Sven Estridinpoika eli Sven II (n. 1019–1076) oli Tanskan kuningas vuodesta 1047 vuoteen 1076. Hän oli Ulf Thorgilinpojan ja Estrid Margarete Svendintyttären poika ja Sven Kaksiparran tyttärenpoika.[1]
Norjan ja Tanskan kuningas Maunu Hyvä teki Svenistä Tanskan jaarlin, eli käytännössä hallitsijan. Sven kuitenkin kapinoi Maunua vastaan ja yritti toistuvasti valloittaa Tanskan itselleen, mutta vasta Maunun kuoleman 1047 jälkeen Sven huudettiin Tanskan kuninkaaksi.[1]
Samanaikainen Hampurin piispan lähettiläs Adam Bremeniläinen on matkakertomuksessaan kuvannut laajasti Tanskaa ja myös "daanien kuningasta" Sveniä, jolta hän sai paljon tietoa Pohjolasta. Kuningas myös kertoi päättymättömästä valtamerestä, jonka takana on Vinland. Sven oli todennäköisesti ensimmäinen Tanskan kuningas, joka osasi lukea. Adam moitti Sveniä siitä, että hän oli ottanut vaimokseen sukulaisensa Gunhildin. Pitkän riidan jälkeen Sven erosikin Gunhildista.[2]
Svenillä oli tiettävästi ainakin 19 lasta lukuisten rakastajattarien kanssa.[2] Hänen lukuisista pojistaan viisi nousi myöhemmin Tanskan valtaistuimelle:
