Luk thung

Luk thung (thaiksi ลูกทุ่ง ), joka kääntyy suomeksi kirjaimellisesti "peltojen lapsi", on alun perin thaimaalaista maalaismusiikkia, sittemmin perinteisesti esitettyä pop-musiikkia. Länsimaissa vastaavaa kutsuttaisiin country-musiikiksi. Kappaleissa on yleensä hidas tempo ja laulussa käytetään paljon vibratoa. Yhden teeman toisto ja sen variaatiot ovat musiikkityylille ominaisia piirteitä. Yleiset aiheet kuvailevat maaseudun elämää, ihmissuhteiden ailahtelevaisuutta ja kohtalon kovuutta.

Suraphol Sombatcharoen

Historia

Vaikka musiikkityyli on kehittynyt jo aiemmin, termi luk thung tuli käyttöön vasta 1960-luvulla. Suphanburista tuli luk thungin keskus, sillä monet kuuluisat esittäjät olivat sieltä kotoisin. Isanissa laon kielellä esitettyä versiota kutsutaan luk thung Isan tai luk thung prayuk mikä on saanut vaikutteita mor lamista (thaiksi หมอลำ). Tämä eroaa valtavirta-luk thungista paitsi esityskielensä myös nopeamman temponsa ansiosta. Mor lamista on edelleen 1980-luvulla kehittynyt nykyaikaisempi mor lam sing (thaiksi หมอลำซิ่ง), jossa tempo ja tunnelma on viety äärimmilleen.

Tärkeimpiä luk thungin kehittäjiä 1950- ja 1960-luvulla oli Suraphol Sombatcharoen (thaiksi สุรพล สมบัติเจริญ). Moderni luk thung -musiikki on omaksunut paljon vaikutteita länsimaisesta popista, ja sitä soitetaan sähköisillä instrumenteilla. Enää luk thung ei ole pelkästään maaseudun musiikkia, vaan on levinnyt kaupunkeihin, radioon ja televisioon maanlaajuisesti. Entisestä maalaismusiikista on tullut suuren luokan liiketoimintaa ja sen esittäjistä palvonnan kohteita. Grammy Entertainment (G"MM" Grammy) on Thaimaan suurin mediayhtiö, johon kuuluva Grammy Gold on erikoistunut luk thung -musiikin julkaisuun.

Tunnettuja esittäjiä

Jintara Poonlarp Helsingin kaapelitehtaalla 26. toukokuuta 2007

Tunnetuin luk thung -artisti ja supertähti on Pumpuang Duangjan (thaiksi พุ่มพวง ดวงจันทร์). Hän kehitti perinteisestä luk thungista sähköisen version, jota muut ovat sittemmin jäljitelleet. Muita lajityylin edustajia ovat esimerkiksi Yingyong Yodbuangarm (thaiksi ยิ่งยง ยอดบัวงาม), Apaporn Nakornsawan (thaiksi อาภาพร นครสวรรค์), Pimpa Pornsiri (thaiksi พิมพา พรศิร), Yui Yatyer (thaiksi ยุ้ย ญาติเยอะ) ja Jintara Poonlarp (thaiksi จินตหรา พูนลาภ). Noknoi Uraiporn (thaiksi นกน้อย อุไรพร), Honey Sri-Isan (thaiksi ฮันนี่ ศรีอีสาน), Monkhaen Kaenkoon (thaiksi มนต์แคน แก่นคูน), Vieng Narumon (thaiksi เวียง นฤมล), Am Chonthicha (thaiksi แอ้ม ชลธิชา) edustaa mor lam sing-tyylisuuntaa. Hän on kuulu erityisesti kiertueistaan maaseudulla ja lavashowstaan, johon kuuluu kymmeniä tanssijoita ja vierailevia laulajia. Mieslaulajista mainittakoon Pornsak Songsaeng (thaiksi พรศักดิ์ ส่องแสง). Monet luk thung -laulajista ovat samalla suosittuja filmitähtiä, kuten Apaporn. Tai Orathai (thaiksi ต่าย อรทัย) on uuden sukupolven luk thung -laulajista tällä hetkellä suosituimpia.

Aiheesta muualla

• Roots Music from Thailand (Arkistoitu – Internet Archive)
• Pumpuang Duangchan
• Jintara Poonlarb