Kuolonsyöjät

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Travers)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuolonsyöjän puku Harry Potter -elokuvista.

Kuolonsyöjät (engl. Death Eaters) ovat kuvitteellisia hahmoja J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjasarjassa. He ovat lordi Voldemortin kannattajia ja tunnettuja ja pelättyjä raakalaismaisuudestaan ja uskollisuudestaan Voldemortille.

Lordi Voldemort keräsi ympärilleen kannattajia, joita hän alkoi kutsua kuolonsyöjiksi. Kuolonsyöjien tarkoituksena on tappaa kaikki ei-puhdasveriset velhot (ironista kyllä, Voldemortkin on "vain" puoliverinen, hänen isänsä oli jästi) ja ottaa valta velhomaailmassa. He ovat Voldemortin aatteiden kannattajia, ja tottelevat herransa käskyjä. Yleensä he palvelevat Voldemortia kuolemaansa saakka. Nimitys syntyy todennäköisesti Voldemortin pakkomielteestä ei vain saavuttaa kuolemattomuus vaan tuhota kuolema lopullisesti.

Kaikki kuolonsyöjät kantavat Voldemortin tunnusmerkkiä; pääkalloa ja käärmettä kuvaavaa tatuointia, jota kutsutaan myös pimeän piirroksi (engl. The Dark Mark). Voldemort kutsuu kuolonsyöjiä kokoon koskettamalla jonkun kuolonsyöjän tatuointia, jolloin toisten tuntiessa kivun omassaan he tiesivät ilmiintyä paikalle. Kuolonsyöjät pystyivät myös kutsumaan Voldemortia painamalla pimeän piirtoa. Pimeyden velhoina kuolonsyöjät voivat myös käyttää kalmokalvaus-loitsua, joka loihtii pimeän piirron esimerkiksi taivaalle. Usein taivaalle leimautettu pimeän piirto on merkkinä kuolonsyöjän tekemästä murhatyöstä.

Kun Voldemort menetti voimansa ja ruumiinsa yrittäessään surmata Harry Potterin, suurin osa kuolonsyöjistä joutui Azkabanin velhovankilaan tai kielsi koskaan olleensa kuolonsyöjä, luullen herransa kuolleen. Kuolonsyöjien vihollisia ovat Taikaministeriö ja Albus Dumbledoren johtama Feeniksin kilta.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Lucius ja Narcissa Malfoyn poika, Draco Malfoy, liittyi kuolonsyöjiin teoksessa Harry Potter ja puoliverinen prinssi isänsä jouduttua Azkabanin velhovankilaan. Teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset Malfoyt eivät toimi enää Voldemortin hyväksi.

Dumbledoren pakon edessä ja Dumbledoren pyynnöstä surmannut Severus Kalkaros kuului kuolonsyöjiin, mutta hän oli ollut siitä asti Dumbledoren puolella, kun Voldemort tappoi Lily Potterin. Igor Irkoroff, josta tuli myöhemmin velhokoulu Durmstrangin rehtori, oli kuolonsyöjä, mutta hänet armahdettiin hänen kerrottua oikeudenkäynnissä kuolonsyöjien nimet. Regulus Musta, Sirius Mustan pikkuveli oli kuolonsyöjä, mutta hän kääntyi Voldemortia vastaan. Myöhemmin Poimittaislinjan rahastaja ja konduktööri Stan Pikitie liittyi kuolonsyöjiin komennuskirouksen alaisena ja osallistui Seitsemän Potterin taisteluun.

Tylypahkan taistelussa nähtiin kolme tuntematonta kuolonsyöjää, joista yksi kuoli seitsemännen kerroksen taistelussa, yksi taisteli Arthur Weasleyn kanssa ja yksi, joka joutui Harry Potterin tainnuttamaksi.

Kuolonsyöjiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avery oli kuolonsyöjä, joka oli Voldemortin kannattaja ensimmäisessä velhosodassa. Hän kävi Tylypahkaa samaan aikaan Mulciberin ja Severus Kalkaroksen kanssa ja kuului heidän kanssaan samaan luihuisjengiin. Avery oli yksi kuolonsyöjistä, joka ei joutunut Azkabaniin Voldemortin kukistumisen jälkeen. Kun Voldemort palasi takaisin valtaan ja kutsui kaikki kuolonsyöjät luokseen Avery pyysi antamaan anteeksi sen etteivät he etsineet häntä mihin Voldemort nauroi ja langetti kidutuskirouksen Averyyn. Myöhemmin Avery ehdotti komennuskirouksen langettamista Sturgis Podmoreen ennustuksen saamiseksi mutta yritys epäonnistui ja Voldemort rankaisi Averya. Avery osallistui Salaperäisyyksien osaston taisteluun ja joutui Azkabaniin mutta hän pakeni ja osallistui Tylypahkan taisteluun. Averyn kohtalo jäi epäselväksi mutta jos hän selviytyi hän todennäköisesti joutui Azkabaniin loppuiäkseen.

Avery Sr. oli yksi ensimmäisistä kuolonsyöjistä. Hän opiskeli Tylypahkassa samaan aikaan Voldemortin kanssa ja kuului tämän luihuisjengiin. Hän oli myös Kuhnukerhon jäsen. Ei ole tiedossa, oliko vanhempi Avery vielä elossa toisen velhosodan aikaan.

