kumpu
 |
Suomi
Substantiivi
- vähäinen mäki tai maankohouma
Ääntäminen
- IPA: /ˈkumpu/
- tavutus: kum‧pu
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kumpu | kummut |
| genetiivi | kummun | kumpujen |
| partitiivi | kumpua | kumpuja |
| akkusatiivi | kumpu; kummun |
kummut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kummussa | kummuissa |
| elatiivi | kummusta | kummuista |
| illatiivi | kumpuun | kumpuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kummulla | kummuilla |
| ablatiivi | kummulta | kummuilta |
| allatiivi | kummulle | kummuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kumpuna | kumpuina |
| translatiivi | kummuksi | kummuiksi |
| abessiivi | kummutta | kummuitta |
| instruktiivi | – | kummuin |
| komitatiivi | – | kumpuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kummu- | |
| vahva vartalo | kumpu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
Liittyvät sanat
Johdokset
Yhdyssanat
hautakumpu, kumpupilvi, kumpusuo, rauniokumpu
Aiheesta muualla
- kumpu Kielitoimiston sanakirjassa