pekari
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- jonkin Tayassuidae-heimon eläimistä, sioille sukua olevia amerikkalaisia sorkkaeläimiä
- Erottaa sika pekarista.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpekɑri/
- tavutus: pe‧ka‧ri
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pekari | pekarit |
genetiivi | pekarin | pekarien pekareiden pekareitten |
partitiivi | pekaria | pekareita pekareja |
akkusatiivi | pekari; pekarin |
pekarit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pekarissa | pekareissa |
elatiivi | pekarista | pekareista |
illatiivi | pekariin | pekareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pekarilla | pekareilla |
ablatiivi | pekarilta | pekareilta |
allatiivi | pekarille | pekareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pekarina | pekareina |
translatiivi | pekariksi | pekareiksi |
abessiivi | pekaritta | pekareitta |
instruktiivi | – | pekarein |
komitatiivi | – | pekareine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pekari- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- pekari Kielitoimiston sanakirjassa
Kroaatti
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]pekári m.
Substantiivi
[muokkaa]pekari
- (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta pekar
- (taivutusmuoto) monikon vokatiivimuoto sanasta pekar
Substantiivi
[muokkaa]pekari
- (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta pekara
- (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta pekara
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6