Sukupuolielin

Sukupuolielin myös sukuelin tai genitaali on keskeisesti suvulliseen lisääntymiseen erikoistunut tai siihen muuten oleellisesti liittyvä elin. Sukupuolielimet muodostavat lisääntymiselimistön.

Lisääntymiselimistö on yksineuvoisilla eliöillä yleensä kullekin sukupuolelle ominainen, jota ei ole toisella sukupuolella, mistä nimitys "sukupuolielin". Joissain tapauksissa sukupuolielimet kehittyvät kuitenkin poikkeavalla tavalla, mistä käytetään nimitystä intersukupuolisuus.

Ryhmittely

Sukupuolielimet voidaan jakaa primaareihin ja sekundaareihin, sekä sisäisiin ja ulkoisiin sukupuolielimiin.

Ihmisen primaareja sukupuolielimiä ovat miehen ja naisen sukupuolirauhaset, jotka tuottavat sukusoluja. Miehen primaarit sukupuolielimet ovat kivekset, jotka tuottavat siittiöitä. Naisen primaarit sukupuolielimet ovat munasarjat, jotka tuottavat munasoluja. Sekundaareja sukupuolielimiä ovat kaikki miehen ja naisen lisääntymiselimistön muut osat. Miehellä niihin kuuluu tiehyitä, rauhasia ja siitin, joiden tehtävä on varastoida ja kuljettaa siemennestettä. Naisella niihin kuuluvat muun muassa kohtu tiehyineen sekä emätin. Ne saattavat siittiön ja munasolun yhteen sekä kasvattavat sikiön.

Sisäiset sukupuolielimet sijaitsevat yleensä lantion sisällä. Ulkoiset sukupuolielimet sijaitsevat yleensä näkyvillä lantion ulkopuolella.

Miehen sukupuolielimet

Pääartikkeli: Miehen lisääntymiselimistö

Miehen sisäiset sukupuolielimet

• kivekset
• lisäkivekset
• siemenjohtimet
• rakkularauhaset
• eturauhanen
• bulbouretraalirauhaset eli Cowperin rauhaset

Kivekset tuottavat siittiöitä, joiden tarkoituksena on hedelmöittää naisen munasolu. Siittiöt varastoituvat lisäkivekseen kiveksen pinnalle, josta ne siemensyöksyn myötä kulkeutuvat siemenjohdinta pitkin virtsaputkeen ja purkautuvat siemennesteen mukana elimistön ulkopuolelle.

Miehen ulkoiset sukupuolielimet

Miehen ulkoiset sukupuolielimet siitin ja kivespussi .

• siitin eli penis
• kivespussi

Kivespussin sisällä sijaitsevat kivekset. Seksuaalisen kiihottumisen myötä siitin laajenee ja kovettuu erektioon. Tällöin sitä voidaan käyttää yhdyntäelimenä, jonka kautta siittiöt menevät naisen emättimeen ja kohtuun.

Naisen sukupuolielimet

Häpykieltä, emätintä ja kohtua esittävä havainnekuva. 1=hävyn ulkopinnalla sijaitseva häpykielen terska; 2=häpykielen varsi; 3=häpykielen siivekkeet; 4=häpykielen juuret; (5=virtsarakko); 6=emättimen suuaukko; 7=emätin; 8=kohtu; (9=virtsarakko).

Pääartikkeli: Naisen lisääntymiselimistö

Naisen sisäiset sukupuolielimet

• munasarjat
• munanjohtimet
• kohtu
• emätin

Munasarjoissa syntyy munasoluja, jotka kulkeutuvat yksi kerrallaan munanjohtimien kautta kohtuun ja yleensä kuukautisten mukana emättimen kautta pois elimistöstä. Emätin toimii yhdyntäelimenä, joka ottaa vastaan miehen siittimen ja siittiöt. Jos siittiö hedelmöittää munasolun, syntynyt tsygootti kehittyy kohdussa alkioksi ja sikiöksi. Synnytys tapahtuu emättimen kautta.

Naisen ulkoiset sukupuolielimet

Naisen ulkoiset sukupuolielimet eli häpy.

