Mikkelin Jukurit

Mikkelin Jukurit
Perustettu	1970 1970 Mikkelin Näppärät 1970 Jukurit ry 2009 Jukurit HC Oy
Kaupunki	Mikkeli, Suomi
Kotiareena	Let's Go Areena
– kapasiteetti	4 200
Sarjataso	SM-liiga
Värit
Toimitusjohtaja	Antti Laakso
Puheenjohtaja	Jukka Toivakka
Päävalmentaja	Marko Tuomainen
Yhteistyöseurat	SaPKo (Suomi-sarja)
Media	Länsi-Savo
Mestis-mitalit
Mestaruudet	7 (2001, 2002, 2003, 2006, 2013, 2015, 2016)
Hopeaa	4 (2004, 2007, 2011, 2014)
Pronssia	1 (2008)
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Mikkelin Jukurit on vuonna 1970 perustettu mikkeliläinen jääkiekkoseura. Se on pelannut kaudesta 2016–2017 alkaen SM-liigassa. Tuohon saakka joukkue pelasi sarjatasoa alempana Mestiksessä, jossa Jukurit on saavuttanut kultaa seitsemän kertaa, hopeaa neljästi ja pronssisijan kerran. Jukurit pelaa kotiottelunsa Let's Go Areenassa. Seuran virallinen, rekisteröity nimi on Jukurit HC Oy.

Historia

Perustaminen ja alkuvuodet

Mikkelin Jukurit sai alkunsa 28. heinäkuuta 1970, kun Mikkelin Palloilijoiden ja Mikkelin Pallo-Kissojen jääkiekkojaostot yhdistyivät. Jukurit merkittiin yhdistysrekisteriin 17. marraskuuta 1970. Vajaa 40 vuotta myöhemmin 15. toukokuuta 2009 seura ilmoitti yhtiöittävänsä toimintansa ja aloittavansa yhteistyön SM-liigaseura SaiPan kanssa.

Vasta perustettu Jukurit peri Mikkelin Palloilijoiden paikan jääkiekon maakuntasarjan Keski-Suomen lohkossa. Jukurit piipahti 1970-luvun loppuvaiheilla myös I-divisioonassa, mutta ei kyennyt vakiinnuttamaan paikkaansa sarjatasolla. I-divisioonassa joukkueen parhaaksi saavutukseksi jäi kauden 1977–1978 viides sija. Keväällä 1980 Jukurit putosi II-divisioonaan.

Seuraavat runsaat puolitoista vuosikymmentä Jukurit pelasi II-divisioonassa vaihtelevalla menestyksellä. Seura käännekohtana voidaan pitää kautta 1998–1999. Tuolloin Matti Turunen aloitti työt Jukureiden toiminnanjohtajana ja valmentajaksi palkattiin Risto Dufva. Jukurit saikin sarjapaikan vastikään perustetusta Suomi-sarjasta kaudelle 1999–2000. Keväällä 2000 Jukurit voitti Suomi-sarjan mestaruuden. Näin joukkue palasi 20 vuoden tauon jälkeen I-divisioonaan, jonka nimi muutettiin Mestikseksi SM-liigan sulkemisen myötä.

Risto Dufvan aikakauden alku

Keväällä 1998 Jukureiden kauden viimeiseen II-divisioonan otteluun Kalevankankaalla myytiin 27 pääsylippua. Kauden yleisökeskiarvo oli alle 200 katsojaa. Arto Rantanen ja muu seuran johto päättivät, että joukkueen on päästävä seuraavalle sarjatasolle. Joukkueessa ei ollut suuria ulkoisia arvoja joille rakentaa, mutta se oli käytännössä velaton.

Vesa Kääriäinen ja Seppo Hujanen alkoivat koota Seppo Simpasen ja Jukka Toivakan ympärille muita paikallisesta jääkiekosta kiinnostuneita liikemiehiä Rantasen, Kääriäisen, Reino Rouhiaisen, Veijo Ruthin, Seppo Viherkorven ja muun seurajohdon tueksi. Paikallisista liikemiehistä mukana olivat alusta lähtien Reijo Björkman, Pertti Oksa ja Reijo Turunen.

Seppo Hujanen järjesti mikkeliläisille vierailun Hartwall-areenalle, jossa Aake Kalliala ja Hjallis Harkimo isännöivät liigaottelua ja suosittelivat kovasti jääkiekkotoimintaan ryhtymistä. Mikkeliläisliikemiesten joukko alkoi tämän jälkeen laskea seuraavan kauden budjetin perusteita Arto Rantasen tekemien arvioiden pohjalta. Joukosta muodostui Jukureiden edustusjoukkueen tukiryhmä, jonka koollekutsujana oli ensin Toivakka ja sitten Simpanen.

