kiiltää

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kiiltädäk.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkiːltæːˣ/, [ˈk̟iːl̪t̪æː(ʔ)]
• Rhymes: -iːltæː
• Syllabification^(key): kiil‧tää

Verb

kiiltää

1. (intransitive) to shine, glitter (to reflect light because of shiny surface)

Conjugation

Inflection of kiiltää (Kotus type 54*I/huutaa, lt-ll gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiillän	en kiillä	1st sing.	olen kiiltänyt	en ole kiiltänyt
2nd sing.		kiillät	et kiillä	2nd sing.	olet kiiltänyt	et ole kiiltänyt
3rd sing.		kiiltää	ei kiillä	3rd sing.	on kiiltänyt	ei ole kiiltänyt
1st plur.		kiillämme	emme kiillä	1st plur.	olemme kiiltäneet	emme ole kiiltäneet
2nd plur.		kiillätte	ette kiillä	2nd plur.	olette kiiltäneet	ette ole kiiltäneet
3rd plur.		kiiltävät	eivät kiillä	3rd plur.	ovat kiiltäneet	eivät ole kiiltäneet
passive		kiilletään	ei kiilletä	passive	on kiilletty	ei ole kiilletty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiilsin	en kiiltänyt	1st sing.	olin kiiltänyt	en ollut kiiltänyt
2nd sing.		kiilsit	et kiiltänyt	2nd sing.	olit kiiltänyt	et ollut kiiltänyt
3rd sing.		kiilsi	ei kiiltänyt	3rd sing.	oli kiiltänyt	ei ollut kiiltänyt
1st plur.		kiilsimme	emme kiiltäneet	1st plur.	olimme kiiltäneet	emme olleet kiiltäneet
2nd plur.		kiilsitte	ette kiiltäneet	2nd plur.	olitte kiiltäneet	ette olleet kiiltäneet
3rd plur.		kiilsivät	eivät kiiltäneet	3rd plur.	olivat kiiltäneet	eivät olleet kiiltäneet
passive		kiillettiin	ei kiilletty	passive	oli kiilletty	ei ollut kiilletty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiiltäisin	en kiiltäisi	1st sing.	olisin kiiltänyt	en olisi kiiltänyt
2nd sing.		kiiltäisit	et kiiltäisi	2nd sing.	olisit kiiltänyt	et olisi kiiltänyt
3rd sing.		kiiltäisi	ei kiiltäisi	3rd sing.	olisi kiiltänyt	ei olisi kiiltänyt
1st plur.		kiiltäisimme	emme kiiltäisi	1st plur.	olisimme kiiltäneet	emme olisi kiiltäneet
2nd plur.		kiiltäisitte	ette kiiltäisi	2nd plur.	olisitte kiiltäneet	ette olisi kiiltäneet
3rd plur.		kiiltäisivät	eivät kiiltäisi	3rd plur.	olisivat kiiltäneet	eivät olisi kiiltäneet
passive		kiillettäisiin	ei kiillettäisi	passive	olisi kiilletty	ei olisi kiilletty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kiillä	älä kiillä	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kiiltäköön	älköön kiiltäkö	3rd sing.	olkoon kiiltänyt	älköön olko kiiltänyt
1st plur.		kiiltäkäämme	älkäämme kiiltäkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		kiiltäkää	älkää kiiltäkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kiiltäkööt	älkööt kiiltäkö	3rd plur.	olkoot kiiltäneet	älkööt olko kiiltäneet
passive		kiillettäköön	älköön kiillettäkö	passive	olkoon kiilletty	älköön olko kiilletty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kiiltänen	en kiiltäne	1st sing.	lienen kiiltänyt	en liene kiiltänyt
2nd sing.		kiiltänet	et kiiltäne	2nd sing.	lienet kiiltänyt	et liene kiiltänyt
3rd sing.		kiiltänee	ei kiiltäne	3rd sing.	lienee kiiltänyt	ei liene kiiltänyt
1st plur.		kiiltänemme	emme kiiltäne	1st plur.	lienemme kiiltäneet	emme liene kiiltäneet
2nd plur.		kiiltänette	ette kiiltäne	2nd plur.	lienette kiiltäneet	ette liene kiiltäneet
3rd plur.		kiiltänevät	eivät kiiltäne	3rd plur.	lienevät kiiltäneet	eivät liene kiiltäneet
passive		kiillettäneen	ei kiillettäne	passive	lienee kiilletty	ei liene kiilletty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kiiltää		present	kiiltävä	kiillettävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kiiltääkseni kiiltääksemme 2nd kiiltääksesi kiiltääksenne 3rd kiiltääkseen kiiltääksensä		past	kiiltänyt	kiilletty
2nd	inessive2	kiiltäessä	kiillettäessä	agent4	kiiltämä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kiiltäessäni kiiltäessämme 2nd kiiltäessäsi kiiltäessänne 3rd kiiltäessään kiiltäessänsä		negative	kiiltämätön
	instructive	kiiltäen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form kiiltää does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	kiiltämässä	—
	elative	kiiltämästä	—
	illative	kiiltämään	—
	adessive	kiiltämällä	—
	abessive	kiiltämättä	—
	instructive	kiiltämän	kiillettämän
4th3	verbal noun	kiiltäminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kiiltämäisilläni kiiltämäisillämme 2nd kiiltämäisilläsi kiiltämäisillänne 3rd kiiltämäisillään kiiltämäisillänsä

Derived terms

adjectives

• kiilteinen

 

nouns

• kiille
• kiilto
• kiiltäminen

 

verbs

• kiillellä
• kiilua

 

Further reading

• “kiiltää”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02