Kinestetiikka on terveyden- ja sosiaalihuollossa käytössä oleva toimintamalli, jonka avulla terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaiset ja omaishoitajat voivat edistää tuen tarpeessa olevan henkilön omien voimavarojen ylläpitämistä ja edistämistä sekä oman tuki- ja liikuntaelimistönsä terveyttä.[1] Kinestetiikan toimintamalli on tuotu Suomeen vuonna 1997 Sveitsistä.

Kinestetiikka perustuu ihmisen luonnollisten liikemallien ja aistitoimintojen ymmärtämiseen, ihmisen kunnioittavaan kohtaamiseen sekä näiden merkitykseen oppimiselle ja itsehallinnalle. Se tukee ihmistä hänen perustoiminnoissaan siten, että hän kokee toimintansa mielekkäänä ja kykenee aktiivisesti osallistumaan toimintoihinsa huolimatta sairaudestaan tai vammaisuudestaan.

Sanan pohjalla ovat kreikan kinesis eli liike ja aesthetic estetiikka.

Kinestetiikan toimintamalli

muokkaa

Kinestetiikan toimintamallin tavoite on, että henkilö pystyy sairaudestaan tai vammastaan huolimatta osallistumaan itseään koskeviin toimintoihin. Näin toimimalla ylläpidetään avustettavan omia voimavaroja ja toimintakykyä. Kinestetiikan käyttöönotolla voidaan saavuttaa myönteisiä vaikutuksia avustustilanteissa niin avustajan kuin avustettavan näkökulmasta. [2] Omien voimavarojen täysin puuttuessa saa avustettava henkilö turvallisia kehonkokemuksia.

Kinestetiikan käsitteet

muokkaa

Kinestetiikka koostuu kuudesta käsitteestä. Vuorovaikutus (aistien merkitys tiedon vastaanottamiselle ja ymmärtämiselle), toiminnallinen anatomia (ihmiskehon rakenne ja ominaisuudet sekä niiden merkitys liikkumiselle), ihmisen liikkuminen (yhdensuuntainen ja spiraaliliike), voima (vetäminen ja työntäminen), ihmisen toiminnot (perusasennot, siirtyminen aktiviteettina, paikallaan suoritettavan toiminnot) ja ympäristö (liikkumista ja havainnointia tukeva tai rajoittava).

Käsitteet ovat ihmisen liikkeessä mukana, ja ne auttavat ihmistä luokittelemaan sekä tutkimaan omaa liikettään. Käsitteet edesauttavat avustajaa arvioimaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan toimintaa yhdessä avustettavan kanssa. Avustajien fyysisen ja psyykkinen kuormituksen vähetessä työn luovuus ja mielekkyys lisääntyvät.

Kinestetiikan keskiössä on toimiva vuorovaikutus, toisen ihmisen kohtaaminen. Vuorovaikutus on pohja kinestetiikan käsitteille. Kun vuorovaikutus on laadukasta avustajan ja avustettavan välillä, tiedon vastaanotto, sen ymmärtäminen ja käyttö ovat optimaalisella tasolla. Vuorovaikutuksen on tarkoitus olla yhteistyötä avustajan ja avustettavan välillä, joten avustettavan tulisi ymmärtää, mitä hänelle ja hänessä itsessään tapahtuu. Mahdollisuus hallita ja ymmärtää, mitä hänessä itsessään tapahtuu edesauttaa läpi elämän jatkuvaan oppimiseen.

Kinestetiikassa tärkein aisti on kinesteettinen aisti eli liikeaisti. Sen avulla ihminen pystyy hahmottamaan liikkeen kehossaan ja ympäristön, jossa toimii. Kinesteettisen aistin avulla mahdollistetaan samalla kosketuksen ja kivun aistiminen. Vuorovaikutuksessa kinesteettisen aistin vahvistaminen tapahtuu koskettamisen avulla, jolloin avustettava reagoi saamaansa kosketukseen.

Liikkeen elementeissä liike muodostuu tilasta, voimasta ja ajasta. Liikkeen elementtejä muokkaamalla mahdollistetaan avustettavan osallistuminen toimintaansa ja hallinta omassa liikkeessään. Ympäristö yhdistää kaikki kinestetiikan kuusi käsitettä yhteen. Kaikki toiminnot suoritetaan jossakin ympäristössä, jolloin ympäristö voi rajoittaa tai tukea avustamistilannetta ja avustettavaa. Ympäristöön kuuluu tila, jossa avustaminen tapahtuu, sekä käytettävät apuvälineet ja avustaja.[3]

Historia

muokkaa

Kinestetiikan kehittäjinä pidetään tanssija/koreografi Frank Hatchia ja psykologi Linda Sue Maiettaa. He ovat vaikuttaneet etenkin saksankielisissä maissa.[4] Maietta kuoli 31.1.2018. [5]

Tieteellinen tutkimus

muokkaa

Väitöskirjassaan Development and evaluation of two instruments to assess nursing staff’s competence in mobility care based on kinaesthetics[6] Heidrun Gattinger esitti luotettavat mittarit, joita voidaan hyödyntää hoitohenkilökunnan turvallisen liikkumisen avustamisen osaamisperustan subjektiivisessa ja objektiivisessa arvioinnissa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä hoidosta riippuvaisen henkilön liikkumista, elämänlaatua sekä henkilöstön tuki- ja liikuntaelimistön terveyttä.

Suomen Kinestetiikkayhdistys

muokkaa

Suomen Kinestetiikkayhdistys on perustettu vuonna 2009 edistämään kinestetiikan käyttöä ja tunnettavuutta. Se järjestää myös koulutusta ja kursseja.[7]

Kirjallisuutta

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Suomen Kinestetiikkayhdistys Ry: Suomen Kotisivut kinestetiikka.fi.
  • Hantikainen V, Lappalainen R.: Kinestetiikan työkirja, 4. painos, Suomen Kinestetiikkayhdistys Ry, 2015.

Viitteet

muokkaa
  1. Kinestetiikkayhdistys Ry kinestetiikka.fi. 2016. Viitattu 4.11.2018.
  2. Sorvisto, A. & Taipalus, K.: Hoitajien avustustaitojen kehittäminen muistisairaiden päivittäisten toimintojen tukemisessa kinestetiikkaa oppimalla. Opinnäytetyö YAMK. 2015. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Viitattu 2.11.2018.
  3. Kinestetiikan työkirja. Seinäjoki: Suomen Kinestetiikkayhdistys Ry, 2015.
  4. What Is Kinaesthetics? www.kinaesthetics.by. Viitattu 9.11.2018. (englanniksi)
  5. Dr. Linda Sue Maietta ist verstorben www.kinaesthetics.at. Viitattu 9.11.2018. (saksa)
  6. Heidrun Gattinger: Development and evaluation of two instruments to assess nursing staff’s competence in mobility care based on kinaesthetics 2017. Turun yliopisto: Turun Yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, hoitotieteen laitos. Viitattu 2.11.2018.
  7. Yhdistys - Kinestetiikka Kinestetiikka. Viitattu 9.11.2018.

Aiheesta muualla

muokkaa