Yhtenä Jukureiden kehittämiskonsulttina toiminut helsinkiläinen Kim Pihl vihjasi mikkeliläisille, että Oulun Kärpät SM-liigakarsintoihin johtanut valmentaja Risto Dufva oli vielä kevään korvalla 1998 ilman kiinnitystä seuraavaksi kaudeksi. Seppo Hujanen on todennut, että Jokereiden toimitusjohtaja Matti Virmanen suositteli Dufvaa parhaana saatavilla olevana valmentajana.

Kärppien päävalmentajan tehtävistä sivuun kesken kaiken joutunut Dufva oli Vierumäen urheiluopistolla maaliskuussa 1998, kun Kim Pihl soitti hänelle ja ehdotti tutustumista Mikkelin mahdollisuuksiin. Aluksi Dufva ei ollut asiasta kovinkaan kiinnostanut. Hän oli sopinut Oulun Kärppien kanssa oli, että hän nauttii täysistä palkkaeduista vielä vuoden. Useat I-divisioonan seurat tarjosivat Dufvalle valmentajanpaikkaa. Hän lähti kuitenkin tapaamaan II-divisioonan joukkueiden edustajia Arto Rantasen kerrottua Dufvalle mikkeliläisten pitkän ajan suunnitelmista. Keskusteluissa mikkeliläiset kertoivat haluistaan nostaa Jukurit I-divisioonaan. Loppujen lopuksi Dufva teki kaksivuotisen valmentajasopimuksen Jukurien kanssa huhtikuussa 1998. Hän oli kiinnostunut seuran kehittämistyöstä pitkällä aikavälillä ennemminkin kuin taloudellisissa vaikeuksissa olleiden I-divisioonanseurojen tarjouksista. Hän muutti perheineen Mikkeliin.

Jukurit tarvitsivat vielä toimitusjohtajan. Dufvan kysyikin Kärppien toimitusjohtajalta Juha Junnolta neuvoja, kuinka Jukureille saataisiin pätevä henkilö Jukurien ammattitoimitusjohtajaksi. Junno oli työskennellyt aikoinaan Kuopiossa ja hän tiesi, että silloinen kuopiolainen Matti Turunen asui tätä nykyä väliaikaisesti Mikkelissä. KalPan puheenjohtajana ja toiminnanjohtajana 1990-luvun alkuun asti toiminut Turunen opiskeli tuolloin Suomen Nuoriso-opistossa Mikkelissä. Turunen lupautui toiminnanjohtajaksi kolmeksi vuodeksi, kevääseen 2001 saakka. Hän aloitti työn kesäkuun alussa 1998. Jukurit oli ollut jo vuosikymmenet syrjässä jääkiekkokulttuurin kehityksestä, mutta Dufvan ja Turusen palkkaamisen ansiosta seura sai hyödykseen valmiit yhteydet Jääkiekkoliittoon ja useisiin tärkeisiin jääkiekkoseuroihin.

Jukurien nousu Suomi-sarjaan, 1998–1999

Risto Dufva pyysi entistä pelikaveriaan Pekka Lipiäistä kakkosvalmentajakseen. Dufvan oli tunnettu jääkiekkopiireissä paitsi seuravalmentajana, myös nuorisomaajoukkueen tehtävistä. Näin ollen pelaajia, jotka halusivat pelata Mikkelissä oli ainakin II-divisioonan joukkueissa. Jukureissa oli lopulta uusia pelaajia lähes puolet. Kausi alkoi ylivoimaisella voitolla Anjalankoskella. Kauden ensimmäistä kotiottelua Varkautta vastaan oli seuraamassa liki 700 maksanutta katsojaa, eli katsojamäärä ylitti miltei 500 hengellä edelliskauden katsojakeskiarvon. Jukurit voitti ottelun ylivoimaisesti lukemin 9–1.

Jukurien syyskausi huipentui kahteen otteluun Kouvolaa vastaan. Marraskuun puolivälissä pelattiin Mikkelissä, Jukurit voitti ottelun maalein 4–3. Kalevankankaan hallissa oli yli tuhat katsojaa. "Suuren mahtavan KooKoon kaataminen on tässä sarjassa henkinen kynnys, jonka nyt pystyimme ylittämään", valmentaja Dufva pelin jälkeen.

Joulukuussa pelattiin Kouvolassa uusintaottelu sarjan voitosta, koska KooKoon ja Jukureiden pisteet olivat tasan. Voittaja pääsi suoraan II-divisioonan ylempään jatkosarjaan. Kiekkokiinnostus oli nyt selvästi lyönyt Mikkelissä läpi, sillä Kouvolaan lähti muun muassa kolme linja-autollista Jukureiden kannattajia. Jukurit voitti ottelun niukasti maalein 2–1. Jukurit sai voittonsa ansiosta kuukauden ottelutauon.

Lasse Kanerva oli ylivoimaisesti lohkon tehokkain hyökkääjä. Niinpä hän sai joulun jälkeen kutsun KalPan liigamiehistöön otteluihin SaiPaa ja Jokereita vastaan. Muu joukkue harjoittelu paljon joulutauolla, ja Dufva totesi loppiaisen alla, ettei hänellä ole koskaan ollut näin kiitollista ryhmää. Tunnelma oli nousuvireinen. Jatkosarjassa Jukurit kohtasi Tampereen KooVeen, Turun Kiekko-67:n, Kotkan Titaanit, Kouvolan KooKoon, Heinolan Kiekon, Kiekko-Vantaan ja Pitäjänmäen Tarmon Helsingistä.

