Wikipedia

Lukianos

syyrialainen kirjailija, satiirikko ja kiertelevä puhuja

Lukianos Samosatalainen (m.kreik. Λουκιανός ὁ Σαμοσατεύς, Lūkianos ho Samosateus; lat. Lucianus Samosatensis; n. 125 – n. 180)[1] oli syyrialainen reettori ja kirjailija, joka tunnetaan satiireistaan. Lukianos oli kotoisin Syyrian Samosatasta ja toimi muun muassa virkamiehenä Egyptissä. Hänen äidinkielensä oli aramea, mutta hän kirjoitti kreikaksi.

Lukianos
Lukianos. Kuvitteellinen muotokuva, William Faithornen kuparikaiverrus 1600-luvulta.
Lukianos. Kuvitteellinen muotokuva, William Faithornen kuparikaiverrus 1600-luvulta.
Henkilötiedot
Syntynytn. 125
Samosata
Kuollutn. 180
Ammatti reettori
Kirjailija
Äidinkieliaramea
Tuotannon kielimuinaiskreikka
Tyylilajit satiiri
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämä

muokkaa

Lukianos sanoo itse syntyneensä Samosatassa, entisen Kommagenen alueella, josta oli tullut osa Rooman valtakuntaa Syrian provinssina. Teoksissaan Lukianos viittaa itseensä ”syyrialaisena”,[1] ”assyrialaisena” tai ”barbaarina”, ja hän halusi tällä mahdollisesti korostaa olevansa taustaltaan seemiläistä alkuperäisväestöä.[2]

Lukianos sai reettorin koulutuksen. Hän toimi kiertelevänä puhujana, joka matkusteli eri paikoissa ja esitti niissä viihdyttäviä keskusteluja ja nokkelia luentoja, jotka improvisoi paikan päällä. Tällaisena Lukianos voidaan lukea niin kutsutun toisen sofistiikan edustajaksi. Lukianos kierteli muun muassa Jooniassa, Makedoniassa, manner-Kreikassa, Italiassa ja jopa Galliassa. Hän rikastui ammatillaan ja sai mainetta.[3]

Lukianos kertoo itse asettuneensa Ateenaan jättääkseen puhujan toimensa ja harrastaakseen filosofiaa sekä kirjoittaakseen dialogeja Platonin hengessä. Tämä ajoittuu noin vuoteen 157–160. Myöhemmin hän kuitenkin hylkäsi platonismin ja mieltyi ensin kyynisyyteen ja sitten epikurolaisuuteen. Vaihdettuaan koulukuntaa Lukianos useinkin pilkkasi aiempaa koulukuntaansa.[3]

Parthian sodan seurauksena Lukianos palasi Syyriaan ja toimi asianajajana Antiokiassa. Sodan loppupuolella hän palasi Ateenaan. Uuden Ateenan kauden aikana hänen kirjalliset hyökkäyksensä muuttuivat yhä rajummiksi. Vuonna 171 Lukianos sai Egyptin prefektiltä kansliapäällikön viran Aleksandriasta; vuonna 175 hän joutui kuitenkin prefektin viraltapanon jälkeen palaamaan jälleen takaisin Ateenaan.[3]

Mahdollisesti viimeisiin teoksiinsa kuuluvassa teoksessa Aleksanteri eli Valeprofeetta Lukianos mainitsee keisari Marcus Aureliuksen vuonna 180 tapahtuneen kuoleman, ja hän lienee kuollut itse pian tämän jälkeen. Lukianoksen elämäkerta Sudassa on tuomitseva eikä ilmeisesti todenmukainen. Sen mukaan koirat olisivat tappaneet hänet. Tämä voi toisaalta viitata myös kyynikoihin, joiden kanssa Lukianoksella oli huonot välit ja joita hän pilkkasi useissa teoksissaan.[3]

Teokset

muokkaa

Lukianos kirjoitti sukkelia vuoropuheluja ja kärjistäviä satiireja, joissa hän pilkkasi aikansa ilmiöitä, vanhaa kreikkalaista uskontoa, filosofeja, reettoreita, grammaatikkoja ja monia muita ammattikuntia ja henkilöitä.[3] Teoksiin kuuluu myös erilaisia ylistyskirjoituksia ja satiirisia epigrammeja. Lukianoksen nimiin on laitettu yli 80 teosta, mutta todennäköisesti ne kaikki eivät kuitenkaan ole hänen kirjoittamiaan, vaan myöhempien kirjailijoiden tekemiä jäljitelmiä.

