Megamind
Megamind on vuonna 2010 3D-muodossa ilmestynyt komedia-animaatioelokuva, jonka ovat tuottaneet DreamWorks Animation ja Red Hour Productions. Elokuva julkaistiin Yhdysvalloissa 5. marraskuuta 2010. Elokuvan alkuperäisinä ääninäyttelijöinä toimivat muun muassa Will Ferrell, Tina Fey, Jonah Hill, David Cross ja Brad Pitt. Elokuvan on ohjannut Tom McGrath.
Megamind | |
---|---|
Ohjaaja | Tom McGrath |
Käsikirjoittaja | |
Tuottaja | |
Säveltäjä | |
Leikkaaja | Michael Andrews |
Tuotantosuunnittelija | David James |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | DreamWorks Animation |
Levittäjä |
Paramount Pictures UIP-Dunafilm Netflix |
Ensi-ilta |
|
Kesto | 95 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | 130 000 000 USD[1] |
Tuotto | 321 885 765 USD[1] |
Seuraaja | Megamind vs. Tuomiosyndikaatti |
Aiheesta muualla | |
Virallinen sivusto | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Elokuva sai ensi-iltansa Suomessa 25. joulukuuta 2010. [2]
Juoni
muokkaaMegamind on huono-onninen avaruusolento, joka singotaan vauvana turvaan kotiplaneetaltaan maahan. Lapsuus on isopäiselle Megamindille vaikeaa aikaa, sillä hän on koulukiusattu, vaikka yrittääkin kovasti olla yhtä mahtava kuin Metromies, jota kaikki ihailevat. Myös Metromiehellä on kykyjä, joita hän käyttää makeillakseen muille. Lopulta Megamind saa tarpeekseen ja rupeaa käyttämään voimiaan pahaan tarkoitukseen. Megamindista tulee superkonna, joka taistelee oikeutta puolustavaa Metromiestä vastaan.
Kaikkien kovien yhteenottojen jälkeen Megamind voittaa lopulta, kun Metromieheen osuu tappava säde. Metromies on poissa pelistä, ja Megamind nautiskelee siitä, miten saa ottaa valtaansa Metro Cityn. Lopulta se alkaa kuitenkin maistua puulta, sillä Megamind saa kaikkea, mitä haluaa. Hän tajuaa, että superkonna ei ole mitään ilman supersankaria. Megamind saa hullun päähänpiston, jonka seurauksena päättää luoda uuden, Metromiestä paremman supersankarin vastuksekseen, Titanin. Titan ei kuitenkaan haluakaan puolustaa oikeutta, koska superkonnan ura kuulostaa houkuttelevammalta. Pian Megamind tajuaa, että hän on rakastunut televisiotoimittajaan, Roxanneen, jonka hän on superroistona toimiessaan usein siepannut. Päästäkseen lähemmäs Roxannea Megamind esittää olevansa Bernard, museon nörttimäinen kuraattori, ja lopulta onnistuu saamaan Roxannen rakkauden puolelleen. Myös Titan, joka ennen oli Hal-niminen Roxannen apulainen, on iskenyt silmänsä naiseen. Hän näkee Roxannen ja Bernardin illallisella ja suuttuu valtavasti. Megamind tulee vahingossa paljastaneeksi itsensä. Roxanne jättää hänet sateeseen ja murtunut Megamind haluaa lopettaa uransa. Hänen elämällään ei ole enää tarkoitusta. Pian Titan tulee Roxannen luokse ja yrittää saada hänet rakastumaan itseensä. Roxanne ei kuitenkaan halua, ja Titan suuttuu niin, että alkaa tuhota Metro Cityä. Megamind tajuaa tilanteen ja pyytää anellen Roxannea auttamaan. Pian kaksikko saa selville, ettei Metromies olekaan kuollut. Hän ei kuitenkaan halua enää jatkaa supersankarina olemista. Megamind ja Roxanne pelastavat yhdessä Metro Cityn, ja Megamind onnistuu lopulta omana itsenään voittamaan puolelleen Roxannen rakkauden.
Suomenkieliset ääninäyttelijät
muokkaaJuha Varis | … | Megamind, Megamind Bernardina, Megamind Avaruusisänä, Minion Megamindina, sivuäänet |
Petteri Summanen | … | Metromies, Megamind Metromiehenä |
Anna-Maija Tuokko | … | Roxanne Ritchi |
Antti L. J. Pääkkönen | … | Minion, Minion Avaruusäitipuolena |
Tuomas Uusitalo | … | Hal/Titan |
Jarmo Mäkinen | … | Megamind vankilanjohtajana, Minion vankilanjohtajana, sivuäänet |
Muissa rooleissa: Markus Blom, Rinna Paatso, Katja Sirkiä, Juhani Rajalin, Antti Pääkkönen, Petri Hanttu, Jani Alkio, Markus Degerman, Pasi Ruohonen, Fanny Axberg, Samuel Axberg, Juho Väyrynen, Magnus Axberg, Annamari Metsävainio, Anu Ahonen, Vaula Hyry, Katri Sainio, Arttu Wiskari, Lauri Planman ja Elisa Väyrynen
Suomenkielisen dialogin on ohjannut ja kääntänyt Annamari Metsävainio.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Megamind boxofficemojo.com. Viitattu 19.8.2011. (englanniksi)
- ↑ Megamind 3D Finnkino. 2010. Arkistoitu 30.12.2010. Viitattu 18. marraskuuta 2010.