Okko
miehen etunimi
Okko on miehen etunimi. Suomessa nimi on käsitetty Oskari-nimen puhuttelumuodoksi, Saksassa sen sijaan Oton rinnakkaisnimeksi.[1]
| Okko | |
|---|---|
| Nimipäivä | |
| – suomenkielinen | 13. elokuuta |
| – ruotsinkielinen | – |
| – ortodoksinen |
27. helmikuuta, 8. heinäkuuta |
| Muunnelmia | – |
| Vastineita eri kielissä | – |
| Nimen alkuperä | Oskari, Otto tai Prokopius |
Suomessa nimi Okko tuli käyttöön 1920-luvulla. Vuoden 2020 loppuun mennessä se on annettu noin 1 020 henkilölle, joista suurin osa on syntynyt 2000-luvulla.[2]
Okon nimipäivä on 13. elokuuta. Ensimmäisen kerran nimi otettiin kalenteriin vuonna 1929.[1] Vuonna 1950 se poistettiin kalenterista, mutta nimen yleistyttyä se palautettiin samalle päivälle vuodesta 2015 lähtien.[3] Ortodoksisessa nimipäiväkalenterissa Okon nimipäivää vietetään 27. helmikuuta, koska se on käsitetty lyhentymäksi Prokopius-nimen muunnoksesta Prokko.[1]
Nimi Okko esiintyy Suomessa myös sukunimenä.
Okko etunimenä
muokkaa- Okko Järvi (s. 1996), koripalloilija
- Okko Kamu (s. 1946), kapellimestari
- Okko Kangasniemi (s. 2000), jääkiekkoilija
- Okko Laru (s. 1969), muusikko
Okko sukunimenä
muokkaa- Aatu Okko (1852–1917), maanviljelijä, opettaja, kirjakauppias ja valtiopäivämies
- Antti Okko (1916–2008), varatuomari, apulaisoikeuskansleri 1974−1981
- Helli Okko, alk. Helli Kautto (s. 1931), kiekonheittäjä ja kuulantyöntäjä
- Marjatta Okko (1925–1998), geologi, kirjastotieteen ja informatiikan professori
- Paavo Okko (s. 1944), kansantaloustieteen professori
- Veikko Okko (1912–2009), maantieteen professori
- Väinö Okko (1892–1965), kansanedustaja (Maalaisliitto), kunnallisneuvos
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja, s. 427. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23323-4
- ↑ Nimipalvelu Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 13.8.2020.
- ↑ Uusia nimiä vuoden 2015 kalenteriin (pdf) Helsingin yliopiston almanakkatoimisto. Viitattu 30.12.2014.