 
Lukianoksen teoksen Uni eli Lukianoksen elämänura alku 1500-luvun painoksesta.

Tosi tarina on Lukianoksen tunnetuimpia teoksia. Se on matkakertomusten parodia, jossa kirjailija kumppaneineen päätyy Kuuhun seuraamaan Kuun ja Auringon kuninkaiden välistä sotaa. Palattuaan maahan he päätyvät valaan vatsaan. Teosta voidaan pitää kuumatkoineen ja ulkoavaruuden elämän kuvauksineen jopa varhaisena tieteiskirjallisuutena.[4][5][6] Lukianoksen Juomingit on parodia Platonin Pidoista. Lukianoksen versiossa osanottajat juopuvat, kertovat likaisia juttuja ja käyttäytyvät huonosti. Valheiden rakastaja on kehystarina, joka sisältää alkuperäisen version tarinasta ”Noidan oppipoika”. Falaris puolestaan on julmuudestaan tunnetun tyrannin paradoksaalinen puolustus. Ylistyskirjoituksiin kuuluvat muun muassa ylistykset Demostheneelle ja kärpäselle.

Muita tunnettuja teoksia ovat muun muassa Jumalien keskusteluja ja Vainajien keskusteluja. Peregrinoksen polttoitsemurha kertoo satiirisesti Lukianoksen inhoaman kyynikkofilosofin Peregrinos Proteuksen kuolemasta; Peregrinos pitää siinä oman hautajaispuheensa ja tekee lopulta polttoitsemurhan. Teos on myös yksi varhaisimpia säilyneitä pakanallisia kuvauksia kristinuskosta. Peregrinos käyttää siinä kristittyjen anteliaisuutta ja hyväuskoisuutta hyväkseen. Palkasta palvelevista ivaili roomalaisten palvelukseen menneiden kreikkalaisten kustannuksella.

Lukianos on saanut tyyliinsä vaikutteita vanhasta komediasta (Aristofanes, Eupolis), uudesta komediasta (Menandros) sekä kyynikko Menippokselta (niin kutsutut menippolaiset satiirit).[3] Lukianos kirjoitti attikalaisella murteella, ja hänet voidaan lukea attikisteihin.[3] Teoksessaan Syyrialaisesta jumalattaresta hän jäljitteli kuitenkin joonialaista kreikkaa siinä määrin, että jotkut tutkijat ovat epäilleet sitä, että teos olisi todella Lukianoksen kirjoittama.[7]

Ensimmäinen painettu laitos osasta Lukianoksen teoksia ilmestyi Firenzessä vuonna 1499.

Luettelo teoksista

muokkaa

Kaikki luettelon teokset eivät todennäköisesti ole Lukianoksen kirjoittamia. Varmuudella epäperäiset teokset ovat lopussa. Muista teoksista ne, joiden aitoutta on epäilty, on merkitty tähdellä (*).

