Mikko Asunta

Mikko Pellervo Asunta (12. elokuuta 1911 Ruovesi – 1. huhtikuuta 2005 Ruovesi) oli suomalainen poliitikko ja kansanedustaja. Hän edusti vuosina 1958–1970 ja 1972–1979 Eduskunnassa Kansallista Kokoomusta ja Hämeen läänin pohjoista vaalipiiriä.

Elämäkerta

Asunta syntyi elokuussa 1911 Ruovedellä Heikki ja Elviira Asunnan maanviljelijäperheeseen. Isä Heikki, joka tunnettiin myös nimellä Ernst Henrik, oli käynyt kansakoulun ja kansanopiston. Hän tapasi tulevan vaimonsa Elviiran kansanopistossa. Nuori pariskunta aluksi asui Vilppulassa, mutta pian he muuttivat Ruovedelle Ylä-Korpulan tilalle, missä heidän poikansa syntyi.

Asunnat asuivat lyhyen aikaa myös Tampereella ja Juupajoella, mutta vuonna 1917 he palasivat takaisin Ylä-Korpulaan. Vuonna 1918 Korpulan mäellä tapahtuneista levottomuuksista huolimatta Asunnat pysyivät melko sivussa maan kuohuttavista tapahtumista. Heidän täytyi harkita evakkoon lähtöä kerran, mutta onneksi tilanne rauhoittui ja he selvisivät säikähdyksellä.

Koulutaipaleensa Asunta aloitti kiertokoulussa, joka toimi Ponsan talossa. Kansakoulua hän kävi Hanhossa. Asunta kertoi liittyneensä suojeluskuntaan samalla tavalla kuin muutkin nuoret samanikäiset porvarinuoret. Tämä tapahtui hieman sattumanvaraisesti, kun erään suojeluskuntalaisen puuttuessa asiaan hänet puettiin aitan takana suojeluskuntapukuun ja liitettiin mukaan kuntalaisten järjestämään tempaukseen. Alun epätavallisuudesta huolimatta Asunta innostui suojeluskuntatyöstä. Myöhemmin elämässään Asunta valitsi maanviljelijän uran ja 18-vuotiaana vuonna 1929 hän lähti opiskelemaan maamieskouluun. Kesäharjoittelijana hän työskenteli Kupulan tilalla Janakkalassa.

Maamieskoulun päätyttyä Asunta suoritti asepalveluksen vuonna 1931. Hän osallistui asepalvelusaikanaan myös aliupseerikouluun. Asunnan asevelvollisuus ajoittui 1930-luvun alun oikeistoradikalismin aikaan, ja hänen yksikkönsä oli valmiustilassa Mäntsälän kapinan aikana. Tilanteeseen liittyi ylimääräistä jännitystä, sillä Asunta luuli aluksi, että hänen omat veljensä olivat myös Mäntsälässä. Lopulta selvisi, että veljet eivät olleet vielä lähteneet Mäntsälään, joten he säästyivät tapahtumien keskelle joutumiselta. Asepalveluksen päätyttyä Asunta sai työpaikan pehtoorina Tapion talosta Ruhalassa.

Talvi- ja jatkosota

Talvisodan kynnyksellä Asunta sai kutsun ylimääräisiin harjoituksiin ja hänen asemapaikkansa oli Miehikkälässä Kymenlaaksossa. Asunnasta tuli harjoituksissa joukkue Kuusivuoren varajohtaja. Sodan alkaessa hänet ja hänen joukkonsa määrättiin Tolvajärvelle. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin, ja Asunta haavoittui selkään ennen joulua vuonna 1939. Hän joutui lopulta Siilinjärven sotasairaalaan ja vietti joulunsa siellä. Joulun jälkeen hänelle myönnettiin viikon loma, joka päättyi yllättäen vihkimiseen. Asunta vei kihlattunsa Hilkka Niemen alttarille heti uudenvuoden jälkeen. Perheeseen syntyi myöhemmin kuusi tytärtä ja yksi poika, joka valitettavasti menehtyi jo varhaislapsuudessaan.

Lomaltaan Asunta palasi joukkueensa luokse Aittojoelle. Välirauhan aikana hänellä olisi ollut mahdollisuus päästä upseerikouluun ylikersanttina, mutta hän päätti jättää tämän tilaisuuden väliin, sillä upseereita oli jo muutenkin tarpeeksi.