Jukureiden pelaajat asettivat keskenään tavoitteeksi nousun neljän parhaan joukkoon. Ison pettymiksen riski oli joukueen piirissä pienentynyt, sillä Suomen Jääkiekkoliitto oli päättänyt perustaa uuden Suomi-sarjan divisioonien väliin, joten vain viimeiseksi eli kahdeksanneksi jäävä joukkue joutuisi seuraavalla kaudella takaisin II-divisioonaan. Nousu tuntui Jukureista jopa todennäköiseltä vuoden vaihteessa 1998–1999.

Ylempi jatkosarja alkoi loppiaisena Jukureilta erinomaisesti. Ensin Jukurit voitti Kiekko-67:n Kalevankankaalla maalein 7–3. Kolmen päivän päästä Jukurit voitti kotiottelussaan KooVeen lukemin 5–3. Ottelu oli kauden yleisöennätys, ja paikalla oli yli 1 700 maksanutta katsojaa.

Tammikuun puolivälissä Jukurit johti yllättäen ylempää jatkosarjaa, mutta joukkue joutui vaikeuksiin. Kiekko-Vantaa voitti Jukurit Myyrmäen hallissa, ja Jukurit hävisi viisi seuraavasta kuudesta ottelustaan. Joukkue putosi sarjan kärjestä muutamassa viikossa seitsemänneksi niukasti putoamisviivan yläpuolelle ennen Turkua. Jukurien yleisömäärä väheni tappioiden myötä selvästi. Kalevankankaalla helmikuussa pelatussa ottelussa Kiekko-Vantaata vastaan paikalla oli yleisöä 700 henkeä, eli yli tuhat henkeä vähemmän kuin KooVee-pelissä kuukausi aikaisemmin. Ottelu oli kuitenkin kuitenkin Jukurien kannalta käänne parempaan, Jukurit voitti lukemin 4–2. Jukurit voitti kolme seuraavasta neljästä pelistään. Näin se nousi Suomi-sarjaan. Joukkue jäi pudotuspeleistä vain yhden pisteen päähän.

Dufvan ensimmäisen kauden tuloksena Jukureiden uskottavuus palautui, ja otteluiden yleisökesviarvo oli noin tuhat henkeä. Sen sijaan Jukurien taloustilanne oli noin puoli miljoonaa markkaa tappiolla. Jukurit toteutti liigatason markkinointia, mutta keräsi II-divisioonan tasoiset tuotot. Pääsponsorien panostuksia aikaistettiin, ja he lainasivat Jukureille henkilökohtaisia varojaan.

Koko kauden tilastot ovat eurohockey.netissä.

Suomi-sarjan mestaruus ja nousu Mestikseen, 1999–2000

Joukkue uudistui kevään ja kesän aikana, ja osa edellisen kauden pelaajista lopetti pelaamisen. Jukureilla oli hyvä maine nousevana ja laadukkaana seurana, ja uusia pelaajia Jukureihin tuli 16. Dufva ja Lipiäinen saivat kauden lopulla avukseen kolmannen valmentajan, Jussi Karin, jonka vastuulle tuli fyysisen harjoittelun ohjaaminen. Dufva sai kesällä 1999 kiinnityksen 19-vuotiaiden maajoukkueen kakkosvalmentajaksi seuraavan kevättalven maailmanmestaruuskisoihin saakka. Lipiäisen vastuu korostui pelikauden aikana Dufvan maajoukkuekiireiden takia. Kahteen lohkoon jaettu uusi sarjataso herätti II-divisioonan aluelohkoja enemmän kiinnostusta. Jukurien kanssa etelälohkoon kuuluivat KalPa, Kiekko-Vantaa, KooVee, Anjalankosken Kiekko, Pitäjänmäen Tarmo, Heinolan Kiekko ja Kotkan Titaanit. Suomi-sarja avattiin Mikkelissä 18. syyskuuta. Jukurien ja Kiekko-Vantaan välisellä ottelulla. Paikalla yli tuhatpäinen yleisö, ja eritoten Lasse Kanerva pelasi hyvin.

Jukurit menestyi Suomi-sarjassa paremmin kuin II-divisioonan neloslohkossa, sillä Jukurit voitti Suomi-sarjan runkosarjan ylivoimaisesti. Syksyn 1999 odotetuin kohokohta kannattajien näkökulmasta oli konkurssin takia liigasta suoraan Suomi-sarjaan pudonneen KalPan ensimmäinen vierailu Jukurien vastustajana Kalevankankaalla 13. marraskuuta. Paikalla olikin 1 700 hengen yleisö. Jukurit voitti ottelun maalein 7–3. Runkosarjassa Jukurien yleisökeskiarvo oli 1 050 henkeä.

