Happisaturaatio

kudoksen happipitoisuuden suhde sen maksimiarvoon
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 7. lokakuuta 2022 kello 06.42 käyttäjän InternetArchiveBot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Happisaturaatiolla eli happikyllästeisyydellä tarkoitetaan kudoksen happipitoisuuden suhdetta sen suurimpaan mahdolliseen arvoon. Useimmiten termillä viitataan erityisesti valtimoveren happisaturaatioon eli siihen, kuinka suuri osuus veren hemoglobiinimolekyylien sitoutumiskohdista on happimolekyylin miehittämä.[1]

Hapen dissosiaatiokäyrä osoittaa valtimoveren happiosapaineen (PO2) ja happisaturaation (% Saturation) välisen yhteyden.

Valtimoveren happiosapaine ja veren happisaturaatio liittyvät läheisesti toisiinsa. Happiosapaineen kasvaessa lähestyy happisaturaatio 100 prosenttia.[2]

Normaali happisaturaatio ihmisellä on vähintään 96 prosenttia. Lievä hypoksemia eli happivajaus 89-95 prosenttia, keskivaikea 80-88 prosenttia ja vaikea alle 80 prosenttia.[3]

Valtimoveren happisaturaatiota mitataan yleisesti pulssioksimetrilla.

Lähteet

muokkaa
  1. Happikyllästeisyys Duodecim, Lääketieteen sanasto. Viitattu 16.1.2016.
  2. Valtimoveren happiosapaineen happisaturaation korrelaatio Duodecim, Käypä hoito. Duodecim. Viitattu 22.3.2018.
  3. Oksimetria, lyhytaikainen (Arkistoitu – Internet Archive)
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.