Nikolai Jaakkola

Nikolai Jaakkola
Ammatti:	kirjuttai
Rodivui:	14. sulakuudu 1905(1905-04-14)
Roindukohtu:	Mellilä[d], Varsinais-Suomen maakunta[d], Turun ja Porin lääni[d], Suomen suuriruhtinaskunta[d], Ven’an valdukundu[d]
kanzalližus:	Nevvostoliitto
Kuoli:	9. kevätkuudu 1967(1967-03-09) (61 года)
Kuolendukohtu:	Petroskoi, Nevvostoliitto

Nikolai Matvejevič Jaakkola (14. sulakuudu 1905 – 9. kevätkuudu 1967) on nevvostolaine kirjuttai, dramaturgu, kirjailii, literatuuruktiitiekku, Karjalan avtonoumizen nevvostotazavallan kul’tuurualan arvostettu ruadai (1965).

Eloskerdu

Jaakkola rodivui karjalazen muanruadajan lapsekkahah pereheh. Hänen roindukylänny oli Suomen kniäzikunnan Mellilän kylä. Vuvvennu 1912 pereh muutti tuatan kodoilah – Pohjas-Karjalah Kivijärven kyläh (tänäpäi se kuuluu Kalevalan piirih). Lapsusaijas Jaakkola kuuli rahvahan tarinoi, sananpolviloi da sananpiälöi omal kielel – vienankarjalakse. Se jätti jällen kirjuttajan ruadoh.

Jaakkola loppi alguškolan. Vuvvennu 1920 Vuokkiniemen kylän toimehpaniikomitiettu työndi händy Petroskoih suomelazile opastajien kursiloile. Linnas Jaakkola tuttavuu kuulužah omanrannan tutkijah Risto Bogdanovah, kudai harjaitti händy suvaimah da pidämäh hinnois karjalazen rahvahan fol’kloururikkahuttu. Kursiloin loppiettuu vuvvennu 1922 Jaakkola ruadoi opastajannu Uhtuon ujezdan kylis, sen rahvahan opastuksen ozaston sekretarinnu. Silaigua häi rubei kuulumah paikallizeh literatuurukerhoh.

Vuvvennu 1923 Jaakkolua työttih opastumah Piiterih Päivänlaskupuolen vähembistölöin kommunistizeh yliopistoh. Hänen enzimäine kerdomus ”Konzu minä enzi kerdua tulin Piiterih” oli painettu vuvvennu 1928 Punakantele-žurnualah.

Vuozien 1930 Jaakkolan ruadoelos oli moniluaduine: häi ruadoi lehtimiehenny, nuorižon Nuori kaarti -lehten redaktorannu, Onieguzavodan puolovehenkomitietan sekretarinnu, filosoufien opastajannu pedagouguinstituutas. Samal aigua kirjutti oučerkoi, kerdomuksii, kriitiekkukirjutuksii, ruadoi dramaturgien alal, aktiivizesti varustihes Nevvostoliiton kirjuttajien liiton I kerähmöh, kudai piettih vuvvennu 1934.

Vuvvennu 1937 Jaakkolua ajettih iäre Kogonevvostoliiton Kommunistoin puolovehes, viäritettih rahvahan vihaniekoinke yhtevyksis olendas da kanzallizen poliitiekan piendäs instituutas. Händy työttih iäre ruavospäi instituutas da omas fatieraspäi. Ruadoi sit slesarinnu Onieguzavodal.

Talvivoinan aigua Jaakkola omal vallal lähti voinale, sluuži kiändäjänny ammundudiviizies. Voinan jälles ruadoi Karjal-Suomelazen nevvostotazavallan valdivollizen painamos. Ižänmuallizen voinan allettuu omal vallal lähti frontale. Pahan ruanituksen da kylmändän jälles talvikuul 1941 puutui plenah Karhumäen lohkol da sit kontsluagerih.

Vuvvennu 1946 pakkaskuul plenaspäi piästyy tuli järilleh Petroskoih. Vuvvennu 1947 Punalippu-žurnualah painettih hänen enzimäine suuri tevos – Iira -pitky kerdomus. Se on omistettu karjalazele naispartizuanale. Samannu vuon kirjuttajua otettih Nevvostoliiton kirjuttajien liittoh.

Vallankummovuksen aijan pohjaskarjalazien elos pani kirjuttajua kirjuttamah hänen tärgiedy tevostu – Pirttijärven rantamilla -romuanua. Se ruado libuu 20 vuvvekse. Romuanan enzimäine oza suomen kielel nägi päivänvalgien vuvvennu 1949. Kriitiekat pandih merkile, kui tarkah da todeh kirjuttai noudi karjalazien ozua da sen aijan tapahtumii. Jällespäi nähtih päivänvalgien romuanan toizet kolme ozua. Romuanan pohjal Jaakkola da Karjal-Suomelazen nevvostotazavallan arvostettu artistu Toivo Lankinen kirjutettih ozutelmu ”Korpi herää” (”Korbi havaččuu”), kudai pandih lavale Suomelazes druamuteatras Petroskois vuvvennu 1956.

Jaakkola kiändi suomen kielel N. Černiševskoin ”Midä ruadua?” , M. Gor’koin ”Foma Gordejevan”, N. Bir’ukovan da V. Čehovan tevoksii. Häi kirjutti enämbi 20 kirjutustu, kudamis sellitti literatuuran kyzymyksii.

On pandu muah Petroskoin Peski-kalmužimale.

Jakkolan palkindot

Kunnivoičuksen merki -orden, kudaman häi sai 22. syvyskuudu 1959.

Jaakkolan mustokse

Petroskois sit talois, kudamas eli kirjuttai, on azetettu mustolaudu hänen mustokse.