Välirauhan aikana nuori pariskunta asettui asumaan Hilkka Niemen kotitaloon. Maalaistalon rutiinit muuttuivat jälleen pian, kun jatkosota syttyi vuonna 1941. Asunta lähti matkalle Runoilijan Tietä pitkin vesiteitse Ruovedeltä Virroille. Sieltä hän jatkoi matkaa Karjalan junaan ja liittyi JR 57:n 3. komppaniaan Rautjärven Kaikon kylässä. Jatkosodassa Asunta osoitti rohkeutta ja taituruutta vihollisen asemien valtauksessa Parikkalan tiellä, mikä melkein johti Mannerheim-ristin saamiseen. Hänen ansioistaan hänelle myönnettiin 4. luokan Vapauden risti tammenlehvillä.

Parikkalan toimien aikana Asunta haavoittui jälleen lievästi, mutta palasi pian loman jälkeen joukko-osastoonsa Hiitolaan. Kuitenkin pian toipumisensa jälkeen hänet joutui taas sairastuvalle, tällä kertaa umpisuolentulehduksen vuoksi, joka vaati leikkausta. Sairaalasta kotiutuessaan hän sai lomaa, joka piteni hieman, kun leikkaushaava tulehtui. Syksyllä 1941 tervehtyessään Asunta palasi joukkueensa luokse Metsäpirttiin. Hänet kotiutettiin kevättalvella 1942 asemasotavaiheessa.

Asunta ehti hetkeksi keskittyä maanviljelijän arkeen, kunnes loppuvuodesta 1942 hänet kutsuttiin takaisin asepalvelukseen. Kun hän palasi joukko-osastoonsa, hän sai tietää, että Orivedelle oli perustettu koulutuskeskus, johon hän välittömästi pyysi siirtoa. Aluksi hänen anomuksensa hylättiin, mutta koska Asunta oli aktiivinen järjestöihminen sekä siviilissä että armeijassa, hänellä oli tilaisuus keskustella jalkaväentarkastaja Siilasvuon kanssa hakemuksestaan eräässä liittotoimikunnan kokouksessa Joensuussa. Siilasvuo kuunteli häntä, ja lopulta Asunta sai siirron Orivedelle, missä hän pääasiassa koulutti alokkaita.

Kesällä 1944 Asunta kutsuttiin takaisin etulinjaan Laguksen rykmenttiin Kannakselle. Aselevon jälkeen hänet määrättiin vielä Lapin sotaan, jossa luutnantti Asunta toimi lähettiupseerina arvioimassa joukkojen mielialaa ja raportoimassa siitä eteenpäin. Lapin sota oli Asunnalle henkilökohtaisesti vaikea, koska hän ei ollut mielissään siitä, että joutui taistelemaan entistä liittolaista vastaan. Myös paluu siviilielämään oli raskasta, ja sodan muistot vaikuttivat häneen syvästi. Maatalon työt ja päivittäiset rutiinit auttoivat kuitenkin helpottamaan sopeutumista normaaliin arkeen.

Asunta sai vuonna 1966 yliluutnantin sotilasarvon, ja talousneuvoksen arvo hänelle myönnettiin vuonna 1979.

Ura poliitikkona

Siviilissä Asunta ryhtyi välittömästi toimimaan maamiesseuran sihteerinä. Hän osoitti kiinnostusta myös kunnallispolitiikkaan ja huomasi, että tuohon aikaan politiikassa ei vielä ollut selkeää puolittumista, vaan ihmisiä jakautui enemmänkin kyläkunnittain tai ammatin perusteella. Asunta valittiin myös meijerin hallitukseen. Kunnallispolitiikkaan hän astui innokkaasti mukaan, ja vuonna 1948 hänet valittiin kunnanvaltuustoon.

Vaikka 1940-luvulla kunnallispolitiikassa ei vielä ollut selkeää poliittista jakautumista, Asunta oli jo tuolloin kokoomuslainen. Hän oli liittynyt puolueeseen jo 1920-luvulla. Kokoomuksessa hän koki ajavansa yhteisen edun asioita, eikä hänellä ollut erityisen vahvaa ryhmäkuntaisuuden tunnetta.

Kunnallispolitiikan kiinnostuksen ohella Asunta oli aktiivisesti mukana valtakunnallisen tason politiikassa jo 1940-luvulla. Hän osallistui keskusteluihin ehdokkaista jo vuonna 1947. Hänen poliittinen periaatteensa oli "Koti, uskonto ja isänmaa", ja hän perusteli poliittista osallistumistaan sillä, että isänmaa oli yksinkertaisesti se voima, joka innosti hänet mukaan politiikkaan, aina eduskuntaan saakka. Hän tunnusti saaneensa isänmaalliskristillisen asenteen jo lapsuudestaan.