Amikus ja Alekto Carrow

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisarukset Amikus ja Alekto Carrow ovat kuolonsyöjiä, jotka osallistuivat Astronomiatornin taisteluun. Amikus pilkkaa Dumbledorea mikä huvittaa Alektoa. Kalkaroksen tapettua Dumbledoren Amikus taisteli Ginnyn kanssa kunnes hän pakeni sisarensa kanssa. Amikusista ja Alektosta tulee kirjassa Harry Potter ja kuoleman varjelukset Tylypahkan opettajia taikaministeriön valtauksen jälkeen. Amikusin olisi tarkoitus opettaa suojautumista pimeyden voimilta, mutta siitä tulee pelkkää pimeyden voimien opetusta. Alekto taas ryhtyy opettamaan jästitietoa professori Amore Burbagen murhan jälkeen. Jästitiedosta tulee pakollinen aine ja tunnit koostuvat lähinnä jästien mustamaalaamisesta. Amikus aiheuttaa syvän haavan Nevillen kasvoihin Nevillen kieltäydyttyä käyttämästä kidutuskirousta oppilaaseen rangaistuksena. Amikus ja Alekto myös pahoinpitelevät Terry Bootin ja kiduttavat Michael Corneria.

Kirjan lopussa Alekto vaanii Harrya Korpinkynnen tornissa ja saatuaan Harryn kiinni hän kutsuu Voldemortin paikalle koskettamalla pimeän piirtoaan, mutta Luna Lovekiva tainnuttaa hänet. Amikus pelkää Lordi Voldemortin raivostuvan Alekton töppäilyistä ja päättää uhrata Tylypahkan oppilaita pimeyden lordille. Minerva McGarmiwa kuitenkin estää Amikusta ja tämä sylkee McGarmiwaa kasvoille. Tämän johdosta Harry tyrmää Amikusin kidutuskirouksella ja sen jälkeen McGarmiwa komennuttaa Amikusin ja vangitsee Carrowin sisarukset.

Crabbe Snr oli kuolonsyöjä, joka oli mukana ensimmäisessä velhosodassa. Crabbe oli yksi niistä kuolonsyöjistä, jotka eivät joutuneet Azkabaniin Voldemortin kukistumisen jälkeen. Crabbe sai myöhemmin vaimonsa kanssa pojan Vincentin. Crabbe oli läsnä Voldemortin noustua uudelleen valtaan ja kutsuttua kaikki kuolonsyöjät paikalle. Crabbe Snr oli mukana Salaperäisyyksien osaston taistelussa, jossa hän jahtasi Rodolphusin kanssa Harrya, Hermionea, ja Nevilleä, mutta Harry tainnutti Crabben, joka kaatui päin kaappikelloa. Taistelun jälkeen Crabbe vangittiin ja hän joutui Azkabaniin. Crabbe myöhemmin pakeni ja osallistui Tylypahkan taisteluun, missä hänen poikansa Vincent sai surmansa. Crabben kohtalo jäi epäselväksi Voldemortin kukistuttua.

Antonin Dolohov

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antonin Dolohov oli pitkäaikainen kuolonsyöjä, joka oli ensimmäisessä velhosodassa osallistunut Fabian ja Gideon Prewettien murhaamiseen. Igor Irkoroffin mukaan Dolohov kidutti lukemattomia jästejä ja niitä, jotka eivät kannattaneen Voldemortia. Dolohov joutui Azkabaniin Voldemortin kukistumisen jälkeen mutta hän oli Harry Potterissa ja Feeniksin killassa yksi Azkabanin joukkopaossa karanneista vangeista. Salaperäisyyksien osaston taistelussa Dolohov langetti Hermioneen sanomattoman kirouksen, mistä Hermione loukkaantui vakavasti ja Dolohov katkaisi Neville Longbottomin taikasauvan potkaisemalla tätä kasvoihin murtaen hänen nenänsä. Harry kangisti Dolohovin, mutta Dolohov toipui ja kukisti kaksintaistelussa Alastor Vauhkomielen mutta Dolohov vangittiin uudestaan Salaperäisyyksien osaston taistelun jälkeen, mutta hän pakeni uudestaan Azkabanista seitsemännessä kirjassa. Dolohov ja Rowle jäljittivät Harryn, Ronin ja Hermionen kahvilaan, mutta Hermione kangisti Dolohovin ja pyyhki hänen muistinsa. Dolohov on keksinyt oman kirouksen, jonka nimeä ei tiedetä. Dolohov tappoi Remus Lupinin Tylypahkan taistelussa tällä kirouksella. Dolohov taisteli myös Dean Thomasia ja Parvati Patilia vastaan. Myöhemmin Dolohov piti vahtia Yaxleyn kanssa Kielletyssä metsässä. Lipetit kukisti Dolohovin kaksintaistelussa ja Dolohov joutui loppuiäkseen Azkabaniin.

Gibbon oli kuolonsyöjä, joka taisteli toisessa velhosodassa Voldemortin puolella. Gibbon osallistui Astronomiatornin taisteluun loihtimalla Pimeyden piirron tornin yläpuolelle. Myöhemmin Gibbon juoksi portaita alas ja sai vahingossa osuman Thorfinn Rowlen ampumasta tappokirouksesta, mikä tappoi Gibbonin.

Goyle Snr oli kuolonsyöjä, joka oli mukana ensimmäisessä velhosodassa. Goyle oli yksi niistä kuolonsyöjistä, jotka eivät joutuneet Azkabaniin Voldemortin kukistumisen jälkeen. Goyle myöhemmin sai vaimonsa kanssa pojan Gregoryn. Goyle Snr oli läsnä Voldemortin noustua uudelleen valtaan ja kutsuttua kaikki kuolonsyöjät paikalle. Gregory mainitsi isänsä Susan Bonesille erään keskustelun aikana. Goyle oli oletettavasti mukana Tylypahkan taistelussa ja hänen kohtalonsa jäi epäselväksi Voldemortin kukistuttua.

