kampa
 |
Suomi
Substantiivi
- esine, jossa on tylppiä piikkejä tiheästi rinnakkain, käytetään hiusten selvittämiseen takuista
- muistikampa
Ääntäminen
- IPA: /ˈkɑmpɑ/
- tavutus: kam‧pa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kampa | kammat |
| genetiivi | kamman | kampojen (kampain) |
| partitiivi | kampaa | kampoja |
| akkusatiivi | kampa; kamman |
kammat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kammassa | kammoissa |
| elatiivi | kammasta | kammoista |
| illatiivi | kampaan | kampoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kammalla | kammoilla |
| ablatiivi | kammalta | kammoilta |
| allatiivi | kammalle | kammoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kampana | kampoina |
| translatiivi | kammaksi | kammoiksi |
| abessiivi | kammatta | kammoitta |
| instruktiivi | – | kammoin |
| komitatiivi | – | kampoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kamma- | |
| vahva vartalo | kampa- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
1. pitkulainen litteä esine, jossa on tylppiä piikkejä rivissä tiheästi, käytetään hiusten selvittämiseen ja siistimiseen
Liittyvät sanat
Johdokset
- verbit: kammata
Yhdyssanat
aamukampa, kampakeramiikka, kampalanka, kampamaneetti, kampanaula, kampasimpukka, kampaviineri, kampavilla, koristekampa, luukampa, pääkampa, taskukampa, täikampa
Idiomit
- pistää kampoihin = taistella, pärjätä jotakin kovaksi koettua haastetta tai vihollista vastaan.
Aiheesta muualla
- kampa Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 3993 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.