  • Falaris (kreik. Φάλαρις; lat. Phalaris)
  • Hippias eli Kylpylä (Ἱππίας ἢ Βαλανεῖον, Hippias ē Balaneion; Hippias)
  • Dionysos (Διόνυσος; Bacchus)
  • Herakles (Ἡρακλῆς, Hēraklēs; Hercules)
  • Meripihkasta eli Joutsenista (Περὶ τοῦ ἡλέκτρου ἢ Κύκνων, Peri tū ēlektrū ē Kyknōn; Electrum)
  • Kärpäsen ylistys (Μυίας ἐγκώμιον, Myias enkōmion; Muscae encomium)
  • Nigrinoksen filosofia (Νιγρίνου φιλοσοφία, Nigrinū filosofia; Nigrinus)
  • Demonaksin elämä (Δημώνακτος βίος, Dēmōnaktos bios; Demonax)
  • Talosta (Περὶ τοῦ οἴκου, Peri tū oikū; De domo)
  • Isänmaan ylistys (Πατρίδος ἐγκώμιον, Patridos enkōmion; Patriae encomium)
  • Pitkäikäiset (Μακρόβιοι, Makrobioi; Macrobii) *
  • Tosi tarina (Ἀληθῶν διηγημάτων, Alēthōn diēgēmatōn; Verae historiae)
  • Panettelua ei tule uskoa helposti (Περὶ τοῦ μὴ ῥᾳδίως πιστεύειν διαβολῇ, Peri tū mē rhadiōs pisteuein diabolē; Calumniae non temere credendum)
  • Konsonanttien oikeudenkäynti (Δίκη συμφώνων, Dikē symfōnōn; Lis consonantium tai Iudicium vocalium)
  • Juomingit eli Lapithit (Συμπόσιον ἢ Λαπίθαι, Symposion ē Lapithai; Symposium)
  • Valesofisti eli Soloikisti (Ψευδοσοφιστής ἢ Σολοικιστής, Pseudosofistēs ē Soloikistēs; Soloecista) *
  • Matka manalaan eli Tyranni (Κατάπλους ἢ Τύραννος, Kataplūs ē Tyrannos; Cataplus)
  • Zeus tutkittavana (Ζεὺς ἐλεγχόμενος, Zeus elenkhomenos; Jupiter confutatus)
  • Zeus murhemielellä (Ζεὺς τραγῳδός, Zeus tragōdos; Jupiter Tragoedus)
  • Uni eli Kukko (Ὄνειρος ἢ Ἀλεκτρυών, Oneiros ē Alektryōn; Gallus)
  • Prometheus (Προμηθεύς, Promētheus; Prometheus)
  • Ikaromenippos eli Ilmamatka (Ἰκαρομένιππος ἢ Ὑπερνέφελος, Ikaromenippos ē Hypernefelos; Icaromenippus)
  • Timon eli Ihmisvihaaja (Τίμων, Timōn)
  • Kharon eli Tähystäjät (Χάρων ἢ Ἐπισκοποῦντες, Kharōn ē Episkopūntes; Charon sive Contemplantes)
  • Filosofisten lahkojen huutokauppa (Βίων πρᾶσις, Biōn prāsis; Vitarum auctio)
  • Kuolleista nousseet eli Kalastaja (Ἀναβιοῦντες ἢ Ἁλιεύς, Anabiūntes ē Halieus; Revivescentes sive Piscator)
  • Kahdesti syytetty (Δὶς κατηγορούμενος, Dis katēgorūmenos; Bis accusatus sive Tribunalia)
  • Uhreista (Περὶ θυσιῶν, Peri thysiōn; De sacrificiis)
  • Narrimainen kirjankeräilijä (Πρὸς τὸν ἀπαίδευτον καὶ πολλὰ βιβλία ὠνούμενον, Pros ton apaideuton kai polla biblia ōnūmenon; Adversus indoctum)
  • Uni eli Lukianoksen elämänura (Περὶ τοῦ ἐνυπνίου ἤτοι Βίος Λουκιανοῦ, Peri tū enypniū ētoi Bios Lūkianū; Somnium sive Vita Luciani)
  • Parasiitti (Περὶ τοῦ παρασίτου ὅτι τέχνη ἡ παρασιτική, Peri tū parasitū hoti tekhnē hē parasitikē; De parasito)
  • Valheiden rakastaja eli Epäilijä (Φιλοψευδής ἢ Ἀπιστῶν, Filopseudēs ē Apistōn; Philopseudes sive Incredulus)
  • Palkasta palvelevista (Περὶ τῶν ἐν μισθῷ συνόντων, Peri tōn en misthō synontōn; De mercede conductis)
  • Apologia eli ”Palkasta palvelevista” -teoksen puolustus (Ἀπολογία; Apologia)
  • Anakharsis (Ἀνάχαρσις ἢ Περὶ γυμνασίων, Anakharsis ē Peri gymnasiōn; Anacharsis)
  • Menippos eli Nekyomanteia (Μένιππος ἢ Νεκυομαντεία, Menippos ē Nekyomanteia; Necyomantia)
  • Lukios eli Aasi (Λούκιος ἢ Ὄνος, Lūkios ē Onos; Asinus) *