Fenrir Harmaaselkä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fenrir Harmaaselkä (engl. Fenrir Greyback) on kuolonsyöjien apuri ja ihmissusi. Teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset selviää, ettei häntä ole hyväksytty varsinaiseksi kuolonsyöjäksi, vaikka onkin saanut haltuunsa taikasauvan. Esimerkiksi Bellatrix Lestrange kutsuu häntä ”saastaiseksi haaskaeläimeksi”. Fenrir on myös purrut useita ihmisiä, kuten Remus Lupinia ja hänen elämäntehtävänsä onkin ”saastuttaa” mahdollisimman monta ihmistä jo hyvin varhaisessa elämänvaiheessa ja kasvattaa nämä eristyksissä muusta maailmasta.[1] Fenrir oli yksi niistä, jotka hyökkäsivät Viistokujalle ja vangitsivat sauvantekijä Ollivanderin ja myöhemmin tuhosivat Lontoon sillan. Fenrir myöhemmin raateli Montgomeryn viisivuotiaan pojan hengiltä. Elokuvassa Harry Potter ja puoliverinen prinssi hän hyökkää Bellatrix Lestrangen kanssa Kotikoloon sytyttäen talon palamaan. Myöhemmin samassa kirjassa, kun joukko kuolonsyöjiä pääsee Draco Malfoyn toimesta Tylypahkaan Dumbledoren ollessa poissa, hän raatelee Bill Weasleyn, mutta Fenrir ei ole susimuodossaan, joten Billistä ei tule ihmissutta, vaikka Bill saakin susimaisia piirteitä (esimerkiksi raa’an lihan syönti). Harry kangisti Harmaaselän taistelun aikana ja Harmaaselkä todennäköisesti joutui Azkabaniin.

Kun kuolonsyöjät valtasivat Taikaministeriön Fenrir vapautettiin ja hän johti palkkionmetsästäjiä, joiden tehtävänä oli etsiä jästisyntyisiä ja verenpettureita ja vangita heitä. Juuri Harmaaselän ryhmä vangitsivat Dean Thomasin, Dirk Cresswellin, Ted Tonksin ja maahiset Lujahakan ja Gornukin ja vain Dean ja Lujahaka selvisivät hengissä. Harmaaselkä vangitsi Harry Potterin, Ronald Weasleyn ja Hermione Grangerin Harryn sanottua vahingossa Voldemortin nimen ääneen jolloin Harmaaselkä ryhmänsä kanssa ilmestyi paikalle. Harmaaselkä vei heidät Malfoyn kartanolle ja vaati 200 000 kaljuunaa palkkiota Potterin nappaamisesta.

Tylypahkan lopputaistelussa Ron Weasley ja Neville Longbottom yhdessä Hermionen ja Sibylla Punurmion avustuksella kukistavat Harmaaselän, tosin jää epäselväksi kuoleeko hän vai joutuuko hän Azkabaniin. Fenrir raatelee myös Lavender Brownin, mutta Lavenderin kohtalo jää epäselväksi.

Jugson oli kuolonsyöjä, joka taisteli toisessa velhosodassa Voldemortin puolella. Jugson osallistui Salaperäisyyksien osaston taisteluun, jossa hän jahtasi Harrya yhdessä Dolohovin kanssa Lucius Malfoyn käskystä. Jugson jähmetti hetkeksi Harryn, Hermionen ja Nevillen, kunnes Harry kangisti Jugsonin. Jugson vangittiin taistelun jälkeen ja hän joutui Azkabaniin. Jugson myöhemmin pakeni ja osallistui Tylypahkan taisteluun. Jugsonin kohtalo jäi tuntemattomaksi Voldemortin kukistuttua.

Bellatrix Lestrange

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bellatrix Lestrange
Ensiesiintyminen Harry Potter ja Feeniksin kilta
Näyttelijä Helena Bonham Carter
Henkilötiedot
Sukupuoli nainen
Hiusten väri mustat, ruskeat, harmaat
Silmien väri ruskeat
Tupa Luihuinen
Ikä n. 47
Ammatti Kuolonsyöjä
Lojaalius Voldemort

Bellatrix Lestrange (o.s. Musta, engl. Black) (19512. toukokuuta 1998)[2] oli yksi Voldemortin vaarallisimmista ja uskollisin kuolonsyöjiin kuuluvista kannattajista. Bellatrix joutui Azkabanin vankilaan pian lordi Voldemortin tuhon jälkeen. Hän on yksi niistä kuolonsyöjistä, jotka kidutuskirouksella kiduttivat mielipuoliksi ja elinikäiseen sairaalahoitoon Neville Longbottomin vanhemmat, Alice ja Frank Longbottomin, jotka olivat menestyneitä Taikaministeriön auroreita.

Kirjassa Harry Potter ja Feeniksin kilta hän onnistuu pakenemaan Azkabanista yhdessä yhdeksän muun kuolonsyöjän kanssa ja palaamaan Voldemortin luokse. Bellatrixin tyttönimi on Musta ja hän on Sirius Mustan serkku. Hänellä on kaksi siskoa, Draco Malfoyn äiti Narcissa Malfoy, ja Nymfadora Tonksin äiti Andromeda. Bellatrix on naimisissa Rodolfus Lestrangen kanssa.[3] Rodolfus ja hänen veljensä Rabastan Lestrange joutuivat Azkabaniin yhdessä Bellatrixin kanssa[3] ja he myös karkasivat sieltä samaan aikaan. Tosiasiassa Bellatrix rakastaa oikeasti Lordi Voldemortia. Bellatrix on Rodolfuksen kanssa Pimeän Lordin kanssa yksiä arvostetuimpia kuolonsyöjiä.

