Putinin voitto perustui hänen rakentamaansa kuvaan tšetšeenejä vastaan taistelevana, nuorena kovaotteisena miehenä. Toisaalta Putin näkyi vaalien alla tiedotusvälineissä muita useammin. Monet tarkkailijat pitivät vaaleja epäreiluna, koska eri kanavat suosivat omia ehdokkaitaan, eikä kaikilla ehdokkailla ollut yhtä hyvin mahdollisuuksia päästä tiedotusvälineisiin.
Vuoden 1998 tienoilla kaavailtiin tulevaksi presidentiksi esimerkiksi Moskovan pormestari Juri Lužkovia tai Jevgeni Primakovia. Jeltsin erotti Primakovin peläten hänen tulevan itseään suositummaksi, Primakov kieltäytyi myös vastustamasta kommunistiministereitä, jotka pyrkivät erottamaan Jeltsinin. Juri Lužkovin mahdollisuudet heikkenivät, kun Putin nousi pääministeriksi. Suurliikemiesten halu tukea Lužkovia heikkeni, ja he asettuivat mediakoneistoineen Putinin taakse.[1]
Hesli, Vicki L. & William M. Reisinger (2003). The 1999-2000 Elections in Russia: Their Impact and Legacy. Cambridge: Cambridge University Press. ISBN 0521816769
reviewed by Luke March in: Slavic Review 63.4 (Winter 2004), 897-898.