pilkata
Suomi
Verbi
pilkata (73-A) (taivutus[luo])[1]
- asettaa naurunalaiseksi
- (vanhentunut) merkitä puuhun pilkka
Ääntäminen
- IPA: /ˈpilkɑt̪ɑˣ/
- tavutus: pil‧ka‧ta
Etymologia
sanan pilkka vartalosta pilka- ja suffiksista -ta[2]
Käännökset
Liittyvät sanat
Synonyymit
- asettaa naurunalaiseksi: ivata
Johdokset
- substantiivit: pilkkaaja
Aiheesta muualla
- pilkata Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 915, 3727 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 73-A
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.