Nils Keyland
Nils Keyland (28. maaliskuuta 1867 Mangskog, Värmlanti – 8. heinäkuuta 1924 Magnskog, Värmlanti) oli ruotsalainen historioitsija ja kansankulttuurin tutkija, joka aloitti metsäsuomalaisten esineellisen kulttuurin tutkimisen ja kokosi siitä merkittävän aineiston Tukholman Nordiska museetiin.[1]
Henkilöhistoria
muokkaaVärmlannissa Ruotsissa syntyneen Keylandin vanhemmat olivat maanviljelijä Nils Olinpoika ja Stina Andersintytär, omaa sukuaan Kailainen ja Värmlannin suomalaisia. Keyland kävi lukion Arvikassa, tuli ylioppilaaksi 1888 ja valmistui Uppsalan yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1890. Hän oli opiskeluaikanaan Amerikassa opintojaan rahoittaakseen ja sai ehkä siellä vaikutteita kulttuuriantropologian tutkimukseen.[1]
Nordiska museetin Artur Hazelius otti Keylandin 1898 apulaiseksi kansanperinteen keräämiseen ja inventointiin Värmlannista. Hän keräsikin sieltä merkittävän aineiston ja teki niihin liittyen tarkat muistiinpanot ja piirrokset ja luetteloi hankkimansa esineistön. Myöhemmin hän opetteli myös valokuvaamaan aineiston keruumatkoilla ja muun muassa tekemään kuvasarjoja työmenetelmistä. Ensimmäisen teoksensa Värmländska låtar Keyland julkaisi 1901.[1]
Vuosina 1903–1905 Keyland laajensi matkojaan Värmlannin ulkopuolelle ja paneutui myös ruotsalaiseen kansankulttuuriin. Nordiska museetin vakinaiseen virkaan hän pääsi 1906. Keyland toimi museon intendenttinä 1912–1924 ja julkaisi tuolloin pääosan tutkimuksistaan. Hänen keskeisin kaksiosainen teoksensa Svensk allmogekost, joka ilmestyi vuosina 1919 ja 1920, koski ruokakulttuuria.[1]
Keyland teki uudet keruumatkat Värmlannin suomalaismetsiin 1916 ja 1920 arkkitehti Ludvig Mattssonin kanssa. Albert Hämäläinen hyödynsi niiden tuloksia Värmlannin rakennuskulttuuria koskeneissa julkaisuissaan. Keylandin omat tutkimukset aiheesta ilmestyivät postuumisti vasta vuonna 1954 toimitetun teoksen Folkliv i Värmlands finnmarker osana.[1][2]
Julkaisuja
muokkaa- Värmländska låtar, 1901, Claes Rendahlin kanssa
- Ringlekar på Skansen, 1912
- Svensk Allmogekost, 1919–1920 (kaksiosainen)
- Julbröd, julbockar och staffanssångare, 1919
- Om kolning, 1923
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Tarkiainen, Kari: Nils Keyland Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 18.6.1999. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 11.4.2024.
- ↑ Nils Keyland – oppinein Vermlannin suomalaisista. Uusi Suomi, 27.3.1927, nro 71, s. 25. Kansalliskirjasto. Viitattu 11.4.2024. (ei-vapaa)
Aiheesta muualla
muokkaa- Nils Keyland Biografiasampo.