Sairaiden voitelu
Sairaiden voitelu (myös sairaanvoitelu) on katolisen, ortodoksisen ja eräiden protestanttisten kirkkojen sakramentti. Katolisen kirkon käyttämästä nimestä viimeinen voitelu, jota oli käytetty keskiajalta asti, luovuttiin Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa.
Sairaiden voitelun latinankielinen nimi Unctio in Extremis, "äärimmäinen voitelu". Ortodoksisessa perinteessä käytetään termiä euchelaion (kreikaksi το Ἂγιον ευχέλαιον "pyhä armo öljy") tai elaion hagion (ἒλαιον ἂγιον "pyhä öljy").
Sakramentin tarkoitus on antaa synnit anteeksi ja tuoda henkistä tukea sairaalle. Sairas voidellaan oliiviöljyllä tai sen puuttuessa muilla kasviöljyillä.
Sairaanvoitelu perustuu Jaakobin kirjeen luvussa 5. (jakeet 14-15) annettuun kehotukseen:
- Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi.
Sairaanvoitelu ortodoksisessa kirkossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ortodoksisessa kirkossa sairaanvoitelun eli rukousöljypalveluksen osat ovat rukous, epistola, evankeliumi, voitelurukous, jotka toistetaan seitsemän kertaa peräkkäin. Lopuksi pappi voitelee mysteerioon osallistuvan pyhitetyllä öljyllä. Toimitus on jumalanpalveluksena pitkä, noin kaksi tuntia ja osittain tämän vuoksi niitä toimitetaan nykyisin kohtalaisen harvoin yhden henkilön puolesta. Seurakunnissa toimitetaan erityisesti paastojen aikaan yleisiä sairaanvoiteluita, joihin voi osallistua kuka tahansa ortodoksisen kirkon jäsen, joka kokee sitä tarvitsevansa.
Sairaanvoitelun ei ole ortodoksisessa kirkossa koskaan katsottu olevan "viimeinen voitelu", vaan seurakunnan jäsen saa osallistua toimitukseen niin usein kun katsoo sitä tarvitsevansa. Koko nimityksen sairaanvoitelu katsotaan olevan Suomessa läntistä lainaa.
Sairaanvoitelu katolisessa kirkossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katolisessa kirkossa öljy (oleum infirmorum) on yleensä erikseen siunattu. Öljyä sivellään henkilön otsaan, kämmeniin ja joskus muihinkin osiin kuten miehillä lanteille. Latinaksi synnit annetaan anteeksi lauseella "Per istam sanctam unctionem, indulgeat tibi Dominus quidquid deliquisti, Amen".
Voitelun voi saada useasti. Esimerkiksi paavi Johannes Paavali II sai voitelun ensimmäisen kerran murhayrityksen jälkeen, toisen kerran kuolinvuoteellaan vuonna 2005. Aikaisemmin sakramentti pyrittiin varaamaan vain kuoleville.
Sairaanvoitelu (öljyllä voiteleminen) luterilaisessa kirkossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen evankelis-luteilaisen kirkon Kirkollisten toimitusten kirjassa on rukoushetki "Sairaan luona", ja siihen voi liittyä öljyllä voiteleminen.[1] Sen mukaan sairas voidaan siunata joko kättenpäällepanemisella tai öljyllä voitelemisella. Toimituksen voi johtaa pappi, muu seurakunnan työntekijä tai seurakuntalainen. Voiteleminen tulee kyseeseen erityisesti niissä tilanteissa, joissa sairas seurakunnan jäsen ei enää kykene vastaanottamaan Pyhää ehtoollista.[2]
Toimitus voidaan omaisten pyynnöstä tehdä silloinkin, kun kuoleva on tajuton. Jopa tiedottomalta näyttävä voi tuntea ja tunnistaa pyhän ristinmerkin otsallaan, ja vaikkei tunnistaisi, tärkeintä on rukous hänen puolestaan.
Voiteluun käytetään ruokaöljyä, esimerkiksi oliiviöljyä. Voideltaessa luetaan Jaak. 5:14–15 ja sairaan otsaan tehdään ristinmerkki. Toimituksen suorittaja lausuu: ”Tähän Raamatun sanaan luottaen voitelen sinut, N.N., Isän ja (+) Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jää Jumalan haltuun. Aamen.” Voitelemista seuraa esirukous sairaan puolesta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kirkollisten toimitusten kirja Kasuaalitoimitukset, s. 289-296. (Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkokäsikirja III) Kirjapaja, 2003.
- ↑ Öljyllä voiteleminen evl.fi. Arkistoitu 25.11.2020. Viitattu 14.9.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Stina Fallberg Sundmark, Sjukbesök och dödsberedelse. Sockenbudet i svensk medeltida och reformatorisk tradition. (Bibliotheca Theologiæ Practicæ 84.) Skellefteå: Artos 2008.