Lumivuohi
Lumivuohi (Oreamnos americanus) on Pohjois-Amerikassa elävä vuohieläin. Se elää korkealla vuorten rinteillä, minne se on sopeutunut paksun turkkinsa ja tanakan ruumiinrakenteensa ansiosta.
| Lumivuohi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
| Alaheimo: | Vuohieläimet Caprinae |
| Suku: | Lumivuohet Oreamnos |
| Laji: | americanus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Oreamnos americanus |
|
 Lumivuohen levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaLumivuohen ruumiin pituus on 140–155 senttiä ja säkäkorkeus noin 80–90 senttiä. Häntä on 10 sentin mittainen. Ruumiinrakenne on tanakka, ja eläin painaa noin 57–82 kiloa.[2][3] Jalat ovat lihaksikkaat.
Lumivuohen valkoinen, erittäin tuuhea turkki koostuu pitkistä, kovista peitinkarvoista ja untuvaisesta, pitkästä pohjavillasta, joka on hienompaa kuin kašmirvilla. Niskaa, säkää, ristiselkää ja lautasia peittää harja. Polvien alueella kasvavat pitkät karvat roikkuvat pöyheinä muuten lyhyt- ja sileäkarvaisista jaloista.[4] Kesäisin lumivuohta peittää ohut ja villamainen turkki, mutta talveksi se kasvaa pitkäksi ja takkuiseksi. Tällöin myös väri vaihtuu kellertävämmäksi. Keväällä tapahtuva karvanvaihto saa turkin näyttämään risaiselta.
Lumivuohen niskassa on pieni pehmeä, karvojen muodostama kyttyrä.[2] Pää on pitkänomainen ja silmät ja luomet ovat mustat. Korvat ovat keskisuuret ja suippokärkiset. Molemmilla sukupuolilla on lyhyehköt, hieman taaksepäin kaartuvat mustat ja teräväkärkiset sarvet.[4] Molemmilla sukupuolilla on myös leukaparta.[2] Lumivuohen utareet ovat nelinisäiset sen lähisukulaisen gemssin tavoin.
Levinneisyys ja elinympäristö
muokkaaLumivuohta tavataan luonnollisesti Kanadan ja Yhdysvaltain vuoristoseuduilla Alaskasta Oregoniin, Idahoon ja Montanaan. Kanadassa sitä tavataan kaikilla vuoristoalueilla Kalliovuorten itärinteiltä länteen aina Brittiläisen Kolumbian Rannikkovuorille. Pohjoisessa se asustaa Luoteisterritorioiden Mackenzievuoria ja Alaskan puolella rannikkovuoria Kenain niemimaalle asti. Monien alueiden lumivuohipopulaatiot ovat peräisin siirtoistutuksista. Lumivuohi on vuoristojen asukas, ja se oleilee yleensä puurajan yläpuolella. Rannikkovuorilla se saattaa toisinaan laskeutua merenpinnan tasolle. Elinpaikka on jyrkkä ja kivinen alue alpiinisella tai subalpiinisella alueella.[1]
Lumivuohi ei ole uhanalainen, ja sen metsästys on paikoin sallittua. Paikoin runsas lumivuohten määrä on aiheuttanut ongelmia, kun ne ovat tuhonneet vuoristokasvillisuutta.[3]
Elintavat
muokkaaLumivuohet elävät laumoina. Ne ovat aktiivisimmillaan myöhään iltapäivällä ja varhain aamulla, mutta saattavat laiduntaa yön ylikin. Ne liikkuvat kömpelöstä ulkomuodostaan huolimatta vaivattomasti jyrkillä rinteillä.[2] Lumivuohet ovat paikkauskollisia ja voivat pysyä pitkäänkin samoilla seuduilla. Elinalueen koko on kesäisin noin 23 neliökilometriä, talvella hieman pienempi. Lumivuohet siirtyvät talveksi alemmille rinteille. Seurallisuus vaihtelee vuodenaikojen mukaan.[3] Laumoihin kuuluu yleensä sekä koiraita että naaraita, mutta ne saattavat elää myös omina ryhminään. Koiraat voivat elää yksinkin.