• häpykukkula
• isot häpyhuulet
• pienet häpyhuulet
• häpykieli eli klitoris
• emätinaukko
• vestibulaarikuvut
• vestibulaarirauhaset (Bartholinin rauhaset ja Skenen rauhaset)
• parauretraalirauhaset

Naisen ulkoisia sukupuolielimiä kutsutaan hävyksi eli vulvaksi. Häpykukkula on hävyn yläosa, jossa kasvaa karvaa.

Häpyhuulet muodostavat naisen sukupuolielinten näkyvimmän osan. Häpyhuulet ovat pitkänomaisia poimumaisia muodostelmia, jotka näyttävät suoraan edestä katsottuna huulilta tai ylhäältä nähdyltä veneeltä. Ulkoiset häpyhuulet ovat yleensä suuremmat kuin sisemmät, minkä vuoksi ne on nimetty isoiksi häpyhuuliksi ja sisemmät pieniksi.

Pienen ihopoimun eli hupun suojaama häpykielen eli klitoriksen kärki sijaitsee sisempien häpyhuulten välissä. Myös emättimen aukko ja virtsaputken suu sijaitsevat sisempien häpyhuulten välissä.

Elinkaari

Miehen ja naisen sukupuolielimet kehittyvät sikiövaiheessa yhteisistä alkumuodoista. Sukupuolikromosomit ja sikiön hormonitoiminta määräävät, kehittyvätkö elinten alkumuodot miehen vai naisen sukupuolielimiksi. Jos sikiöllä on XY-sukupuolikromosomisto, sille kehittyvät miehen sukupuolielimet, ja jos XX-kromosomisto, sille kehittyvät naisen sukupuolielimet.

Sukupuolielinten kehittyminen miehisiksi johtuu Y-kromosomin SRY-geenin koodaamasta proteiinista. Alkiolle kehittyy kahdeksanteen tai yhdeksänteen viikkoon mennessä alkeelliset kivekset, jotka alkavat tuottaa mieshormoni testosteronia, joka saa sikiön lisääntymiselimistön mesonefrostiehyet kehittymään miehen lisääntymiselimistön tiehyiksi. Naispuolisella sikiöllä testosteronin puute saa mesonefostiehyet surkastumaan.

Naarastyyppiset ulkoiset sukupuolielinaiheet (labioskrotaalipoimu, urogenitaalipoimu ja genitaalikyhmy) maskulinisoituvat poikasikiöllä viikoilla 12–20. Labioskrotaalipoimuista tulee tyttösikiöllä isot häpyhuulet ja poikasikiöllä kivespussi, urogenitaalipoimuista pienet häpyhuulet tai siittimen varsi, ja genitaalikyhmystä klitoris tai terska.

Kivekset laskeutuvat kivespussiin viikkojen 6 ja 28 välillä. Myös munasarjat laskeutuvat jonkin verran.

Syntymän jälkeen lapsuusaikana sukupuolielimet eivät juurikaan muutu. Murrosiässä sukupuolielimistä tulee lisääntymiskykyiset. Murrosikäisen pojan siitin ja kivekset kasvavat, kummallekin sukupuolelle alkaa kasvaa häpykarvoitusta ulkoisiin sukupuolielimiin, ja tytöillä alkavat kuukautiset.

Keski-ikäistyvän ja vanhenevan miehen kivesten testosteronituotanto ja siittiöntuotanto heikkenevät, ja hän voi alkaa saada erektiohäiriöitä. Nainen kokee 45–55-vuotiaana vaihdevuodet, joiden jälkeen hänen munasolunsa ovat loppu, eikä hän enää saa kuukautisia tai voi tulla raskaaksi. Hormonitoiminnan muutosten seurauksena emätin kuivuu ja ohentuu, ja nainen voi kärsiä emätintulehduksista ja yhdyntäkivuista.

Eläinten sukupuolielimet

Kalat

Useimmilla kaloilla hedelmöittyminen tapahtuu ulkoisesti. Joillakin lajeilla, kuten hailla ja rauskuilla, on rakenteita tai pseudosiitin, jolla uros sijoittaa siittiönsä naaraan sisään. Sarsojen paritteluelin on pään alapuolella, ja ne parittelevat kasvotusten. Joidenkin krottikalojen (Lophiiformes) uros tarttuu itseään suuremman naaraan selkään, ja ajan mittaan se surkastuu niin, että siitä jää jäljelle vain naaraan selkään takertuneet kivekset.

