Karakki

historiallinen purjealustyyppi

Karakki oli 1400-luvulla Välimeren alueella kehitetty kolmi- tai nelimastoinen purjealus. Karakille tyypillisiä ovat pyöristetty peräosa perä- ja keulakorokkeilla. Takilassa oli raakapurjeet fokka- ja isomastoissa ja latinalaispurjeet mesaanimastossa. Päämasto oli aina selvästi muita korkeampi.[1]

Purjehduskelpoinen Santa María -aluksen replika Madeiralla.

Karakit olivat ensimmäisiä kelvollisia aluksia valtameripurjehdusta ajatellen. Ne olivat riittävän suuria ollakseen vakaita kovassa aallokossa, ja riittävän tilavia kuljettaakseen pitkällä matkalla tarvittavat elintarvikkeet. Karakeista teki lujarakenteisia niissä olevat koko rungon mittaiset vahvistushirret, joita kutsuttiin rusteiksi.[1] Niitä saattoi olla jopa neljä kappaletta. Alustyyppi oli espanjalaisten ja portugalilaisten suosiossa, ja sitä käytettiin tutkimusmatkoilla 1400–1500-luvuilla.

Espanjaksi alustyyppiä kutsuttiin nimillä carraca tai nao, portugaliksi taas nimellä nau. Molemmat tarkoittivat yksinkertaisesti laivaa. Ranskaksi alustyypin nimi oli nef. Englannissa laivaston karakin nimitys oli great ship.

Edut ja haitat

muokkaa
 
Portugalilainen Nanban-karakki 1700-luvulta

Karakkia kutsuttiin täydelliseksi kuljetusalukseksi, ja se purjehti hyvin lähes kaikissa olosuhteissa. Muita etuja olivat:

  • tilava kantaakseen miehistön, elintarvikkeet sekä rahdin
  • erittäin hankala valloittaa pienemmästä aluksesta käsin
  • suuren kapasiteetin vuoksi aluksen ei tarvinnut poiketa satamissa usein noutamassa täydennyksiä
  • neljän purjeen yhdistelmällä saavutettiin joustavuutta ohjailuun
  • aluksen kansia voitiin käyttää tykkikansina

Haittana oli muun muassa aseistuksesta johtuva yläpainoisuus, joka saattoi johtaa aluksen kaatumiseen voimakkaissa tuulissa.

Kuuluisia karakkeja

muokkaa

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b suom. Ketola, Veli-Pekka: Koko maailman kulkuneuvot, s. 52. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2002.

Kirjallisuutta

muokkaa