  • Surusta (Περὶ πένθους, Peri penthūs; De luctu)
  • Retoriikan opettaja (Ῥητόρων διδάσκαλος, Rhētorōn didaskalos; Rhetorum praeceptor)
  • Aleksanteri eli Valeprofeetta (Ἀλέξανδρος ἢ Ψευδόμαντις, Aleksandros ē Pseudomantis; Alexander)
  • Muotokuvapatsaat (Εἰκόνες, Eikones; Imagines)
  • ”Muotokuvapatsaiden” puolustus (Ὑπὲρ τῶν εἰκόνων, Hyper tōn eikonōn; Pro Imaginibus)
  • Syyrialaisesta jumalattaresta (Περὶ τῆς Συρίης θεοῦ, Peri tēs Syriēs theū; De dea Syria)
  • Tanssitaiteesta (Περὶ ὀρχήσεως, Peri orkhēseōs; De saltatione)
  • Leksifanes (Λεξιφάνης, Leksifanēs; Lexiphanes)
  • Eunukki (Εὐνοῦχος, Eunūkhos; Eunuchus)
  • Astrologiasta (Περὶ τῆς ἀστρολογίας, Peri tēs astrologias; De astrologia)
  • Rakkauksia (Ἔρωτες, Erōtes; Amores) *
  • Valearvioija (Ψευδολογιστής, Pseudologistēs; Pseudologista)
  • Jumalten kokous (Θεῶν ἐκκλησία, Theōn ekklēsia; Deorum concilium)
  • Tyranninsurma (Τυραννοκτόνος, Tyrannoktonos; Tyrannicida)
  • Kielletty poika (Ἀποκηρυττόμενος, Apokēryttomenos; Abdicatus)
  • Peregrinoksen polttoitsemurha (Περὶ τῆς Περεγρίνου τελευτῆς, Peri tēs Peregrinū teleutēs; De morte Peregrini)
  • Karkurit (Δραπέται, Drapetai; Fugitivi)
  • Toksaris eli Ystävyys (Τόξαρις ἢ Φιλία, Toksaris ē Filia; Toxaris sive Amicitia)
  • Demostheneen ylistys (Δημοσθένους ἐγκώμιον, Dēmosthenūs enkōmion; Demosthenis encomium) *
  • Miten historiaa on kirjoitettava (Πῶς δεῖ ἱστορίαν συγγράφειν, Pōs dei historian syngrafein; Quomodo Historia conscribenda sit)
  • Dipsas-käärmeistä (Περὶ τῶν Διψάδων, Peri tōn Dipsadōn; Dipsades)
  • Saturnalia (Τὰ πρὸς Κρόνον, Ta pros Kronon; Saturnalia)
  • Herodotos eli Aetion (Ἡρόδοτος ἢ Ἀετίων, Hērodotos ē Aetiōn; Herodotus)
  • Zeuksis eli Antiokhos (Ζεύξις ἢ Ἀντίοχος, Zeuksis ē Antiokhos; Zeuxis)
  • Kielen lipsahduksesta tervehdittäessä (Ὑπὲρ τοῦ ἐν τῇ προσαγορεύσει πταίσματος, Hyper tū en tē prosagoreusei ptaismatos; Pro lapsu inter salutandum)
  • Harmonides (Ἁρμονίδης, Harmonidēs)
  • Keskustelu Hesiodoksen kanssa (Διάλογος πρὸς Ἡσίοδον, Dialogos pros Hēsiodon; Hesiodus)
  • Skyytti eli Konsuli (Σκύθης ἢ Πρόξενος, Skythēs ē Proksenos; Scytha)
  • Kihti (Ποδάγρα, Podagra)
  • Hermotimos eli Koulukunnista (Ἑρμότιμος ἢ Περὶ αἱρέσεων, Hermotimos ē Peri haireseōn; Hermotimus)
  • Sille joka sanoi ”Olet kirjallinen Prometheus” (Πρὸς τὸν εἰπόντα Προμηθεὺς εἶ ἐν λόγοις, Pros ton eiponta Promētheus ei en logois; Prometheus es in Verbis)
  • Jäälintu eli Muodonmuutoksista (Ἀλκυὼν ἢ Περὶ μεταμορφώσεων, Halkyōn ē Peri metamorfōseōn; Halcyon) *
  • Laiva eli Toivomukset (Πλοἶον ἢ Εὐχαί, Ploion ē Eukhai; Navigium)
  • Nopeajalkainen (Ὠκύπους, Ōkypūs; Ocypus) *
  • Kyynikko (Κυνικός, Kynikos; Cynicus) *
  • Vainajien keskusteluja (Νεκρικοὶ διάλογοι, Nekrikoi dialogoi; Dialogi mortuorum)
  • Merenjumalien keskusteluja (Ἐνάλιοι διάλογοι, Enalioi dialogoi; Dialogi marini)
  • Jumalien keskusteluja (Θεῶν διάλογοι, Theōn dialogoi; Dialogi deorum) — sisältää kirjoituksen Jumalatarten kauneuskilpa (Θεῶν κρίσις, Theōn krisis; Dearum iudicium)
  • Ilotyttöjen rupatteluja (Ἑταιρικοὶ διάλογοι, Hetairikoi dialogoi; Dialogi meretricii)

