja etenkin Australiassa. Suurimmat suvut ovat rautapiiskiot (Lomandra) ja Thysanotus, joissa kummassakin on 50 lajia. Ryhmään kuuluu myös koristekasveina tunnetut liljapuut (Cordyline).[1]
Alaheimo Asparagoideae
muokkaaTässä alaheimossa on kaksi sukua ja 165–295 lajia, jotka melkein kaikki ovat parsoja (Asparagus) Toinen suku on viisilajinen Hemiphylacus. Alaheimon lajeja kasvaa Vanhassa maailmassa ja Meksikossa. Kasvit ovat juurakollisia, saponiineja sisältäviä, ja lehdet ovat kierteisasentoisia. Kukat sijaitsevat ryhmissä tai röyhymäisissä kukinnoissa. Kehäputki on lyhyt ja hetiö kiinnittyy sen tyveen. Hedelmä voi olla esimerkiksi marja.
Alaheimo Nolinoideae
muokkaaTässä alaheimossa on 26 sukua ja 475 lajia eri puolilla maapalloa. Suurimmat suvut ovat traakkipuut (Dracaena, 100 lajia), Eriospermum (100 lajia), tuonenkielot (Aspidistra, 90 lajia), torvikielot (Polygonatum, 60 lajia) ja käärmeenparrat (Ophiopogon, 55 lajia).[1]
Sukuja
muokkaaParsakasveihin luokitellaan noin 120 sukua. Alla luetellaan suomeksi nimettyjä parsakasvisukuja:[2][3][4]
- Agave – agaavet
- Albuca – lyhdykit
- Anthericum – hietaliljat
- Aphyllanthes – vihviläliljat, laji A. monspeliensis – vihvilälilja
- Asparagus – parsat
- Aspidistra – tuonenkielot
- Barnardia – tähtihännät
- Beaucarnea (muun muassa huiskupullojukka Beaucarnea recurvata)
- Bellevalia – bellevaliat eli kyynelhyasintit
- Bowiea – mukelot, laji B. volubilis – mukelo
- Brimeura – juhannushyasintit
- Brodiaea (muun muassa brodia Brodiaea californica)
- Calibanus – mukulajukat
- Camassia – tähtihyasintit
- Chlorogalum – saippuajuuret
- Chlorophytum – rönsyliljat
- Convallaria – kielot eli kellokielot
- Cordyline – liljapuut
- Danaë – daneet, laji D. racemosa – danee eli leikkodanee
- Dasylirion – jupit
- Dichelostemma – tiukukukat
- Dipcadi – kuurnaliljat
- Dracaena – traakkipuut eli lohikäärmepuut
- Drimia – merisipulit
- Drimiopsis – täpliöt
- Eucomis – töyhtövanat
- Eustrephus – vompatinmarjat, laji E. latifolius – vompatinmarja
- Furcraea – mauritiuksenhamput
- Honorius – kellotähdikit
- Hosta – kuunliljat
- Hyacinthella – kääpiöhyasintit
- Hyacinthoides – kellosinililjat
- Hyacinthus – hyasintit
- Lachenalia – pisarat
- Ledebouria – täplikit
- Leopoldia – harjahelmililjat
- Liriope – liriopet
- Lomandra – rautapiiskiot
- Maianthemum – oravanmarjat
- Muscari – helmililjat eli ruukkuhelmililjat
- Nectaroscilla – mesisinililjat
- Nolina – pullojukat
- Ophiopogon – käärmeenparrat
- Ornithogalum – liljatähdikit eli valkotähdikit eli tähdikit
- Othocallis – sinililjat eli kevätsinililjat
- Paradisea – paratiisililjat
- Polianthes – tuberosat
- Polygonatum – torvikielot eli kalliokielot
- Prospero – lumotähdet
- Pseudomuscari – kellohelmililjat
- Puschkinia – posliinihyasintit
- Rohdea – mikonkielot
- Ruscus – ruskukset eli rautamyrtit
- Sansevieria – anopinkielet
- Scilla – kevättähdet, aiemmin myös sinililjat, mutta monet sinililjoiksi kutsutut lajit siirretään mahdollisesti muihin sukuihin.
- Semele – prinsessanliaanit
- Smilacina – rotkokielot (yhdistetään oravanmarjoihin)
- Triteleia – triteleiat
- Veltheimia – heimikit
- Yucca – jukat eli miekkajukat, palmuliljat
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Stevens, P. F.: Angiosperm Phylogeny Website: Asparagaceae Angiosperm Phylogeny Website. 2001. Viitattu 8.2.2015. (englanniksi)
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliiton julkaisuja nro 363. Helsinki 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
- ↑ Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet. (lähteessä vanha taksonomia: parsakasvit heimoissa Agavaceae (k23614), Aphyllanthaceae (k22176), Asparagaceae (k14866), Hyacinthaceae (k11672), Laxmanniaceae (k42057), Ruscaceae (k6343) ja Themidaceae (k58196).)
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Parsakasvit – Asparagaceae Viitattu 27.11.2022.