Hakiessaan ennustusta Voldemortille taikaministeriöstä, kuolonsyöjät joutuvat Feeniksin killan piirittämäksi. Syntyy taistelu, jonka aikana Bellatrix tappaa Sirius Mustan. Kaikki muut paikalla olleet kuolonsyöjät saadaan kiinni, vain Bellatrix onnistui pakenemaan pimeyden lordin kanssa. Kuudennessa elokuvassa hän sytyttää Kotikolon tuleen ja houkuttelee Harry Potterin ulos pellolle. Hän myös oli mukana Severus Kalkaroksen kotona, kun Bellatrixin sisko, Narcissa, pyysi Kalkarosta auttamaan Narcissan poikaa Dracoa Tylypahkan rehtorin Albus Dumbledoren tappamisessa. Seitsemännessä eli viimeisessä kirjassa Bellatrix tappaa Dobbyn heittämällä hopeatikarin juuri tontun kaikkoontuessa yhdessä Harryn kanssa Malfoyn kartanosta.

Lopputaistelun aikana Molly Weasley tappaa Bellatrixin tämän yrittäessä tappaa hänen tyttärensä Ginnyn. Voldemort huutaa raivosta karmivalla tavalla Bellatrixin kuollessa. Voldemort yrittää tappaa Mollyn onnistumatta. Rowling on haastattelussa kertonut, että vaikka Bellatrix teki niin kuin häneltä odotettiin – nai puhdasverisen miehen – hänen todellinen rakkautensa oli aina Voldemort.

Uusimmassa kirjassa Harry Potter ja kirottu lapsi paljastuu, että Voldemortilla ja Bellatrixillä on yhteinen tytär Delfi. Delfi osoittaa olevansa samankaltainen kuin äitinsä tappamalla paikalle saapuvan Graig Bowker nuoremman kylmäverisesti tappokirouksella.

Elokuvissa Bellatrixia näyttelee Helena Bonham Carter.[4]

Rabastan Lestrange

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rabastan Lestrange oli kuolonsyöjä, joka oli Voldemortin kannattaja Ensimmäisessä velhosodassa. Rabastan osallistui yhdessä veljensä Rodolphusin, Bellatrixin ja Barty Kyyry nuoremman kanssa Frank ja Alice Longbottomin kiduttamiseen. Rabastan joutui Azkabaniin Voldemortin kukistumisen jälkeen. Voldemortin noustua uudelleen valtaan Rabastan pakeni Azkabanista ja osallistui Salaperäisyyksien osaston taisteluun missä hän yritti tappaa Hermionen, mutta Harry esti sen. Neville riisui Rabastanin aseista ja Hermione kangisti hänet, minkä jälkeen Rabastan kaatui päin kellon näköistä purkkia mikä sisälsi aikatuulta, minkä seurauksena hänen päänsä kutistui vauvan pääksi ja ikääntyi ja nuoreni jatkuvasti. Rabastan joutui uudestaan Azkabaniin, mutta hän pakeni ja osallistui Tylypahkan taisteluun. Rabastanin kohtalo jäi epäselväksi Voldemortin kukistumisen jälkeen.

Rodolfus Lestrange

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodolfus Lestrange (engl. Rodolphus Lestrange) oli yksi pelättyjen kuolonsyöjien jäsenistä eli lordi Voldemortin vahva kannattaja. Myös hänen veljensä, Rabastan Lestrange on kuolonsyöjä. Rodolfuksen vaimo oli Bellatrix Lestrange, joka niin ikään kuuluu kuolonsyöjiin. Rodolfus oli myös yksi niistä kuolonsyöjistä, jotka kidutuskirouksella kiduttivat mielipuoliksi ja elinikäiseen sairaalahoitoon Neville Longbottomin vanhemmat, Alice ja Frank Longbottomin, jotka olivat menestyneitä Taikaministeriön auroreita. Rodolfus pakeni vaimonsa ja veljensä kanssa pahamaineisesta velho- ja noitavankilasta Azkabanista kirjassa Harry Potter ja Feeniksin kilta ja osallistui Salaperäisyyksien osaston taisteluun missä hän jahtasi Luna Lovekivaa, Ronia ja Ginnyä Avaruuskammioon. Rodolfus kuitenkin joutui veljensä kanssa uudelleen Azkabaniin taistelun jälkeen. Myöhemmin Rodolfus pakeni ja osallistui Seitsemän Potterin taisteluun, missä hän jahtasi Harryksi naamioituneita Tonksia ja Ronia, mutta Tonks sai langetettua Rodolfukseen kirouksen mistä tämä loukkaantui ja he pääsivät pakenemaan. Rodolfus myöhemmin osallistui Tylypahkan taisteluun, missä hänen vaimonsa Bellatrix sai surmansa. Rodolfus itse joutui Azkabaniin taistelun jälkeen.

Vuonna 2020 Rodolfus ilmeisesti pakeni jälleen Azkabanista ja kertoi Voldemortin salaiselle tyttärelle Delfille tämän alkuperän ja että hän voi toteuttaa ennustuksen, joka sallisi Voldemortin paluun.

Walden Macnair

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Walden Macnair oli kuolonsyöjä, joka oli Voldemortin kannattaja ensimmäisessä velhosodassa. Macnair oli yksi niistä kuolonsyöjistä, joka ei joutunut Azkabaniin Voldemortin kukistumisen jälkeen. Macnair meni myöhemmin töihin taikaministeriöön vaarallisten olentojen teloittajaksi. Macnair määrättiin teloittamaan Hiinokka mutta Harry ja Hermione estivät sen, jolloin Macnair raivoissaan iski kirveensä aitaan. Macnair oli myöhemmin läsnä Voldemortin noustua uudelleen valtaan ja yritti värvätä jättiläisiä liittymään Voldemortin joukkoihin. Macnair vei myöhemmin ruukkukasviksi naamioidun pirunnuoran Pyhään Mungoon, mikä kuristi Ennus Boden hengiltä. Macnair osallistui Salaperäisyyksien osaston taisteluun missä hän sai kuristusotteen Harrysta ja melkein sai napattua ennustuksen, mutta Neville esti sen ja Harry kangisti Macnairin. Taistelun jälkeen Macnair joutui Azkabaniin mutta hän pakeni ja osallistui Tylypahkan taisteluun missä hän taisteli Hagridia vastaan suuressa salissa, mutta Hagrid iski hänet päin seinää tainnuttaen hänet. Macnair joutui taistelun jälkeen loppuiäkseen Azkabaniin.