Suomi-sarjan pudotuspelit alkoivat maaliskuun alussa. Kaksi ensimmäistä sarjaa pelattiin paras kolmesta -järjestelmällä ja loppuottelut paras viidestä -järjestelmällä. Jukurit voitti ensin Kotkan Titaanit kahdella kotivoitolla. Sitten vastaan tuli pohjoislohkon Haukiputaan Ahmat, joka hävisi ensin Mikkelissä ja sen jälkeen Haukiputaalla. Jukurit saivat loppuotteluvastustajakseen Kiekko-Vantaan. Loppuottelusarjassa pelattiin Suomi-sarjan mestaruudesta siten, että myös hävinnyt joukkue pääsi I-divisioonan karsintoihin. Jukurit voitti ensimmäisen ottelun Kalevankankaalla maalein 3–1 ja toisen Vantaalla lukemin 2–3 Mikko Hakkaraisen jatkoaikamaalilla. Kolmas loppuottelu pelattiin Mikkelissä, missä Jukurit voitti jatkoajalla maalein 3–2 Lasse Kanervan tekemällä maalilla. Jukurien voittaessa mestaruuden Kalevankankaalla oli noin 3 500 katsojaa. Kyseessä oli maaliskuun viides kotiottelu ja samalla viides perättäinen Mikkelin jääkiekon kaikkien aikojen yleisöennätysottelu. Jukurien viiden Suomi-sarjan pudostusottelun yleisökeskiarvo oli 2 900 katsojaa, joka oli sata kertaa enemmän kuin Jukurien kevään 1998 viimeisen kotiottelun makseneiden katsojien määrä.

Jukureiden kausi jatkui mestaruuden jälkeen I-divisioonan karsintoihin SaPkoa vastaan. Nousukarsintojen paras viidestä -järjestelmällä pelattu ottelusarja alkoi Mikkelissä viikon kuluttua Suomi-sarjan päättymisestä lauantaina 25. maaliskuuta. Mikkelissä syntyi jälleen syntyi uusi yleisöennätys, kun yli 3 700 henkeä saapui seuraamaan ottelua. SaPko voitti ottelun lukemin 2–6. Toinen karsintaottelu oli seuraavana päivänä Talvisalossa Jukureille vaikea, sillä SaPko johti ensimmäisen erän jälkeen ottelua jo maalein 5–0 ja voitti lopulta lukemin 6–1. Kolmas ottelu pelattiin Mikkelissä 29. maalikuuta. Yleisömäärä romahti lähes puoleen verrattuna ensimmäiseen otteluun ollen 2 100 katsojaa. Yleisön usko myönteiseen lopputulokseen oli vähentynyt selvästi, vaikka tarkkanäköisimmät huomasivat Jukurien pelanneen Savonlinnassa kaksi viimeistä erää tasaväkisesti. Jukurit pelasi taitavammin ja tehokkaammin kuin aiemmissa peleissä. Tero Tourunen vei Jukurit johtoon jo toisella minuutilla. Jyri Paavola teki 2–0-maalin ensimmäisessä erässä, mutta SaPko kavensi lukemat vielä ensimmäisessä erässä ja tasoitti ottelun toisen erän alussa pelatessaan ylivoimaa. Herkko Suvannon ja Antti Laakson maalit toisen erän jälkipuolella käänsivät ottelun Jukureille. Jyri Paavola teki vielä kolmannessa erässä maalin, ja ottelu loppui maalein 5–2. Ottelun lopputulos merkitsi sitä, että yleisön kadonnut innostus karsintaa kohtaan palautui. Neljänteen otteluun Savonlinnaan matkusti kaikkiaan 300 Jukurieiden kannattajaa. Jukurit voitti ottelun lukemin 1–4, ja ratkaisu siirtyi Mikkeliin. Kun Jukurien pelaajat tulivat aamulla ensimmäiseen verryttelyharjoitukseen, jäähallin pääovilla oli jo ruuhkaa, koska iltapäivällä pelattavan ottelun ennakkomyynti oli alkanut. Halli oli miltei loppuun myyty, ja paikalle tuli 4 200 henkeä. Jukurien Mikko Hakkarainen teki Jukurien avausmaalin jo ottelun kolmannella peliminuutilla. Hakkarainen teki maalin myös kymmenen minuutin päästä, jolloin Jukurit pelasi ylivoimaa. Jukurien Antti Laakso onnistui maalinteossa toisen erän ensi sekunneilla. Kolmannen erän alkupuolella Laakso ampui Jukureiden neljännen maalin, ja ottelu alkoi olla ratkennut. Yleisö juhli voittoa äänekkäästi jo kolmannen erän alusta lähtien. Dufva otti Jukureille aikalisän hieman yli minuutti ennen loppua, jolla Joukkue pitkitti voitosta nauttimista. Jukurit voitti SaPkon maalein 4–0 ja nousi I-divisioonaan. Sen nimi muutettiin Liigan sulkemisen myötä Mestikseksi.

Tilastot runkosarjasta, pudotuspeleistä ja karsinnoista ovat eurohockey.netissä.

Mestiksessä

Jukurit voitti heti ensimmäisellä Mestis-kaudellaan sarjan mestaruuden keväällä 2001. Joukkue voitti sarjan myös vuosina 2002 ja 2003. Keväällä 2004 Jukurit hävisi KalPalle Mestiksen loppuotteluissa saaden näin ollen hopeaa.

Kaudella 2004–2005 Jukurit oli tyytyminen Mestiksen neljäs. Vaasan Sport tiputti Jukurit välierävaiheessa, ja Jukurit hävisi myös pronssi-ottelun TuTolle. Jukurit voitti mestaruuden keväällä 2006, kun se voitetti Sportin Mestiksen loppuotteluissa otteluvoitoin 3–1. Tuo kausi jäi Risto Dufvan viimeiseksi Jukureissa.

Jukurit aloitti kauden 2006–2007 Reijo Ruotsalaisen valmennuksessa, mutta hän sai väistyä Pekka Lipiäisen tieltä tammikuussa. Jukurit saavutti Mestiksessä hopeaa ja pääsi pelaamaan SM-liigan tasonmittauksiin KalPaa vastaan. KalPa voitti sarjan suoraan otteluvoitoin 0–4, ja Jukureiden kausi päättyi seitsemän ottelun tappioputkeen.

Kausi 2007–2008 Jukureita valmensi Kari Makkosen. Vaikeasta ja ailahtelevasta kaudesta huolimatta Jukurit saavutti pronssia voittamalla KooKoon kauden viimeisessä ottelussa. Makkonen aloitti Jukureiden valmentajana myös syksyllä 2008, mutta pian hänet korvasi Pekka Lipiäinen. Kaudesta koitui Jukureiden osalta vaikea, ja joukkue jäi ensimmäistä kertaa Mestis-historiansa aikana ulos pudotuspeleistä. Jukurit sijoittui kauden päätteeksi yhdeksänneksi.

Lipiäisen siirryttyä vastuuvalmentajaksi Jukureiden peli parani huomattavasti Makkosen ajoista. Täten Lipiäinen solmi Jukureiden kanssa sopimuksen kaudesta 2009–2010.

Kausi 2000–2001 ja Mestis-mestaruus

Pääartikkeli: Jukurit kaudella 2000–2001

Jukurit voitti Mestiksen mestaruuden heti ensimmäisellä kaudellaan sarjassa. Runkosarjassa joukkue sijoittui toiseksi TuTon jälkeen. Tilastot runkosarjasta ja pudotuspeleistä ovat eurohockey.netissä.

Kausi 2001–2002, Continental Cup ja toinen Mestis-mestaruus

Pääartikkeli: Jukurit kaudella 2001–2002

Jukurit lähti toiseen Mestis-kauteensa ennakkosuosikkina ja hallitsevana mestarina. Otteluohjelma oli tiiviimpi kuin muilla Mestis-joukkueilla, sillä kauteen mahtui myös kansainvälisiä otteluita Continental Cupissa. Jukurit sijoittui lopulta Continental Cupissa neljänneksi ja voitti jälleen Mestiksen mestaruuden. Jukurit vei myös Mestiksen runkosarjan nimiinsä.

Tilastot runkosarjasta ja pudotuspeleistä ovat eurohockey.netissä.

Kausi 2002–2003

Keväällä 2002 Mestiksen mestaruuden voittaneesta Jukurit-joukkueesta ei kaudella 2002–2003 pelannut Mikkelissä kuin kourallinen pelaajia. Kauden aloittamista hankaloitti myös se, että Mikkelin jäähalliin saatiin jää vasta hetkeä ennen ensimmäistä kauden kotiottelua. Siihen saakka joukkueen piti matkustella ympäri maakuntaa harjoittelemassa.

Runkosarja oli kaudella 2002–2003 tasaisempi kuin edellisellä kaudella. Jukurit aloitti runkosarjan hyvin. Se oli hyvillä otteillaan sarjan kärjen tuntumassa. Tasaisuus takasi, ettei ero kärkeen kasvanut missään vaiheessa tavoittamattomaksi. Jukurit eteni myös Continental Cupiin edelliskauden mestaruutensa myötä. Cupin ensimmäinen kierros pelattiin Latviassa. Kireästä otteluohjelmasta ja loukkaantumisista huolimatta Jukurit pelasi hyvin. Ennen joululomaa Jukurit pelasi vielä toisen Continental Cupin turnauksen Italiassa. Niukka putoaminen Cupin jatkosta koitui loppukaudella joukkueen eduksi, sillä se säästi joukkueen voimavaroja. Runkosarja päättyi Jukureiden osalta vieraskiertueeseen, ja sen aikana Jukurit teki uuden piste-ennätyksensä Mestiksen runkosarjassa saavuttaen 70 pistettä 44 ottelussa. Lisäksi joukkue päästi vain 86 maalia.

Jukurit sai jälleen puolivälierissä vastaansa Kokkolan Hermeksen. Hermes pelasi hyvin, mutta Jukurit voitti sarjan otteluvoitoin 3–0. Näin Jukurit eteni välieriin ottelemaan loppuottelupaikasta Sportin kanssa. Sarja oli tasaväkinen. Sport voitti toisen ottelun, mutta Jukurit pudotti Sportin jatkosta tasaväkisessä kamppailussa Vaasassa voittaen ottelun toisessa jatkoerässä.

Loppuottelusarjassa K-Vantaa voitti ensimmäisen ottelun hyvällä pellillä Mikkelissä. K-Vantaa voitti myös toisen ottelun, joka pelattiin Vantaalla. Kolmannessa ottelussa sarja oli siis ensimmäistä kertaa katkolla. Jukurit tuli otteluun sillä liikkeellä, jota se oli runkosarjassakin esittänyt. K-Vantaan liike ei riittänyt, ja Jukurit voitti ottelun. Neljännessä ottelussa Vantaalla Jukurit meni ottelussa johtoon, mutta K-Vantaa teki tasoituksen nopeasti ja siirtyi heti perään johtoon. Jukurit näytti menettäneen otteensa. Puolitoista minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppumsita Risto Dufva otti aikalisän ja maalivahdin kentältä pois. Peli siirtyi K-Vantaan päätyyn. Kotijoukkueen valmentaja Jarmo Kauppi päätti runsaat 40 sekuntia ennen erän päätöstä ottaa vuorostaan aikalisän. 37 sekuntia ennen varsinaisen peliajan päättymistä Pasi Järvinen teki tasoitusmaalin. Toisen jatkoerän alussa Jukurien Tero Koposen voittomaalilla ottelusarja siirtyi vielä viidenteen otteluun ja Mikkeliin.

Viidennessä ottelussa näytti jo siltä, että Jukurit voittaa ottelun. Joukkue kuitenkin pelasi huonosti kolmannen erän, ja ottelu eteni jatkoajalle. Jatkoajalla Jukureiden Petri Lehtonen teki Jukureiden voittomaalin, mikä ratkaisi mestaruuden Jukureille.

Tilastot runkosarjasta ja pudotuspeleistä ovat eurohockey.netissä.

Kausi 2003–2004

Jukurit lähti neljänteen Mestis-kauteensa jälleen korkein tavoittein ja odotuksin. Joukkueen runko säilyi edellisestä kaudesta kohtalaisen samana. Suurimmat muutokset tapahtuivat puolustustajistossa ja maalivahdeissa, koska muutama avainpelaaja siirtyi toisiin joukkueisiin ja molemmat maalivahdit vaihtuivat. Joukkue pelasi alkusyksyllä hyvän harjoitusottelujakson ja muun muassa tasapäisiä otteluja Liigassa pelanneita joukkueita vastaan.

Jukurit saivat edellisen kauden Mestis-mestaruutensa ansiosta kolmennen peräkkäisen Suomen edustuspaikan Continental Cuppiin. Ensimmäinen retki Jukureilla suuntautui lokakuun puolivälissä Slovakian Zvoleniin, jossa joukkue osallistui toisen kierroksen turnaukseen. Jukurit selvitti turnauksen tappioitta kehnoista olosuhteista huolimatta. Marraskuussa pelasi Itävallassa välieräturnauksen. Jukurit kärsi Linzin kovatasoisessa turnauksessa kolme tappiota ja putosi jatkosta.

Jukurit kärsi tappion heti Mestiksen runkosarjan avausottelussa Järvenpäässä. Muutenkin kauden ensimmäinen neljännes oli Jukureille tavanomaista vaikeampi. Joukkue kuitenkin saavutti heti tärkeitä pisteitä KalPaa ja Hermestä vastaan pelatuista otteluista, eivätkä sarjan kärkijoukkueet päässeet karkaamaan sarjataulukossa. Jukurien vaikeimpana hetkenä syyskaudesta mainittakoon marraskuu, jolloin joukkue kärsi Mestis-historiansa suurilukuisimman tappion Vaasassa, missä se hävisi maalein 2–9. Voitoista huolimatta Jukurit pelasi huonosti kotihallissaankin muun muassa FPS:aa ja Salamoita vastaan. Maalivahdit Mikael Vuorio ja Mikko Strömberg kilvoittelivat syyskauden ykkösvahdin asemasta. Asemasta ei ollut täyttä varmuutta, mikä ainakin joukkueessa nähtiin hyvänä asiana. Kevättä kohden Strömberg otti ykkösmaalivahdin paikan ja säilytti asemansa aina loppuotteluihin asti.

