Protaktinium(V)kloridi
kemiallinen yhdiste
Protaktinium(V)kloridi PaCl5 on harvinaisen aktinoideihin kuuluvan alkuaine protaktiniumin ja kloorin muodostama yhdiste, jossa kloori esiintyy hapetusluvulla −I ja protaktinium +V. Se muodostaa keltaisia monokliinisiä kiteitä (C2/c, hilavakiot a = 1035, b = 1231, c = 882 pm[4]). Ensimmäisenä yhdisteen raportoi Aristid von Grosse vuonna 1934. Sitä voidaan valmistaa käsittelemällä protaktiniumkarbidia (PaC) rikkioksikloridilla (SOCl2) 200 °C lämpötilassa. Toinen tapa on protaktinium(V)oksidin reaktio kloorikaasun (Cl2) ja hiilitetrakloridin kanssa 300 °C lämpötilassa.[5][6][7][8]
| Protaktinium(V)kloridi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | PaCl5 |
| Moolimassa | 408,301 g/mol |
| Ulkomuoto | keltaisia monokliinisia kiteitä[1] |
| Sulamispiste | 306 °C (579 K)[1][2] |
| Kiehumispiste | 420 °C (693 K)[2][3] |
| Tiheys | 3,74 g/cm3[1][2] |
Koska protaktinium on erittäin harvinaista, myrkyllistä ja radioaktiivista, myöskään sen yhdisteillä ei ole juuri mitään käyttötarkoituksia.
Lähteet
muokkaa- Mjasoedov, Boris F. et al.: ”luku 4”, Protactinium, s. 161–252. (Teoksessa: Morss, Lester R. et al. (toim.) The Chemistry of the Actinide and Transactinide Elements, 3. painos) Dordrecht: Springer, 2006. ISBN 1402035985 Teoksen verkkoversio (PDF). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Haynes, William M. (toim.): CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–81. (97. painos) CRC Press, 2016. ISBN 9781439814628 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.4.2018). (englanniksi)
- ↑ a b c Webelements: Protactinium: protactinium pentachloride Viitattu 26.8.2017. (englanniksi)
- ↑ Mjasoedov s. 200
- ↑ Mjasoedov, s. 201
- ↑ Mjasoedov, s. 198
- ↑ Sellers, Philip A.; Fried, Sherman; Elson, Robert E.; Zachariasen, W. H. (1954). The Preparation of Some Protactinium Compounds and the Metal. Journal of the American Chemical Society. 76 (23): 5935. doi:10.1021/ja01652a011. (englanniksi)
- ↑ Elson, R.; Fried, Sherman; Sellers, Philip; Zachariasen, W. H. (1950). The tetravalent and pentavalent states of protactinium. Journal of the American Chemical Society. 72 (12): 5791. doi:10.1021/ja01168a547 (englanniksi)
- ↑ R. P. Dodge, G. S. Smith, Q. Johnson, R. E. Elson (1967): The Crystal Structure of Protactinium Pentachloride, Acta Crystallographica. 22, 85–89; doi:10.1107/S0365110X67000155. (englanniksi)