Asunta korosti, että eduskuntaan ja erityisesti Kokoomukseen tulisi saada monipuolisesti eri ammattiryhmien edustajia, jotta päätöksenteko hyötyisi eri alojen asiantuntemuksesta. Vuoden 1954 eduskuntavaaleissa hän ei asettunut ehdolle, sillä hän koki, että puolueessa oli niitä, jotka pitivät hänen koulutustaan riittämättömänä Kokoomuksen edustajaehdokkuudelle. Tämän jälkeen Asunta alkoi epäillä, että hänen mahdollisuutensa päästä eduskuntaan olivat menneet lopullisesti.

Asunnan poliittinen ura sai uuden suunnan, kun hänelle tarjottiin Kokoomuksen Pohjois-Hämeen kansallisliiton puheenjohtajan paikkaa, kun pitkäaikainen puheenjohtaja Matti Heikkilä ilmoitti vetäytyvänsä. Vaikka Asunta astui suureen vastuuseen Heikkilän jälkeen, hän oli jo tuolloin poliittisesti vaikutusvaltainen hahmo. Hänellä oli useita luottamustehtäviä, kuten kotikuntansa valtuuston jäsenyys, Kokoomuksen Nuorten maataloustoimikunnan puheenjohtajuus, presidentin valitsijamiehen tehtävä sekä paikka piiritoimikunnassa. Näiden ansioiden perusteella Asunta valittiin kansallisliiton puheenjohtajaksi vuonna 1956, ja hän toimi tehtävässä menestyksekkäästi 13 vuoden ajan.

Uusien tehtävien ja kasvaneen kannatuksen myötä Asunta asettui myös valitsijamieheksi vuoden 1956 vaaleissa ja tuli valituksi. Hänen ahkeran ja ansioituneen uransa Kokoomuksen luottamustehtävissä tunnustettiin puolueen 50-vuotisjuhlissa, jolloin hän kysyi puolueen puheenjohtajalta Juha Rihtniemeltä, miksi hän oli saanut ilmaisen illalliskortin, kun muut olivat maksaneet siitä. Rihtniemi vastasi, että se johtui siitä, että Asunnan nimi esiintyi puolueen historiassa useammin kuin kenenkään muun elossa olevan toimijan.

Vuonna 1958 Asunta päätti lopulta asettua ehdolle kansanedustajaksi, kun pitkäaikainen kansanedustaja Tuomas Saikku oli joutunut jättäytymään pois ehdokaslistalta terveydellisistä syistä. Kilpailu paikasta oli kova, mutta Asunta voitti niukasti ja sai paikan itselleen. Hänen alkunsa eduskunnassa oli haastava, sillä hänellä ei ollut aiempaa kokemusta politiikasta, ja hän oli huolissaan vähäisestä koulusivistyksestään. Vaikka Asunta lähti eduskuntaan aluksi hieman epäröiden, hän sai lämpimän vastaanoton Kokoomuksen eduskuntaryhmältä. Hän huomasi, että ryhmässä arvostetaan myös tavallisen kansalaisen näkökulmaa, ja kukaan ei syrjinyt häntä hänen koulutustasonsa perusteella.

Asunnan eduskuntaura sujui hyvin, ja hän palveli eduskunnassa yhteensä 18 vuotta, vaikka tämä jakautui kahteen eri jaksoon. Hän kuitenkin menetti paikkansa eduskunnassa vuoden 1970 vaaleissa, kun Tampereella naiset ryhtyivät voimakkaasti politiikkaan ja Asunta menetti paikkansa naisehdokkaalle. Kaksi vuotta myöhemmin hän kuitenkin palasi eduskuntaan ja tunsi, että "tunsin tulevani vanhana työntekijänä tuttujen työtovereiden joukkoon."

Vaikka työ eduskunnassa oli mieluisaa ja palkitsevaa, Asunta tunsi ajoittain huolta perheensä jaksamisesta. Hän olisi halunnut jakaa maatilan ylläpitämisen taakan perheensä kanssa, mutta toisaalta hän tunsi vahvasti, että myös yhteiskunta tarvitsi hänen panostaan.

Vahvistaakseen kristillistä maailmankatsomustaan Asunta löysi 1950-luvun lopulla Moraalinen Varustautuminen (MRA) -liikkeen, jonka perusperiaatteina olivat Jeesuksen vuorisaarnan opetukset. Asunta osallistui useisiin MRA:n konferensseihin ja näki liikkeen tekevän kristillisyydestä toimivaa. Hän ei pitänyt MRA:ta uskontona, mutta hän uskoi sen tekevän kristillisestä arvomaailmasta käytännöllisen ja soveltuvan jokapäiväiseen elämään. Asunnan sisar Kirsti oli lähetystyössä Afrikassa Namibiassa, Ambomaalla, ja Asunta vieraili hänen luonaan 1980-luvulla.

Aiheesta muualla

• Mikko Asunnan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
• Mikko Asunta Suomen kansanedustajat. Eduskunta.

Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat