Paskaduuni
Paskaduuni eli paskatyö on arkikielessä käytetty halventava ilmaus työstä, joka on epäitsenäistä ja epämielekästä ja jossa on huonot työehdot ja huono palkka.[1] Tällaisessa työssä työntekijällä ei juuri ole etenemismahdollisuuksia.[2][3] Sanan lanseerasi yleiseen tietoisuuteen prekariaatti-aktivisti Eetu Viren Ylen A-talk-ohjelmassa toukokuussa 2006.[4]
Hakusanat paskaduuni ja paskatyö lisättiin Kielitoimiston sanakirjaan vuonna 2008.[2][5]
McJob
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Englannin kielessä paskaduunia vastaa termi McJob (suom. McTyö), joka viittaa pikaruokalassa työskentelyyn. Sana on väännös McDonald’s-hampurilaisketjun nimestä.[3][5]
McJob on alkujaan peräisin The Washington Post -sanomalehden artikkelista vuodelta 1986. Termin teki tunnetuksi kanadalainen kirjailija Douglas Coupland vuonna 1991 julkaistussa teoksessaan Tuntematon sukupolvi (engl. Generation X. Tales for an Accelerated Culture). Couplandin mukaan paskaduunia mainostetaan usein hyväksi uramahdollisuudeksi, mutta asialla ovat useimmiten henkilöt, joilla on aina ollut muitakin mahdollisuuksia edetä uralla.[3]
McJob-sana on otettu mukaan Oxford English Dictionaryyn ja amerikkalaiseen Merriam-Websterin sanakirjaan. McDonald’s on kampanjoinut näitä lisäyksiä vastaan ja pyrkinyt sanan määritelmän muuttamiseen. Yhtiön mielestä määritelmä ei vastaa todellisuutta.[5]
Hevonpaskatyö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2013 antropologi David Graeber kirjoitti lehtiartikkelin, jossa hän kuvaili toisenlaista paskatyötä[6]. Graeber käytti termiä bullshit job[6], ”hevonpaskatyö”[7]. Tällä sanalla hän kuvaili työtä, joka on tarkoituksetonta ja turhaa.[6]
Vuonna 1930 John Maynard Keynes oli ennustanut, että työviikko tulisi tekniikan kehityksen myötä aikanaan lyhenemään 15 tunnin mittaiseksi[6][8]. Todellisuudessa näin ei tapahtunut. Graeberin mukaan tuottava työ kyllä automatisoitiin ja se väheni aivan kuten oli ennustettu, mutta sitä korvaamaan luotiin uusia työpaikkoja, jotka olivat vailla tarkoitusta. Näitä olivat sellaiset uudet toimialat kuten rahoituspalvelut tai puhelinmyynti. Lisäksi ennestään olemassaolevat talouden sektorit laajenivat – näitä olivat esimerkiksi yhtiöoikeus, terveydenhoidon hallinto, yliopistojen hallinto ja PR-työ. Mukaan olisi luettava myös edellämäinittujen tukitoiminnot, kuten hallinto, tekninen tuki tai turvallisuusalan tehtävät; sekä ruokakuljetusten kaltaiset oheistoiminnot, jotka ovat olemassa vain siksi, että ihmiset kuluttavat kaiken aikansa keksityissä töissä.[6]
Kapitalismissa voittoa tavoittelevan yrityksen voisi luulla hankkiutuvan eroon tarpeettoman työn tekijöistä. Kuitenkin turhan työn tekijöiden määrä vain kasvaa. Graeberin mukaan tämä johtuu poliittisista syistä: valtaapitävä luokka pelkää ajatusta kansasta, jolla olisi paljon vapaa-aikaa, koska se johtaisi levottomuuksiin. Valtaapitävien tavoitteita edistää yleinen uskomus, jonka mukaan ”joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä”.[6]
Graeberin mukaan työntekijäväestö jakautuu kolmeen luokkaan: 1) työttömät, joita parjataan, 2) tuottavat työntekijät, joita riistetään, mutta samalla kahdehditaan, koska heidän työllään on kiistaton yhteiskunnallinen arvo; ja 3) hevonpaskatyön tekijät, joille maksetaan tyhjästä työtehtävissä, joiden tarkoituksena on saada heidät samaistumaan hallitsevan luokan näkemyksiin.[6]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nupponen, Sakari: Tämäkö muka paskaduunia? Taloussanomat. 22.11.2010. Viitattu 2.8.2017.
- ↑ a b Kielitoimiston sanakirja. (Sähköinen sanakirja, versio 2.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2008.
- ↑ a b c Kauppinen, Perttu: McDonald’s käy jo toista sotaansa sanakirjoja vastaan Helsingin Sanomat. 20.3.2007. Viitattu 4.5.2014.
- ↑ Passiivinen aktivisti Ylioppilaslehti. 8.9.2006. Viitattu 2.8.2017.
- ↑ a b c Kauppinen, Perttu: McSanoja jo parikymmentä Wikipediassa Helsingin Sanomat. 20.3.2007. Viitattu 4.5.2014.
- ↑ a b c d e f g STRIKE! Magazine – On the Phenomenon of Bullshit Jobs Strike! Magazine. Viitattu 7.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Tekniikan Maailma tekniikanmaailma.fi. Viitattu 7.8.2023.
- ↑ Keynes, John Maynard: Economic Possibilities for our Grandchildren (1930). (PDF) (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kaaro, Jani: Puritaaneista paskaduuneihin — millaisia ihmisiä nykyinen työelämä tuottaa? Rapport.fi 14.6.2024.