Kuten edellisestä merkinnästä saattoi päätellä, oli lomailupaikkana klassillinen Las Palmas de Gran Canaria. Olen käynyt joskus teininä saarilla vyölaukkuuntumassa ja olinkin siten täynnä ennakko-odotuksia. Yllätyksekseni paikka ei ollutkaan pelkkää saksalaisturistien sandaalinläpsettä rantabulevardilla. Turismialue on rajattu kaupungin pohjoispäähän hotelleineen ja ravintoloineen, ja loput kaupungista oli jotain muuta. Hotellimme sijaitsi keskikaupungilla ja oli enemmänkin kokouskeskuksen tapainen. Hotellin ja keskustan liikkeiden "paikallisuutta" ilmensi henkilökunnan olematon englanninkielen taito - espanjaa tulikin opeteltua pikavauhtia. Tilanteita helpottivat toki mukana olleet P:n vanhemmat (jotka ovat vuokranneet kaupungista asunnon - avoappeni saapuu takaisin Helsinkiin vasta huhtikuussa, bastardo), joiden kielitaidolla kipaistiin pitkälle.
Lomantarvettani heijastelee hyvin se, etten todellakaan muista, mitä minäkin päivänä tuli tehtyä. Muistan kuinka olen maannut kuola suupielestä valuen rannalla, hihitellyt sööteille sekarotuisille koirille, tuijottanut katedraalin hulppeaa keskilaivaa, tarkastellut makeita maalauksia ja niitä Kolumbuksen päiväkirjoja, syönyt eri ravintoloissa hyvää ja tarpeeksi (ja kärsinyt yhden lievän ruokamyrkytyksen), kolunnut kauppoja ja kuunnellut aaton ja joulupäivän mittaan ilmaan ammuttuja laukauksia. Minulla on nyt etelänmatkalla ostettu merkkitalvitakki (kiitokset vaan siis järkyttävän alhaisista hinnoista Espanjan kurataloudelle) eikä yhtään rusketusrajaa. Öinen taksi Helsinki-Vantaalta kotiin on veloitettu tililtäni ja kissa haettu omalta lomaltaan hoitopaikastaan. Pidän vielä lomaa vuodenvaihteen ylitse, minkä jälkeen alkaa sellainen gradunpaahto, että naapurissa sekoittuu radiokanavat.
Vuoden ensimmäinen päivä on toki pyhitetty krapulalle, pyhille lupauksille ja synkeille kirouksille aivan kuten perinteisiin kuuluu.
