rotu
Suomi
Substantiivi
- maantieteellisesti rajoittunut ihmisjoukko, joka jakaa keskenään toisista erottavia ominaisuuksia (ei ole olemassa yksiselitteistä luonnontieteellistä määritelmää)
- ihmisen tarkoituksella jalostama nisäkäslaji, tietynlainen koira, kissa, hevonen, nauta jne.
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rotu | rodut |
| genetiivi | rodun | rotujen |
| partitiivi | rotua | rotuja |
| akkusatiivi | rotu; rodun |
rodut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rodussa | roduissa |
| elatiivi | rodusta | roduista |
| illatiivi | rotuun | rotuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rodulla | roduilla |
| ablatiivi | rodulta | roduilta |
| allatiivi | rodulle | roduille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rotuna | rotuina |
| translatiivi | roduksi | roduiksi |
| abessiivi | rodutta | roduitta |
| instruktiivi | – | roduin |
| komitatiivi | – | rotuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | rodu- | |
| vahva vartalo | rotu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: rodullinen, -rotuinen
Yhdyssanat
ayrshirerotu, herefordrotu, hevosrotu, ihmisrotu, jerseyrotu, kanarotu, kaniinirotu, karjarotu, kissarotu, koirarotu, lammasrotu, lehmärotu, liharotu, maatiaisrotu, nautarotu, puoliverirotu, pystykorvarotu, päärotu, rodunjalostus, rotuennakkoluulo, rotuerottelu, rotuhevonen, rotuhygienia, rotuhygienia, rotukiihkoilija, rotukissa, rotukoira, rotumellakka, rotumerkki, rotunainen, rotuominaisuus, rotuoppi, rotupetturi, rotupolitiikka, rotupuhdas, rotupuhtaus, rotusorto, rotusukulaisuus, rotusyrjintä, rotuviha, rotuylpeys, sikarotu,
Aiheesta muualla
Viitteet
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-F