Lucius Malfoy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lucius Malfoy
Ensiesiintyminen Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Näyttelijä Jason Isaacs
Henkilötiedot
Sukupuoli mies
Tupa Luihuinen
Ammatti Kuolonsyöjä
Lojaalius Lordi Voldemort, kuolonsyöjät

Lucius Malfoy (s. 1954)[5] on Draco Malfoyn isä ja Narcissa Malfoyn aviopuoliso. Hän kuului kouluaikoinaan Luihuisen tupaan, kuten hänen poikansakin ja vaimonsakin. Hänellä on yksi lapsenlapsi nimeltään Scorpius Malfoy. Lucius oli myös valvojaoppilas.

Lucius Malfoy on kuten koko perheensäkin ehdoton puhdasverisyyden kannattaja ja halveksii kaikkia jotka edes sietävät jästejä – eritoten Weasleyn perhettä.

Lucius Malfoylla on samanlaiset platinanvaaleat hiukset ja kolean harmaat silmät kuin pojallaan Dracollakin. Hän on uskollinen Voldemortin kannattaja, kuolonsyöjä ja joutui Azkabanin velhovankilaan jäädessään kiinni Taikaministeriössä. Dumbledore sääli Luciusta kuudennessa kirjassa toteamalla tämän olevan salaa tyytyväinen saadessaan olla Azkabanissa. Luciusta esittää elokuvissa Jason Isaacs. Malfoylla on kotitonttu Dobby, ennen kuin Harry Potter toisessa kirjassa vapauttaa tämän saamalla Luciuksen antamaan Dobbylle sukan.

Viimeisessä kirjassa Lucius alkaa jo uskoa erehtyneensä pahan kerran asettuessaan kuolonsyöjien puolelle: hän on pelkkä halveksittu apuri, jonka varallisuus ja kartano kyllä kelpaavat - mutta jolta viedään jopa taikasauva kädestä kun isäntä tarvitsee. Mitään ei kuitenkaan ole - vielä - tehtävissä: Voldemort ei vapauta ketään kerran palvelukseensa ottamaansa ja kostaa armotta yrityksetkin.

Aivan lopputilanteessa Lucius ja hänen vaimonsa Narcissa eivät enää välitä voittaako Voldemort – heille on tärkeintä pelastaa ainoa poikansa, minkä seurauksena he pakenevat Tylypahkasta kesken taistelun. Myöhemmin Lucius, Narcissa ja Draco nähtiin istumassa suuressa salissa Harryn kukistettua Voldemortin. Lucius myöhemmin armahdettiin rikoksistaan tämän kerrottua useiden paenneiden kuolonsyöjien nimet, minkä takia hän ei joutunut Azkabaniin.

Narcissa Malfoy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Narcissa Malfoy
Ensiesiintyminen Harry Potter ja liekehtivä pikari
Näyttelijä Helen McCrory
Henkilötiedot
Sukupuoli Nainen
Hiusten väri Vaaleat
Silmien väri Siniset
Tupa Luihuinen
Ammatti Lordi Voldemortin kannattaja ,ei kuolonsyöjä
Lojaalius Kuolonsyöjät

Narcissa Malfoy (omaa sukua Musta, engl. Black) (s. 1955)[6] on Lucius Malfoyn aviopuoliso[7] ja Draco Malfoyn äiti. Hän on Sirius Mustan serkku[7]. Narcissa Malfoy ei ole kuolonsyöjä, kuten miehensä Lucius, vaikka onkin lordi Voldemortin kannattaja. Hänellä on pojanpoika Scorpius Malfoy. [6] Hänellä on vaaleat, pitkät hiukset,[8] hän on kaunis, vaikkakin hänen ilmeensä on usein nyrpeä.[9]

Teoksessa Harry Potter ja puoliverinen prinssi Narcissan hahmo syvenee hieman, kun hän pyytää epätoivoisesti Severus Kalkarosta suojelemaan ainoaa poikaansa, ja pakottaa tämän vannomaan rikkumattoman valan.[10] Kyseisessä luvussa esiintyy myös hänen sisarensa Bellatrix Lestrange[7]. Narcissa esiintyy Harry Potter ja puoliverinen prinssi -teoksessa useammin kuin missään muussa kirjassa. Hänellä on myös toinen sisko, Andromeda Tonks[11], joka on Nymfadora Tonksin äiti.

Teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset Narcissa auttaa Harrya kukistamaan Voldemortin. Metsäkohtauksessa, kun Harry on antautunut ja yrittänyt kuolla ystäviensä puolesta jääden silti henkiin, Voldemort haluaa tietää onko Harry kuollut. Narcissa tietää, ettei Harry ole kuollut ja kysyy tältä supattaen, onko Draco elossa linnassa. Harry vastaa myöntävästi. Tämän jälkeen Narcissa valehtelee Voldemortille väittäen pojan kuolleen, vaikka todellisuudessa Harry on täysissä ruumiinvoimissa. Kohtauksen jälkeen Hagrid kantaa ”kuolleen” Harryn takaisin linnaan. Tästä syystä Narcissa ei joutunut Azkabaniin Voldemortin kukistumisen jälkeen.

