Koputtelimme pikku-tonttujen kanssa vähän jännittyneinä Jyllin kodin (senjorikeskus) ovea kun olimme menossa ensimmäiselle leipomiskeikalle vanhusten luo.
Olemme kyllä lasten kanssa täällä jo muutaman kerran vierailleet kun oma iäkäs äitini muutti tänne keväällä (siis oma lehmä ojassa kun tänne suunnistimme leipomaan.....)
Pire lähti myös tonttujensa kanssa talkoisiin.
Vietiin mukanamme kaikki tykötarpeet, sitten vaan essut päälle ja jauhot pöydälle ja äkkiähän siinä tuli pöydätkin järjestettyä uuteen järjestykseen ja mummut vaan pelipaikalle.
Papat ihmeesti väistelivät työnteon, tulivat vasta herkullisten tuoksujen perään, valmiiseen pöytään. Yksi pappa/sotaveteraani kävi kyllä tervehtimässä "tulevia sotaveteraaneja"
Vaikka vanhukset eivät niin jaksaneet itse leipoa, mutta hyviä neuvoja ja ohjeita tuli lapsille. Sekä tarjosivat myös pientä apua...yhteistyöllä tämäkin sujuu.
Ja mikä parasta nauttivat pienten tonttujen seurasta silminnähden, vaikka väsymyskin tuli yllättäen.
Pian oli pöydät valmiita pipareita täynnä.
Hyvinhän tämä ensimmäinen leipomisvierailu onnistui, ainakin niinku omasta mielestämme (kiva siivo kyllä vain jäi jälkeemme ja ai niin ne maukkaat piparit)
Mutta uskon että veimme myös menessämme paljon iloa, valoa ja lupaus tulevasta joulusta vanhuksille.