Linnut

Argentiinankuparisorsanaaraalla ja -uroksella on epätavallisen mutkaiset sukupuolielimet.

Useimmilla linnuilla ei ole siitintä, vaan parittelu tapahtuu uroksen ja naaraan kloaakkien kosketuksena. Joillakin linturyhmillä on kuitenkin uroksella siitin. Tällaisia lintuja ovat sorsat, hanhet, joutsenet, strutsit, nandut, kasuaarit, kiivit ja tinamit. Argentiinankuparisorsalla on peräti 42 senttimetrin pituinen siitin.

Matelijat

Suomumatelijoilla, kuten liskoilla ja käärmeillä, on hemipenis eli kaksiosainen siitin. Yhdynnän aikana uros tosin työntää vain siittimensä toisen pään naaraaseen. Uroskilpikonnan siitin on kloaakin sisällä. Krokotiilin siitin on aina erektiossa, mutta tavallisesti kehon sisällä.

Nisäkkäät

Nokkaeläinten kuten vesinokkaeläimen siittimessä on neljä päätä, joista uros käyttää kahta kerrallaan. Pussieläimillä on pussi, jossa sikiö kasvaa. Naaraalla on yleensä kaksi emätintä, kengurulla kolme emätintä ja kaksi kohtua.

Istukkanisäkkäillä, kuten ihmisellä, sikiö kehittyy kohdussa ja saa ravintonsa istukan kautta. Monella nisäkkäällä on siitinluu, mutta esimerkiksi ihmisellä ja hevosella ei ole, vaan tällaisilla lajeilla siitin on erektiossa veren täyttäessä paisuvaiskudoksen. Delfiini käyttää siitintään myös merenpohjan tunnustelemiseen. Hyeenanaaraan klitoris on niin suuri ja häpyhuulet niin paksut, että ne näyttävät siittimeltä ja kiveksiltä, jolloin naaras muistuttaa urosta.

Kasvien lisääntymisvälineet

Siemenkasvien lisääntymiselimiä ovat heteet ja emit. Heteet tuottavat siitepölyä, kun taas emeissä tai (paljassiemenisillä) emilehden pinnalla on siemenaiheita. Osa siemenkasveista on yksikotisia, joilla heteet ja emit ovat samassa yksilössä, osa taas kaksikotisia, joilla ne ovat eri yksilöissä. Hedelmöitys tapahtuu, kun siitepölyhiukkasen tumat päätyvät siemenaiheeseen.

Aikaisemmin tällä perusteella heteitä pidettiin kasvin koiraspuolisina ja emejä naaraspuolisina sukupuolieliminä; siitepöly rinnastettiin eläinten siittiöihin ja siemenaiheet munasoluihin. Tämä rinnastus on kuitenkin osoittautunut harhaanjohtavaksi ja asioita liiaksi yksinkertaistavaksi, sillä kasveilla esiintyy sukupolvenvuorottelu: joka toinen sukupolvi (suvullinen, diploidinen sukupolvi eli gametofyytit) lisääntyy suvullisesti, joka toinen (suvuton, haploidinen sukupolvi eli sporofyytit) suvullisesti. Siemenkasveilla gametofyytit ovat kuitenkin hyvin pieniä, vain muutaman solun kokoisia, jota paitsi koiraspuoliset gametofyytit ovat siitepölyhiukkasten ja naaraspuoliset emilehtien sisällä. Niinpä vähennysjakautuminen, meioosi, ei tapahdu vielä siitepölyhiukkasten tai siemenaiheiden muodostuessa vaan vasta, kun näiden sisällä oleva gametofyytti tuottaa sukusoluja.

Lähteet

• Kenneth S. Saladin: Human Anatomy. McGraw-Hill Higher Education, 2004. ISBN 9780071111874

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sukupuolielin Wikimedia Commonsissa