Mulciber oli kuolonsyöjä, joka taisteli Voldemortin puolella ensimmäisessä velhosodassa. Irkoroffin mukaan Mulciber oli erikoistunut komennuskirouksiin ja pakotti lukemattomia ihmisiä tekemään kauheuksia. Mulciber myöhemmin pakeni Azkabanista ja osallistui Salaperäisyyksien osaston taisteluun, jossa hän jahtasi lapsia yhdessä Lucius Malfoyn kanssa. Taistelun jälkeen Mulciber joutui takaisin Azkabaniin. Mulciber myöhemmin pakeni ja osallistui Tylypahkan taisteluun. Mulciberin kohtalo jäi epäselväksi Voldemortin kukistuttua.

Nott oli kuolonsyöjä, joka oli Voldemortin kannattaja ensimmäisessä velhosodassa. Nott oli Sianpäässä toivottamassa onnea Voldemortille kun hän yritti hakea työpaikkaa Tylypahkasta. Nott oli yksi niistä kuolonsyöjistä, jotka eivät joutuneet Azkabaniin Voldemortin kukistumisen jälkeen. Nott oli läsnä kun Voldemort kutsui kaikki kuolonsyöjät paikalle palattuaan valtaan. Nott osallistui Salaperäisyyksien osaston taisteluun, missä hän sai otteen Harrysta, mutta Hermione kangisti hänet ja Nott kaatui päin hyllyä, joka sisälsi ennustuksia ja loukkaantui pahasti hyllyn kaaduttua hänen päälleen. Lucius käski muita kuolonsyöjiä jättämään loukkaantuneen Nottin jälkeen. Nott joutui Azkabaniin mutta karkasi. Nott osallistui Tylypahkan taisteluun ja mikäli hän selvisi taistelusta hän todennäköisesti joutui takaisin Azkabaniin loppuiäkseen.

Myöhemmin Harry Potter takavarikoi Nottin pojalta Theodorelta tämän valmistaman ajankääntäjän, jolla kykeni matkustamaan kauas menneisyyteen. Draco myöhemmin kertoi Harrylle että Theodore valmisti myös hänen isälleen paremman ajankääntäjän.

Peter Piskuilan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peter Piskuilan (Matohäntä)
Ensiesiintyminen Harry Potter ja Azkabanin vanki
Näyttelijä Timothy Spall
Henkilötiedot
Sukupuoli mies, animaagina rotta
Hiusten väri punertavan ruskeat
Silmien väri harmaan siniset, rottamaisen pienet
Tupa Rohkelikko
Ammatti Voldemortin palvelija, lähinnä kotitontun arvossa
Lojaalius Voldemortin palvelija

Peter Piskuilan (Matohäntä) (engl. Peter Pettigrew) (1959/1960 – maaliskuu 1998)[12] oli Harry Potterin isän, James Potter, koulutoveri. Hän ei tosin ollut hyvä ystävä, vaan lähinnä ”iilimato”, joka roikkui Jamesin, Sirius Mustan ja Remus Lupinin seurassa. Peter ihaili Jamesia, hänen rohkeuttaan, taitojaan ja tapaansa osoittaa pientä kapinaakin koulussa.

Myöhemmin Sirius Mustan luultiin murhanneen jästejä täynnä olevalla kadulla Peterin ja 12 jästiä. Peteristä jäi jäljelle vain yksi hänen sormistaan. Sirius pidätettiin heti paikan päällä, ja hänen luultiin todella tulleen hulluksi, koska hän ei kyennyt lopettamaan nauramista. Tosiasiassa Sirius oli kuitenkin syytön: Peter murhasi nämä 12 jästiä, leikkasi sormensa irti ja pakeni muututtuaan sekasorron turvin animaagihahmokseen rotaksi, joka myöhemmin päätyi Weasleyn perheen lemmikkirotaksi, Kutkaksi. Piskuilan paljastuu kirjassa Harry Potter ja Azkabanin vanki ja pakenee, kun Lupin muuttuu ihmissudeksi.

Teoksesta Harry Potter ja liekehtivä pikari eteenpäin Piskuilania nimitetään yleisesti taas Matohännäksi, niin kuin joskus hänen nuoruudessaan. Hän auttaa Lordi Voldemortia saamaan ruumiinsa takaisin, vaikka se vaatiikin Piskuilanilta oman kätensä uhrausta. Voldemort antaa kuitenkin hänelle uuden hopeakäden. Piskuilan myös murhaa Cedric Diggoryn. Myöhemmin Voldemort lähettää Piskuilanin auttamaan Severus Kalkarosta tämän kotiin. Piskuilan ei ole kuitenkaan innoissaan tästä, vaan hän haluaisi vaativampia tehtäviä.

Peter kuolee viimeisessä kirjassa oman hopeakätensä kuristamana: käsi käy hänen kimppuunsa, kun hän on yrittänyt kuristaa sillä Harrya, joka viime voimillaan saa muistutettua, että Peter on henkensä velkaa hänelle. Peter epäröi ja hellittää otettaan muistaessaan asian: silloin Voldemortin mustaa tahtoa täynnä ollut käsi tarttuukin Peterin omaan kurkkuun ja kuristaa hänet, koska hän ei tappanut Harrya, vaikka siihen oli oiva mahdollisuus.

Augustus Rookwood

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Augustus Rookwood (s. 1964 - k. 2. huhtikuuta 1998)[13] oli kuolonsyöjä, joka työskenteli Taikaministeriön palveluksessa ensimmäisessä sodassa Voldemortia vastaan. Hän välitti tietoja Voldemortille.[14] Igor Irkoroff ilmiantoi hänet oikeudenkäynnissä, joka johti Azkabaniin vangitsemiseen. Rookwood pakeni Azkabanista yhdeksän muun kuolonsyöjän kanssa kun Ankeuttajat kapinoivat ministeriötä vastaan. Salaperäisyyksien osaston taistelussa Rookwood yritti langettaa tappokirouksen Kingsley Kahlesalpaan, mutta epäonnistui ja Rookwood joutui uudestaan Azkabaniin Salaperäisyyden osaston tapahtumien jälkeen, mutta hän pakeni uudestaan seitsemännessä kirjassa. Tylypahkan taistelussa Rookwood tappoi Fred Weasleyn räjäyttämällä katon tämän päälle.

