Siirry sisältöön

kapina

Wikisanakirjasta
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.

Suomi

Substantiivi

kapina (12)

  1. nousu jotakin järjestelmää tai sen johtoa vastaan, joskus aseellinen tai väkivaltainen
  2. kansannousu

Ääntäminen

  • IPA: /ˈkɑpinɑ/
  • tavutus: ka‧pi‧na

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kapina kapinat
genetiivi kapinan kapinoiden
kapinoitten
(kapinain)
partitiivi kapinaa kapinoita
akkusatiivi kapina;
kapinan
kapinat
sisäpaikallissijat
inessiivi kapinassa kapinoissa
elatiivi kapinasta kapinoista
illatiivi kapinaan kapinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kapinalla kapinoilla
ablatiivi kapinalta kapinoilta
allatiivi kapinalle kapinoille
muut sijamuodot
essiivi kapinana kapinoina
translatiivi kapinaksi kapinoiksi
abessiivi kapinatta kapinoitta
instruktiivi kapinoin
komitatiivi kapinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kapina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

kapinahenki, kapinaliike, kapinalippu, kapinamieli, kapinayritys, punakapina, vankilakapina

Aiheesta muualla

  • kapina Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

kapina

  1. (taivutusmuoto) yksikön essiivimuoto sanasta kapi