virsu
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- tuohen suikaleista tai niinestä punottu matala jalkine, jossa ei ole erillistä anturaa eikä korkoa
- esim. muovista tehty edellisen jäljitelmä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋirsu/
- tavutus: vir‧su
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | virsu | virsut |
genetiivi | virsun | virsujen |
partitiivi | virsua | virsuja |
akkusatiivi | virsu; virsun |
virsut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | virsussa | virsuissa |
elatiivi | virsusta | virsuista |
illatiivi | virsuun | virsuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | virsulla | virsuilla |
ablatiivi | virsulta | virsuilta |
allatiivi | virsulle | virsuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | virsuna | virsuina |
translatiivi | virsuksi | virsuiksi |
abessiivi | virsutta | virsuitta |
instruktiivi | – | virsuin |
komitatiivi | – | virsuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | virsu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]muinaisvenäläinen laina[2]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- virsu Kielitoimiston sanakirjassa
Latvia
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]virsu
- (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta virsa
- (taivutusmuoto) yksikön instrumentaalimuoto sanasta virsa
- (taivutusmuoto) monikon genetiivimuoto sanasta virsa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).