Rookwoodin lopullinen kohtalo jää epäselväksi: Aberforth Dumbledore lyö hänet maahan lopputaistelussa, mutta Rowling ei kerro kuoleeko hän vai joutuuko lopullisesti Azkabaniin.

Evan Rosier oli kuolonsyöjä, joka taisteli ensimmäisessä velhosodassa Voldemortin puolella. Irkoroffin kuulusteluissa paljastuu että Rosier sai surmansa taistellessaan Vauhkomieltä vastaan, mutta onnistui viemään palasen tämän nenästä pois.

Thorfinn Rowle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thorfinn Rowle oli kuolonsyöjä, joka mainittiin ensimmäisen kerran kuudennessa romaanissa. Hän on isokokoinen ja hänellä on vaaleat hiukset. Rowle osallistui Astronomiatornin taisteluun odottaen tornin alapuolella. Hän tappoi vahingossa toisen kuolonsyöjän Gibbonin paiskomalla tappokirouksia joka suuntaan taistellessa Lupinia vastaan. Rowle myös sytytti Hagridin mökin tuleen ja langetti kidutuskirouksen Harryyn kunnes Kalkaros käski kaikkia kuolonsyöjiä lähtemään. Seitsemännessä romaanissa Harryn lausuttua Voldemortin nimen ääneen Rowle ja Dolohov jäljittivät Harryn kahvilaan, mutta Harry kangisti Rowlen. Rangaistukseksi Voldemort käski Dracon kiduttaa häntä kidutuskirouksella. Tylypahkan taistelussa Rowle piti Hagridia aisoissa Kielletyssä metsässä ja käski Hagridin olla hiljaa tämän huudettua Harrylle. Rowlen kohtalo jäi epäselväksi mutta jos hän selvisi taistelusta hän todennäköisesti joutui Azkabaniin loppuiäkseen.

Myöhemmin Rowlen sukulainen Eufemia sai tehtäväkseen kasvattaa Voldemortin salaisen tyttären Delfin rahallista korvausta vastaan. Eufemia ei kuitenkaan Delfin mukaan koskaan välittänyt hänestä. Eufemialla oli lemmikkinä auguuri, joka itki koska tiesi Delfin kokevan karvaan kohtalon. Auguurit ovat lintuja ja taikaolentoja.

Scabior oli entinen Luihuisen opiskelija ja kaappari, joka oli yksi Fenrir Harmaaselän johtaman kaappariryhmän jäsenistä, jotka vangitsivat jästisyntyisiä. Scabior oli joutunut Azkabaniin tuntemattomasta rikoksesta, mutta hänet vapautettiin Voldemortin vallattua taikaministeriön. Scabior liittyi kaappareihin ja oli yksi niistä, jotka vangitsivat Harry Potterin, Hermione Grangerin ja Ronald Weasleyn ja esti Harmaaselkää puremasta Hermionea. Scabior myöhemmin toimitti Harryn, Ronin ja Hermionen Malfoyden kartanolle ja vakuutti Narcissalle Harryn olevan Harry. Bellatrix Lestrangen otettua Godric Rohkelikon miekan yhdeltä kaapparilta, Scabior uhkasi sauvallaan Bellatrixia, mutta hänet tainnutettiin ja Draco vei hänet etupihalle. Myöhemmin Scabior osallistui Tylypahkan taisteluun ja Voldemortin purettua taikasuojat hän johti kaappareiden hyökkäystä opettajien ja oppilaiden kimppuun. Scabior taisteli puisella sillalla Neville Longbottomia vastaan, mutta silta romahti ja Scabior sai surmansa pudotessaan alas.

Selwyn oli kuolonsyöjä, joka taisteli Voldemortin joukoissa toisessa velhosodassa. Seitsemän Potterin taistelussa Selwyn jahtasi Hagridia ja oikeaa Harry Potteria. Voldemort käski Selwyniä antamaan taikasauvansa hänelle Harryn riisuttua hänet aseista. Selwyn oli myöhemmin läsnä Ksenofilius Lovekivan asunnolla ja kidutti Lovekivaa Harryn paettua. Selwyn myöhemmin pidätti Lovekivan. Selwyn myöhemmin osallistui Tylypahkan taisteluun. Selwynin kohtalo jäi epäselväksi Voldemortin kukistuttua.

Travers oli kuolonsyöjä, joka oli ensimmäisessä velhosodassa murhannut McKinnonin perheen. Travers joutui Azkabaniin, mutta pakeni sieltä Voldemortin noustua valtaan ja Salaperäisyyksien osaston taistelun aikana hän piti Ginnyä panttivankina kunnes hänet kukistettiin ja Travers joutui uudestaan Azkabaniin mutta hän karkasi jälleen. Seitsemän Potterin taistelussa Kingsley riisui Traversin aseista ja Travers joutui jälleen Azkabaniin mutta kuolonsyöjien vallattua taikaministeriön Travers vapautettiin. Travers siirrettiin töihin ministeriöön taikalainvalvontaosastolle Mafalda Hopkirkin esimieheksi. Myöhemmin Travers jäljitti Harry Potterin Lovekivan asunnolle ja todisti tämän pakenemisen. Irvetassa Travers keskusteli Hermionen kanssa, joka oli monijuomaliemen avulla naamioitunut Bellatrixiksi. Harry komennutti Traversin harhauttaakseen tätä, jotta he voisivat päästä Lestrangen holviin. Travers osallistui Tylypahkan taisteluun ja taisteli Parvati Patilia ja Dean Thomasta vastaan. Traversin kohtalo jäi epäselväksi mutta jos hän selviytyi taistelusta hän todennäköisesti joutui loppuiäkseen Azkabaniin.

