atomi
Ulkoasu
Suomi
Substantiivi
atomi (6)
- (fysiikka, kemia) aineen perusosa, joka koostuu elektroneista, protoneista ja neutroneista; alkuaineen kemiallisesti pienin osa
- lappeenrantalainen ruokaerikoisuus, lihapiirakka, jossa välissä joko keitto- tai savukinkkua tai kananmunaa, vrt. vety
Ääntäminen
- IPA: /ˈɑt̪omi/
- tavutus: a‧to‧mi
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | atomi | atomit |
genetiivi | atomin | atomien atomeiden atomeitten |
partitiivi | atomia | atomeita atomeja |
akkusatiivi | atomi; atomin |
atomit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | atomissa | atomeissa |
elatiivi | atomista | atomeista |
illatiivi | atomiin | atomeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | atomilla | atomeilla |
ablatiivi | atomilta | atomeilta |
allatiivi | atomille | atomeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | atomina | atomeina |
translatiivi | atomiksi | atomeiksi |
abessiivi | atomitta | atomeitta |
instruktiivi | – | atomein |
komitatiivi | – | atomeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | atomi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
- keskiaikaisen ranskan kautta latinan atomus << muinaiskreikan ἄτομος (átomos, 'jakamaton')
- (lihapiirakka) atomi- ja vetypommeista
Termi esiintyy jo antiikin aikana Leukippoksella.[1]
Käännökset
1. aineen peruselektroneista, protoneista ja neutroneista
Liittyvät sanat
Johdokset ja samankantaiset sanat
- adjektiivit: atomaarinen, monoatominen
- substantiivit: atomismi
Yhdyssanat
atomiaika, atomiase, atomienergia, atomifysiikka, atomikello, atomiluku, atomimalli, atomimassa, atomioppi, atomiorbitaali, atomipaino, atomipommi, atomireaktori, atomitaso, atomiteoria, atomivoima, atomivoimala, atomivoimalaitos, atomiydin, hiiliatomi, keskusatomi, typpiatomi, uraaniatomi
Osakäsitteet
elektroni, nukleoni, neutroni, protoni
Idiomit
- purkaa atomeiksi - purkaa pieniin osiin
- hajottaa atomeiksi - hajottaa pieniin osiin
Aiheesta muualla
Kroaatti
Substantiivi
atomi
- (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta atom
- (taivutusmuoto) monikon vokatiivimuoto sanasta atom
Viitteet
- ↑ Jorma Kallenautio & Reijo Pitkäranta: Jakso 2: Tieteenalojen nimien syntyhistoria (5:45) Tieteen ja kulttuurin termit. 8.9.1999. Yle. Viitattu 15.1.2023.