Varmuudella epäperäiset teokset (Pseudo-Lukianos)

  • Kirjeet (Ἐπιστολαί, Epistolai; Epistulae)
  • Isänmaanrakastaja (Φιλόπατρις ἢ Διδασκόμενος, Filopatris ē Didaskomenos; Philopatris)
  • Kharidemos (Χαρίδημος ἢ Περὶ κάλλους, Kharidēmos ē Peri kallūs; Charidemus)
  • Nero (Νέρων, Nerōn; Nero)
  • Epigrammit (Ἐπιγράμματα, Epigrammata)
  • Timarion (Τιμαρίων ἢ Περὶ τῶν κατ' αὐτὸν παθημάτων, Timariōn ē Peri tōn kat' auton pathēmatōn; Timarion)

Kadonneet teokset

  • Sostratos (Σώστρατος, Sōstratos; Sostratus)

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b Harmon, A. M.: Lucian of Samosata: Introduction and Manuscripts (Teoksessa Lucian:Works. Loeb Classical Library, 1913) tertullian.org. Viitattu 1.2.2010.
  2. ↑ Sidwell, Keith: Introduction. Teoksessa Lucian: Chattering Courtesans and Other Sardonic Sketches, s. xii. Penguin Classics, 2005.
  3. ↑ a b c d e f g Hirvonen, Kaarle: ”Lukianoksen elämän ja kirjallisen tuotannon vaiheita”. Teoksessa Lukianos 1983, ss. 109-113.
  4. ↑ Fredericks, S.C.: Lucian's True History as SF. Science Fiction Studies, March 1976, 3. vsk, nro 1, s. 49-60. Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ Swanson, Roy Arthur: The True, the False, and the Truly False: Lucian's Philosophical Science Fiction. Science Fiction Studies, Nov. 1976, 3. vsk, nro 3, s. 227–239. Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ Georgiadou, Aristoula & Larmour, David H.J.: Lucian's Science Fiction Novel True Histories. Interpretation and Commentary. (Mnemosyne Supplement 179) Leiden: BRILL, 1998. ISBN 9004106677 Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ Strong, Herbert A.: Life of Lucian sacred-texts.com. Viitattu 1.2.2010.

Kirjallisuutta

muokkaa

Suomennokset

muokkaa

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

muokkaa

Muuta kirjallisuutta

muokkaa
  • Richter, D. S.: Lives and Afterlives of Lucian of Samosata. Arion, 2005, 13. vsk, nro 1, s. 75–100.

Aiheesta muualla

muokkaa

Teoksia:

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lukianos&oldid=22273466”