Corban Yaxley

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Corban Yaxley (etunimi kerrottu Pottermoressa) oli kuolonsyöjä, joka oli mukana ensimmäisessä velhosodassa. Voldemortin noustua jälleen valtaan Yaxley yritti värvätä Horatius Kuhnusarvion liittymään kuolonsyöjiin, mutta Kuhnusarvio oli naamioitunut nojatuoliksi ja Yaxley ei nähnyt häntä käytyään tämän asunnolla. Yaxley osallistui Astronomiatornin taisteluun johtamalla kuolonsyöjien hyökkäystä ja painostamalla Dracoa tappamaan Dumbledore. Yaxley esti Harmaaselkää hyökkäämästä Dumbledoren kimppuun ja käski tämän seurata käskyjä. Kalkaroksen saavuttua paikalle ja tapettua Dumbledoren Yaxley pakeni, mutta Harry Potter kangisti hänet ja Yaxley jäi kiinni ja joutui Azkabaniin mutta pakeni myöhemmin. Malfoyden kartanon tapaamisessa Yaxley kertoi Voldemortille langettaneensa komennuskirouksen Pius Sakiaan. Kuolonsyöjien vallattua ministeriön Yaxleysta tehtiin Taikalainvalvontaosaston päällikkö. Yaxley osallistui ahkerasti jästisyntyisten kuulusteluihin ja pidätyksiin vainoten heitä. Harry Potterin tunkeuduttua taikaministeriöön hän tainnutti Yaxleyn mutta Yaxley heräsi ja sai otteen Hermionen kädestä kolmikon kaikkoonnuttua Yaxley mukanaan Kalmanhanaukio kahteentoista, jolloin Yaxley paljasti heidän piilopaikkansa muille. Myöhemmin Tylypahkan taistelussa Lee Jordan ja George Weasley kukistivat Yaxleyn ja taistelun jälkeen Yaxley joutui loppuiäkseen Azkabaniin.

Wilkes oli kuolonsyöjä, joka taisteli ensimmäisessä velhosodassa. Tylypahkassa Wilkes kuului Luihuisten jengiin, johon kuuluivat myös Avery, Mulciber, Kalkaros, Rosier, Lucius Malfoy, Bellatrix, Rodolfus ja Rastaban, Regulus sekä Narcissa. Sirius Mustan mukaan Wilkes sai surmansa taistelussa auroreja vastaan vuosi ennen Voldemortin kukistumista vuoden 1980 tienoilla. Ei ole tiedossa oliko Vauhkomieli se aurori, joka kukisti hänet.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.
  • Rowling, J. K.: Harry Potter ja viisasten kivi. ((Harry Potter and the Philosopher’s Stone, 1997.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 1998.
  • Rowling, J. K.: Harry Potter ja salaisuuksien kammio. ((Harry Potter and the Chamber of Secrets, 1998.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 1999.
  • Rowling, J. K.: Harry Potter ja Azkabanin vanki. ((Harry Potter and the Prisoner of Azkaban, 1999.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 2000.
  • Rowling, J. K.: Harry Potter ja liekehtivä pikari. ((Harry Potter and the Goblet of Fire, 2000.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 2001.
  • Rowling, J. K.: Harry Potter ja Feeniksin kilta. ((Harry Potter and the Order of the Phoenix, 2003.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 2004.
  • Rowling, J. K.: Harry Potter ja puoliverinen prinssi. ((Harry Potter and the Half-Blood Prince, 2005.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 2006.
  • Rowling, J. K.: Harry Potter ja kuoleman varjelukset. ((Harry Potter and the Deathly Hallows, 2007.) Suomentanut Jaana Kapari-Jatta) Tammi, 2008.
  1. Rowling 2006, s. 361
  2. Lisa Waite Bunker: Bellatrix (Black) Lestrange 6.10.2007. The Harry Potter Lexicon. Viitattu 9.2.2008. (englanniksi)
  3. a b Rowling 2004, s. 144
  4. Kuolonsyöjät Internet Movie Databasessa (englanniksi)
  5. Lisa Waite Bunker: Lucius Malfoy 10.1.2008. The Harry Potter Lexicon. Viitattu 8.2.2008. (englanniksi)
  6. a b Lisa Waite Bunker: Narcissa (Black) Malfoy 10.1.2008. The Harry Potter Lexicon. Viitattu 25.7.2008. (englanniksi)
  7. a b c Rowling, J.K.: Harry Potter ja Feeniksin kilta, s. 1002. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2004. ISBN 951-31-2907-1
  8. Rowling, J. K.: Harry Potter ja puoliverinen prinssi, s. 29. Tammi, 2006. ISBN 951-31-3507-1
  9. Rowling, J. K.: Harry Potter ja liekehtivä pikari. Tammi, 2001.
  10. Rowling, J. K.: Harry Potter ja puoliverinen prinssi, s. 44. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2006. ISBN 951-31-3507-1
  11. Rowling, J.K.: Harry Potter ja Feeniksin kilta, s. 143. Tammi, 2004. ISBN 951-31-2907-1
  12. Lisa Waite Bunker: Peter Pettigrew (aka Wormtail) 9.1.2008. The Harry Potter Lexicon. Viitattu 9.2.2008. (englanniksi)
  13. Lisa Waite Bunker: R (Wizards, Witches and Beings) 6.1.2008. The Harry Potter Lexicon. Viitattu 9.2.2008. (englanniksi)
  14. Rowling 2004, s. 656