Joulutauko oli joukkueen kannalta hyvään aikaan ja joukkue sai pelaajia takaisin sairauslomilta vahvuuteensa. Uusina pelaajina mukaan tulivat puolustajat Jussi Timonen ja Ville Hyrkäs. Vuoden alkajaisiksi joukkue esittikin tasokasta kiekkoa KalPaa vastaan kotihallissaan ottelussa, jossa KalPan viime hetken tasoitus jakoi pisteet. Jukurit kärsi kauden ainoan kotitappionsa runkosarjassa tammikuussa Vaasan Sportia vastaan. Jukurit ei voittanut Sportia kauden aikana kertaakaan. Viimeisellä kierroksella runkosarjan voitto oli sekä Jukureille että KalPalle katkolla. Jukurit pelasi huonosti Kajaanissa ottelun loppuvaiheet, mutta jatkoajalle venynyt taistelu tiesi runkosarjan voittoa KalPan kärsittyä tappion Vantaalla.

Puolivälierissä Jukurit kohtasi Kiekko-Vantaan, joka oli hyvässä vireessä. Runkosarjassa vakuuttavasti kotiotteluissa esiintynyt Jukurit kärsi kaksi kertaa tappion Kiekko-Vantaaalle, mutta Jukurit eteni jatkoon otteluvoitoin 3–2. Välierissä Jukurit pelasi KooKoota vastaan. Välieräsarja katkesi suoraan kolmen ottelun jälkeen, mutta Jukurit esitti joka ottelussa ailahtelevia otteita. Loppuotteluissa Jukurit kohtasi kaikki aiemmat pudotuspeliottelunsa voittaneen KalPan. Kaksi ensimmäistä ottelua päättyi Jukurien kotivoittoihin, mutta sitten sarja alkoi kääntyä KalPalle, kun se voitti kolmannessa ottelussa Mikkelissä Jukurit maalein 1–4. Neljännessä ottelussa mestaruus oli jo katkolla KalPalle sen kotihallissa, mutta Jukurit onnistui voittamaan pelin jatkoajalla. Seuraavassa pelissä Kalevankankaalla Jukurit ei onnistunut säilyttämään vahvan avauserän tuomaa johtoasemaa miltei täyden salin edessä. KalPa nousi lopulta jatkoerässä mestariksi. Matti Tiihonen viimeisteli nelosketjun laidassa mestaruuden ratkaisseen jatkoaikaosuman. Päävalmentaja Dufva oli kuitenkin tyytyväinen Jukurien saavuttamaan hopeamitaliin.

Tilastot runkosarjasta ja pudotuspeleistä ovat eurohockey.netissä.

Kausi 2004–2005

Jukurien valmennusryhmä säilyi samana. Päävalmentajana oli Dufva, ja hänen apunaan olivat Lipiäinen ja Aho. Jukureilla Mestiksen mestarina oli kauden päätteeksi mahdollisuus nousta SM-liigaan, mikäli joukkue täyttäisi SM-liigan vaatimustason ulkoisesti. Mikael Vuorio ei jatkanut enää Jukureissa, ja Jukurit hankki kakkosmaalivahdikseen Jukurit-kasvatti Kai Tillasen Ahmoista. Mikko Strömberg jatkoi Jukureiden ykkösmaalivahtina. Kenttäpelaajista Jukurit menetti 11 muualle, mutta se hankki 8 uutta pelaajaa. Merkittävistä pelaajista lähtivät Petri Lehtonen, Ilkka Vaarasuo ja Jussi Timonen. Uusia pelaajina Jukureihin tulivat muun muassa Juha Silvander, Joni Tuominen ja Juha Salmu.

NHL:ssa oli käynnissä työsulku, ja NHL-tähdillä Adam Hall, Kimmo Timonen, Sami Kapanen vahvistunut KalPa voitti Mestiksen runkosarjan ja Jukurit jäi tasaisilla suorituksillan toiseksi. Myös Jukureihin huhuttiin kovasti NHL vahvistusta, nimittäin Jody Shelleyta, joka kuitenkin siirtyi JyP:iin. Jukurit jäi ilman NHL vahvistuksia. Jukureissa runkosarjan parhaat pisteidentekijät olivat Samuli Piiroinen, Lasse Kanerva ja Olli Sipiläinen.

Jukurit sai pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle vastaansa Salamat. Jukurit aloitti puolivälieräsarjan tapansa mukaan hieman voimiaan säästellen. Jukurien osoitti kuitenkin taitonsa viimeistään Kirkkonummella pelatun kamppailun päätöserässä, kun Jukurit teki viisi maalia. Kolmannessa kamppailussa ratkaisu näytti jo selvältä, vaikka Salamat pelasi hyvin ottelun lopussa. Kotijoukkue Jukurit hallitsi peliä ja Jukurit raivasi tiensä välieriin suoraan voitoin 3–0. Välierät käynnistyivät 22. maaliskuuta Mikkelissä, kun Jukurit sai vastaansa Vaasan Sportin. IS Veikkaaja uutisoi ennen välieräsarjaa Jukureita vaivanneesta flunssasta. Kymmenkunta pelaaja oli sivussa viikonlopun harjoituksista. Kuitenkin ensimmäiseen otteluun Jukurit päästi parhaalla kokoonpanolla, ja ainoastaan Ilkka Kallioinen oli poissa ottelusta. Jukurit voitti ottelun maalein 5–0. Vajaalukuinen Jukurit hävisi kaksi seuraavaa ottelua, ja päätyi näin pronssiotteluun TuTon kanssa. TuTo oli voitti ottelussa pronssia, ja Jukurit jäi neljänneksi.

