riuna
Suomi
Substantiivi
- (historia) muinaisslaavilainen paino- ja rahayksikkö, noin 200 g jalometallia; muinaisvenäläinen rahayksikkö, noin naulan painoinen hopeaharkko
- (vanhentunut) kahden ja puolen tai kolmen kopeekan arvoinen kuparikolikko; (kuvaannollisesti) vähäpätöinen lantti, pikkuraha
- Sillä riunaakaan ei ole Sederholmilla, siitä panen pääni pantiksi. (Maila Talvio, Itämeren tytär)
Ääntäminen
- IPA: /ˈriu̯nɑ/
- tavutus: riu‧na
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riuna | riunat |
| genetiivi | riunan | riunojen (riunain) |
| partitiivi | riunaa | riunoja |
| akkusatiivi | riuna; riunan |
riunat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riunassa | riunoissa |
| elatiivi | riunasta | riunoista |
| illatiivi | riunaan | riunoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riunalla | riunoilla |
| ablatiivi | riunalta | riunoilta |
| allatiivi | riunalle | riunoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riunana | riunoina |
| translatiivi | riunaksi | riunoiksi |
| abessiivi | riunatta | riunoitta |
| instruktiivi | – | riunoin |
| komitatiivi | – | riunoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | riuna- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
Liittyvät sanat
Aiheesta muualla
- riuna Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9