vanttu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vanttu (1)
- kinnas, käsine, lapanen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑnt̪ːu/
- tavutus: vant‧tu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vanttu | vantut |
| genetiivi | vantun | vanttujen |
| partitiivi | vanttua | vanttuja |
| akkusatiivi | vanttu; vantun |
vantut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vantussa | vantuissa |
| elatiivi | vantusta | vantuista |
| illatiivi | vanttuun | vanttuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vantulla | vantuilla |
| ablatiivi | vantulta | vantuilta |
| allatiivi | vantulle | vantuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vanttuna | vanttuina |
| translatiivi | vantuksi | vantuiksi |
| abessiivi | vantutta | vantuitta |
| instruktiivi | – | vantuin |
| komitatiivi | – | vanttuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | vantu- | |
| vahva vartalo | vanttu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Rinnakkaismuodot
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- vanttu Kielitoimiston sanakirjassa