Charlotte Garrigue
Charlotte Garrigue (Tšekissä Charlotta Garrigue-Masaryková) (20. marraskuuta 1850 Brooklyn, New York, Yhdysvallat – 13. toukokuuta 1923 Lány, Tšekkoslovakia) oli Tšekkoslovakian ensimmäisen presidentin Tomáš Garrigue Masarykin vaimo.
| Charlotte Garrigue | |
|---|---|
 |
|
| Tšekkoslovakian ensimmäinen nainen | |
| Seuraaja | Hana Benešova |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20 marraskuuta 1850 New York, Yhdysvallat |
| Kuollut | 13. toukokuuta 1923 (72 vuotta) Lány, Tšekkoslovakia |
| Lapset | 5, mukaan lukien Jan ja Alice |
Elämä
muokkaaGarrigue syntyi suurperheeseen Brooklynissä New Yorkissa. Hänen isänsä oli hugenottitaustainen tanskalaissyntyinen maahanmuuttaja, joka työskenteli vakuutusalalla. Garriguen äiti oli 1600-luvulla Amerikkaan muuttaneesta englantilaissuvusta. Perhe oli uskonnollinen, ja Charlotte kuului lapsena unitaristiseen kirkkoon.[1]
Garrigue opiskeli pianonsoittoa konservatoriossa 1870-luvulla Leipzigissa, jossa hän tapasi tšekkiläisen opiskelijan Tomáš Masarykin. Vuoden päästä ensitapaamisestaan he menivät naimisiin Garriguen kotikaupunginosassa Brooklynissä. Ajalleen epätyypillisesti Masaryk yhdisti Charlotten nimen omaansa ja tuli tästä lähtien tunnetuksi nimellä Tomáš Garrigue Masaryk. Häiden jälkeen he muuttivat ensin Wieniin ja sitten vuonna 1882 Prahaan, kun Masarykille myönnettiin professuuri Kaarlen yliopistossa.[1]
Poliittinen toiminta Prahassa
muokkaaPrahassa asuessaan pariskunta aktivoitui yhä enemmän poliittisesti. He järjestivät usein kotonaan keskustelutilaisuuksia, joihin osallistui useita kaupungin johtavia ajattelijoita. Tähän aikaan Garrigue oppi puhumaan tšekkiä sujuvasti ja kirjoitti länsimaisiin lehtiin maan tilanteesta. Hän ihaili erityisesti säveltäjä Bedřich Smetanan sävellyksiä.[2]
Garrigue oli aktiivinen erityisesti naisasiakysymyksessä. Hän käänsi tšekiksi John Stuart Millin kirjan Naisen asema vuonna 1890. Hän myös kuului järjestöihin ja projekteihin, joilla yritettiin parantaa naisten asemaa Tšekissä. Näitä olivat muun muassa Tšekin naisten liitto, Sokol-järjestö sekä Tšekkiläis-slaavilainen sosiaalidemokraattinen puolue. Lukuisissa kirjoittamissaan artikkeleissa Garrigue ajoi erityisesti äänioikeuden saamista kaikille yhtäläiseksi.[2]
Garriguen vaikutus mieheensä oli suuri erityisesti naiskysymyksessä, ja Masaryk sanoikin olevansa pelkkä vaimonsa ideoiden levittäjä. Vaikutus näkyi itsenäisen Tšekkoslovakian perustuslaissa, joka takasi kaikille äänioikeuden ja teki lainvastaiseksi sukupuoleen tai syntyperään perustuvan syrjinnän. Masarykin erottua katolisesta kirkosta myös hänen kristillinen vakaumuksensa sai paljon vaikutteita protestanttiselta Garriguelta.[3][4]
1. maailmansota
muokkaaEnsimmäisen maailmansodan puhjettua Masaryk pakeni Habsburgien sortokoneistoa Yhdysvaltoihin, josta käsin hän johti Tšekkoslovakian itsenäistymispyrkimyksiä. Garrigue jäi Prahaan lastensa kanssa ja joutui poliisivalvontaan. Hän kärsi masennuksesta ja joutui sairaalaan heikenneen terveytensä takia.[5]
Tšekkoslovakian ensimmäisenä naisena
muokkaaKun Tšekkoslovakia itsenäistyi vuonna 1918, Masaryk palasi Prahaan ja hänet valittiin maan ensimmäiseksi presidentiksi. Garrigue toimi ensimmäisenä naisena, mutta ei terveydentilansa vuoksi esiintynyt usein julkisuudessa. Häntä tuurasi usein heidän tyttärensä Alice. Garrigue kuoli vuonna 1923 Lányssä, jonne hänet on myös haudattu.[5][6]
Perhe
muokkaaGarriguelle ja Masarykille syntyi viisi lasta vuosina 1879–1891. Heistä Jan Masaryk toimi Tšekkoslovakian ulkoministerinä vuosina 1940–1948. Alice Masaryková toimi Tšekkoslovakian punaisen ristin johtajana ja epävirallisena ensimmäisenä naisena, kun hänen äitinsä ei siihen kyennyt.[5]
Muistomerkki
muokkaaHutisko-Solanecen kylässä itäisessä Määrissä on Garriguelle vuonna 1926 paljastettu muistomerkki. Sen edessä lukee tšekiksi ja englanniksi ”Kärsivälle naiselle ja kaikille hänen sisarilleen”.[7]
Lähteet
muokkaa- de Haan, Daskalova, Loutfi, Nedvědová: Biographical Dictionary of Women's Movements and Feminisms in Central, Eastern, and South Eastern Europe: 19th and 20th Centuries, s. 306–309. Central European University Press, 2006. ISBN 978-963-7326-39-4 (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Nedvědová, s. 306
- ↑ a b Nedvědová, s. 307
- ↑ Jana Šustová: Masarykův vztah k náboženství Český rozhlas. 7.3.2015. Viitattu 10.4.2023. (tšekiksi)
- ↑ Nedvědová, s. 308
- ↑ a b c Nedvědová, s. 309
- ↑ Kateřina Osičková: Lásky, které měnily svět: Tomáš a Charlotte Garrigue Masaryk Proženy.cz. 2.1.2022. Viitattu 10.4.2023. (tšekiksi)
- ↑ Památník Charlotty Garrigue-Masarykové hutisko-solanec.eu. Viitattu 10.4.2023. (tšekiksi)