Unto Koistinen
| Unto Koistinen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. heinäkuuta 1917 Helsinki, Suomi |
| Kuollut | 9. toukokuuta 1994 Espoo |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Taiteilija | |
| Ala | taidemaalari |
opiskelleita suomalaisia
Johan Jacob Ahrenberg, Anton Wilhelm Arppe, Charles Bassi, Johan Zacharias Blackstadius, Edla Blommér, Erik Cainberg*, Theodor Decker, Robert Wilhelm Ekman*, Erik Enroth, Gustaf Wilhelm Finnberg, Johan Erik Hedberg, Johan Gustav Hedman, Gustaf Erik Hedman, Theodor Höijer, Karl Emanuel Jansson, Johan Knutson, Unto Koistinen, Helmi Kuusi, Aleksander Lauréus*, Johan Erik Lindh, Frans Wilhelm Lüchow, Erik Johan Löfgren, Karl Peter Mazér, Hjalmar Munsterhjelm, Martti Mäki, Victorine Nordenswan, Johan Oldenburg, Antero Olin, Erik Palmstedt, Jacob Rijf, Mathilda Rotkirch, Carl Axel Setterberg, Carl Eneas Sjöstrand, Frans Sjöström, Anita Snellman, Erland Stenberg, Johan Henrik Strömer, Emanuel Thelning, Isak Wacklin, Ferdinand von Wright, Magnus von Wright, Wilhelm von Wright
* agré
Unto Koistinen (25. heinäkuuta 1917 Helsinki – 9. toukokuuta 1994 Espoo) oli suomalainen taidemaalari ja taidegraafikko.
Koistinen hankki taiteilijan opintonsa 1930-luvulla Taideteollisesta keskuskoulusta ja 1940-luvulla Suomen Taideakatemian koulusta sekä Ruotsin kuninkaallisesta tiedeakatemiasta.[1] Toisen maailmansodan aikana Koistinen oli hankkinut poliisin ammatin, mutta sodan päätyttyä taiteilijanura kiinnosti miestä huomattavasti enemmän.[2]
Koistisen teokset käsittävät piirroksia, maalauksia ja grafiikkaa. Piirrokset olivat hänen vahvin alansa. Koistisen tuotannossa toistuvat useasti ihmis- ja maisema-aiheet, etenkin naiset. 1960-luvun lopulta alkaen syntyneessä kuuluisassa kamee-sarjassa taiteilija piirsi uurtamalla viivan ohuen öljyvärikerroksen päälle.[3]
Koistinen maalasi huomattavan määrän omakuvia, joissa hän esiintyi eri rooleissa kuten harlekiinina, leijonana ja renessanssiruhtinaana. Roolista huolimatta voimakkaat kasvonpiirteet, suuri nenä ja surumieliset silmät ovat niissä helposti tunnistettavissa.[1]
Unto Koistinen sai urallaan monia palkintoja ja tunnustuksia, mukaan lukien Pro Finlandia -mitali 1963 ja professorin arvonimi 1970. Valtion taiteilijaeläkettä Koistinen sai vuodesta 1979. Hänen tyttärensä Johanna Koistinen (s. 1956) on taidegraafikko.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvataiteilijamatrikkeli.
- Unto Koistisen Leijonaomakuva (1975) Turun Taidemuseon sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ojanperä, Riitta: ”Koistinen, Unto (1917–1994)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 270–271. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0 Teoksen verkkoversio (viitattu 23.10.2016).
- ↑ Kuin kamee – elokuva Unto Koistisesta Yle Elävä arkisto. Viitattu 23.10.2016.
- ↑ Uimonen, Anu: Unto Koistinen (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat. 9.5.1994. Viitattu 11.1.2019.
- ↑ Koistinen, Unto hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tanttu, Juha: Unto täällä: Unto Koistinen lähikuvassa. Helsinki: WSOY, 1977. ISBN 951-0-07973-1
- Tanttu, Juha – Valkonen, Olli: Unto Koistinen. Helsinki: Suomen taideyhdistys, 1997. ISBN 951-96429-6-X
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Unto Koistinen Valtion taidemuseon kokoelmissa. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Unto Koistisen Omakuva (1959) Turun Taidemuseon sivuilla. (Arkistoitu – Internet Archive)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
