huuhaa
Suomi
Substantiivi
huuhaa (20)
- perätön ja epätieteellinen väite tai uskomus
- Et kai sinä sellaiseen huuhaaseen usko?
Ääntäminen
- IPA: /ˈhuːhɑː/
- tavutus: huu‧haa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huuhaa | huuhaat |
| genetiivi | huuhaan | huuhaiden huuhaitten |
| partitiivi | huuhaata | huuhaita |
| akkusatiivi | huuhaa; huuhaan |
huuhaat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huuhaassa | huuhaissa |
| elatiivi | huuhaasta | huuhaista |
| illatiivi | huuhaaseen huuhaahan |
huuhaisiin huuhaihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huuhaalla | huuhailla |
| ablatiivi | huuhaalta | huuhailta |
| allatiivi | huuhaalle | huuhaille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huuhaana | huuhaina |
| translatiivi | huuhaaksi | huuhaiksi |
| abessiivi | huuhaatta | huuhaitta |
| instruktiivi | – | huuhain |
| komitatiivi | – | huuhaine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huuhaa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
englannin sanasta hoo-ha ’metakka’.[1]
Käännökset
1. perätön ja epätieteellinen väite tai uskomus
|
Liittyvät sanat
Aiheesta muualla
- huuhaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja 1 A–K. 2. painos. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2001. ISBN 951-717-692-9, ISSN 0355-1768.