Altto

Altto (latinan sanasta altus, korkea) on kuoron osuus. Altto on tenoria korkeampi ja sopraanoa matalampi osuus. Alttoa kutsutaan altoksi, koska se on tenoria korkeampi ääni.^lähde?

Alttoa laulavat yleensä naiset ja tytöt, ja kuoroissa se on naisten/tyttöjen matalin stemma. Lapsikuoroissa on myös poika-alttoja, ja varsinkin sooloaltto-osia esittävät monet kontratenorit.

Altto 1 ja altto 2

Suuressa SATB-kuorossa altto-osuus jaetaan tyypillisesti altto ykköseen ja altto kakkoseen. Korkeamman altto ykkösen laulaa suhteellisen matalaääninen mezzosopraano jolla on hyvät matalat sävelet, kun taas altto kakkosen laulaa kontra-altto eli niin sanottu aito altto. Kontra-altto on suhteellisen harvinainen äänityyppi, joten useissa varsinkin pienemmissä kuoroissa ei ole aitoa alttoa laisinkaan, vaan alttoa laulavat vain suhteellisen matalaääniset mezzosopraanot. Mieskuorossa altto-osuus voidaan laulaa falsetilla.

Ääniala

Tavallisimmin altto-osuus tyypitetään ulottuvaksi pienestä f:stä (F3) kaksiviivaiseen f:ään (F5). Kuorossa altto-osuus käy harvoin C5-sävelen yläpuolella. Hetkellisesti voidaan käydä C5:n yläpuolella. Tyypillisesti matalin alton laulama sävel on G3. Alttoääni on vahvimmillaan sävelissä D4-A4. Alton laulamat harjoitusskaalat ovat G3-G4, Bb3-Bb4 ja C4-C5. Kaikki alttoa laulavat mezzosopraanot eivät kykene laulamaan säveliä G3:n alapuolella, joten sen alapuolisia säveliä ei altoilta kuoromusiikissa yleensä pyydetä.