Väinö Lahtinen
Väinö Vilho Lahtinen (23. lokakuuta 1897 Jyväskylä[1]– 11. lokakuuta 1989[2]) oli suomalainen voimistelunopettaja, kouluneuvos vuodesta 1957. Hän oli vuodesta 1937 Helsingin normaalilyseon voimistelunopettaja ja Helsingin opettajakorkeakoulun voimistelunopettaja 1947–1953. Ennen Norssiin tuloaan Lahtuinen opetti 1922-1928 viipurilaisissa kouluissa 1922-1928 ja 1931-1932 sekä 1928-1931 Kuopiossa ja 1932-1934 Sortavalan seminaarissa. [3]
Virikkeen voimistelunopettajaksi Lahtinen sai ajan suurelta suomalaiselta urheilutoiminnan nimeltä Ivar Wilskmanilta, joka tarkastajan ominaisuudessa oli tullut Jyväskylään Lahtisen toimiessa siellä viransijaisvoimistelunopettajana.[1] Opettajanurallaan Lahtinen julkaisi Kaarina Karin kanssa kouluille oppikirjan Terveysoppi (1949), ja lisäksi hän julkaisivoimisteluoppaita. Hän toimi Kouluvoimistelu ja -urheilu -lehden päätoimittajana.[3]
Väinö Lahtinen oli aktiivi urheilun järjestötoimintaa osallistuja. Hän oli Suomen voimisteluopettajain liiton puheenjohtaja 27 vuotta, SVUL:n liittohallituksessa 23 vuotta ja Suomen olympiakomiteassa eri tehtävissä yli 20 vuotta. Suomen Voimisteluliiton puheenjohtaja hän oli 1946–1958 ja Kansainvälisen voimisteluliiton teknisen valiokunnan jäsen 15 vuotta.[1] Asuinpaikkakunnillaan Lahtinen oli myös aktiivi urheiluseuratoimija. Hän oli mukana Jyväskylän Uimaseuran, Viipurin Reippaan, Viipurin Pallonlyöjien, Kuopion Urheiluveikkojen, Sortavalan Kunnon, Ylioppilasvoimistelijoiden toiminnassa.[4]
Vuonna 1932 Los Angelesin olympialaisiin osallistunut Suomen voimistelujoukkue oli Lahtisen valmentama. Hän oli voimistelun johtotehtävissä viisissa olympialaisissa ja yhtä monissa voimistelun MM- ja EM-kisoissa. Vuoden 1952 Helsingin olympialaisissa hän toimi voimistelun teknisenä johtajana.[1] Lahtinen toimi vielä Tokion vuoden 1964 olympialaisten nojapuiden ylituomarina.[5]
Hän sai ansioistaan kunnianosoituksena muun muassa Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi 1964 ja Suomen Urheilun kultaisen ansioristin 1949. Hänet promovoitiin vuona 1982 Jyväskylän yliopiston liikuntatieellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi.[1]
Tunnustukset
muokkaa- Suomen Urheilun kultainen ansioristi 1949
- SVUL:n kultainen ansiomerkki 1954
- Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi 1964
- Suomen Voimisteluliiton kultainen ansiomerkki
- Pesäpalloliiton ansiomerkki
- SVUL:n kunniajäsen.
Lisäksi hänelle on myönnetty useita suomalaisia ja ulkomaisia urheilun ansiomerkkejä ja huomionosoituksia.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Kuolleita - Kouluneuvos Väinö Lahtinen. Helsingin Sanomat, 13.10.1989, s. 22. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 21.6.2023.
- ↑ ”Kuolleita suomalaisia”, Mitä-Missä-Milloin – Kansalaisen vuosikirja 1991, s. 113. Otava, 1989. ISBN 951-1-11421-2
- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 5, p.
- ↑ Väinö Lahtinen täyttää 60 vuotta. Helsingin Sanomat, 23.10.1957, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 13.9.2024.
- ↑ Japani voimistelee kultavauhdilla - Suomi vaatimattomasti kahdeksantena. Helsingin Sanomat, 19.10.1964, s. 21. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 13.9.2024.