Talvisin lumivuohet elävät suurina laumoina, mutta kesän ajaksi ne hajaantuvat pienempiin ryhmiin tai elävät yksikseen.[4] Eläinten arvoasema ryhmässä muotoutuu jo varhaisella iällä leikin kautta. Koiraat hallitsevat kiima-aikana, mutta naaraat ovat johtavassa asemassa muun ajan, jolloin koiraiden arvoasema on jopa alhaisempi kuin poikasten.
Lumivuohet kaivavat 2,5–5 senttiä syviä kuoppia lepoalustoikseen keskipäivän ja yön ajaksi. Ne myös piehtaroivat kuopissa ja mahdollisesti poistavat näin loisia ja vanhaa karvaa.[3] Hitaista liikkeistään huolimatta lumivuohet ovat varmoja kiipeilijöitä ja kulkevat huoletta harjanteilla, huipuilla ja jyrkänteillä. Kiipeilytaitonsa ja hyvän puolustuskykynsä ansiosta ne ovat yleensä petojen ulottumattomissa, puumaa lukuun ottamatta. Myös harmaakarhut voivat olla vaaraksi, kun vuohet liikkuvat laaksoissa.[5] Joskus myös sudet saalistavat lumivuohia.[3]
Yksilöiden eliniän voi päätellä sarvien vuosirenkaista sarven sisältä. Lumivuohien elinikä luonnossa on yleensä korkeintaan noin 12 vuotta. Se riippuu paljolti niiden hampaiden kunnosta. Vanhimmat tunnetut yksilöt ovat eläneet 18 vuotta.[3]
Lisääntyminen
muokkaaParitteluaikana pukit hakeutuvat naaraiden seuraan ja taistelevat niistä rajusti keskenään. Ne eivät yleensä iske päitään yhteen vaan ovat vierekkäin ja iskevät toistensa kylkiin. Niiden iho on kyseisestä kohtaa kestävämpi, jotta pukit välttyisivät pahimmilta vammoilta. Ottelut päättyvät silti usein jommankumman kilpailijan kuolemaan. Syyskuussa koiras kokoaa saamansa kutut yhteen ryhmään, johon kuuluu myös niiden poikasia. Tänä aikana se kaivaa erityisiä kiimakuoppia. Se myös nuolee naaraiden turkkia ja potkii niiden kylkiä. Lokakuun loppupuolella naaraat alkavat hyväksyä koiraiden läsnäolon. Marraskuusta tammikuuhun pukit parittelevat kuttujen kanssa.lähde?
Kuttujen kantoaika kestää 150–180 vuorokautta, ja sen päätteeksi touko-kesäkuussa syntyy 1–3 kiliä. Naaras synnyttää hyvin jyrkkärinteisessä paikassa välttääkseen petoja. Kilejä imetetään 3–4 kuukautta.[3] Kilit ovat tuuheaturkkisia ja villavia. Muiden vuohieläinten tapaan ne ovat hyvin leikkisiä.[5] Kili seuraa emoaan siihen asti kunnes emo synnyttää uuden poikasen. Lumivuohet saavuttavat sukukypsyyden noin 2,5-vuotiaina.[3]
Ravinto
muokkaaLumivuohen ravinto vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Ruokavalioon kuuluvat heinät, sammalet, jäkälät, ruohot ja puuvartiset kasvit. Suurimman osan tarvitsemastaan vedestä lumivuohet saavat joko ravinnon mukana tai lumesta, mutta ne käyvät myös laaksoissa juomassa. Ne myös voivat hakeutua pitkien matkojen päästä syömään mineraalipitoisia suoloja.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Festa-Bianchet, M.: Oreamnos americanus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.7.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d Brent Huffman: Rocky Mountain goat - Ultimate Ungulate Fact Sheet 2004. An Ultimate Ungulate Fact Sheet. Viitattu 14.3.2008. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i ADW Oreamnos americanus Information 2007. University of Michigan. Viitattu 14.3.2008. (englanniksi)
- ↑ a b c Lahti, S., Lahti, T. & Raasmaja, A. (toim): ”Sorkkaeläimet”, Zoo Suuri eläinkirja 2: Nisäkkäät, s. 264. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08247-3
- ↑ a b Lahti, S., Lahti, T. & Raasmaja, A. (toim): ”Sorkkaeläimet”, Zoo Suuri eläinkirja 2: Nisäkkäät, s. 264. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08247-3