keihäs
 |
Suomi
Substantiivi
- (ase) metsästyksessä ja sodankäynnissä käytetty historiallinen heitto- tai pistoase
- (urheilu) heittokeihäs, keihäänheiton kilpaväline
Ääntäminen
- IPA: /ˈkei̯hæs/
- tavutus: kei‧häs
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keihäs | keihäät |
| genetiivi | keihään | keihäiden keihäitten |
| partitiivi | keihästä | keihäitä |
| akkusatiivi | keihäs; keihään |
keihäät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keihäässä | keihäissä |
| elatiivi | keihäästä | keihäistä |
| illatiivi | keihääseen | keihäisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keihäällä | keihäillä |
| ablatiivi | keihäältä | keihäiltä |
| allatiivi | keihäälle | keihäille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keihäänä | keihäinä |
| translatiivi | keihääksi | keihäiksi |
| abessiivi | keihäättä | keihäittä |
| instruktiivi | – | keihäin |
| komitatiivi | – | keihäine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keihää- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
keihäs- | |
Etymologia
vanha germaaninen laina[2]
Käännökset
1. metsästyksessä ja sodankäynnissä käytetty historiallinen heitto- tai pistoase
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: keihäsmäinen
- substantiivit: keihästys
- verbit: keihästää
Yhdyssanat
heittokeihäs, keihäsantilooppi, keihäskaari, keihäskilpailu, keihästulos, keihäänheitto, keihäänheittäjä, keihäänkaari, keihäänkärki, keihäänterä, keihäänvarsi, leppäkeihäs, pistokeihäs, tapparakeihäs, työntökeihäs
Aiheesta muualla
Viitteet
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 41
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.