Kausi 2005–2006, Dufvan viimeinen kausi Jukureissa ja neljäs Mestis-mestaruus

Kaudella 2005–2006 Jukureiden valmennuskolmikkona säilyi Dufva, Lipiäinen ja Aho. Ykkösmaalivahti Mikko Strömberg vaihtui, ja hänen tilalleen joukkueeseen saapui Jaakko Suomalainen KooKoosta. Merkittäviä joukkueesta lähteneitä pelaajia olivat Juha Silvander ja Esa Saksinen. Uusia vahvistuksia olivat muun muassa Petri Lehtonen, Mika Niemi, Petri Koskinen, Harri Suutarinen sekä tuleva NHL-pelaaja Mikko Mäenpää.

KalPa oli noussut edellisenä keväänä SM-liigaan, ja Jukurit voitti runkosarjan viiden pisteen erolla Sportiin. Jukurien paras pistemies oli Petri Lehtonen, joka oli runkosarjan pistepörssin neljäs. Lisäksi Mika Niemi ja Samuli Piiroinen tekivät paljon tehopisteitä.

Jukurit voitti pudotuspeleissä ensimmäisellä kierroksella Jokipojat otteluvoitoin 3–1 sekä välierissä Hokin otteluvoitoin 3–2. Näin ollen Mestiksen loppuotteluissa kohtasivat Mikkelin Jukurit ja Vaasan Sport. Sport oli ensimmäisessä ottelussa parempi, mutta Jukurit voitti kolme seuraavaa peliä ja voitti mestaruuden. Kauden päätteeksi valmentaja Dufva ilmoitti jättävänsä seuran ja siirtyvänsä SM-liigaan JYP:iin. Hänen saavutuksikseen Mikkelin urheiluhistoriassa jäivät neljä Mestiksen mestaruutta, kaksi perättäistä sarjanousua ja pelaaminen Continental Cupin loppuottelussa. Lisäksi hänen valmentamiaan pelaajia nousi Jukureista SM-liigaan.

Kausi 2006–2007: Reijo Ruotsalainen, Mestis-hopeaa ja SM-liigan tasonmittaukset

Joukkueen uutena päävalmentajana aloitti 29. huhtikuuta 2006 Reijo Ruotsalainen. Kakkosvalmentajaksi Jukureihin tuli Pasi Parviainen. Uudeksi toiminnanjohtajaksi kesken kauden nimettiin 15. tammikuuta 2007 tradenomi Mikko Romo. Maalivahtivalmentajaksi Jukureihin tuli Mikko Eloranta, joka on valmentanut muun muassa Venäjän pääsarjassa. Ykkäsmaalivahti vaihtui kun Jaakko Suomalainen siirtyi pelaamaan Ouluun ja Ari Reunanen saapui Jukureihin. Jukureista lähti 12 pelaajaa, ja alkavalle kaudelle Jukureihin tuli kymmenen pelaajaa. Lähtijöitä olivat muun muassa Niemi, Piiroinen, Sipiläinen, Erholtz, Mäenpää ja Salmivirta. Uusia pelaajia olivat muun muassa Tuomas Tikkanen, Ossi Pellinen, Lauri Kinos, Turo Asplund, Timo Kuuluvainen, Tuomas Immonen sekä Andreas Sundin. Lisäksi Daniel Wågström teki Jukureiden kanssa joulun alla loppukauden mittaisen sopimuksen, mutta hän pelasi lopulta vain yhden ottelun Jukureissa, sillä Mestiksen taso yllätti hänet. Patrik Bäärnhielm kävi try out -sopimuksella Jukureissa, muttei saanut sopimusta. Kolme ruotsalaista pelaajaa olivat Jukurien ensimmäiset ulkomaalaisvahvistukset Mestiksessä.

Jukurit aloitti kauden hyvin pelaamalla 11 tappiotonta peliä. Jukureiden hyvä vire kuitenkin alkoi hiipua joulukuun aikana, sillä valmentajien ja pelaajien välit olivat huonot. Antti Laakso ja Petri Lehtonen totesivatkin kauden jälkeen, että he olivat todella lähellä lopettaa uransa joulun jälkeen. Jukurit hävisi neljä peliä putkeen, mikä sivuaa seuran ennätystä Mestiksessä. Jukurit onnistui voittamaan runsaan kuukauden aikana vain sarjan huonoimpia joukkueita. Tämä taas johti lopulta Reijo Ruotsalaisen erottamiseen, mitkä herätti paljon keskustelua. Jukureiden uudeksi päävalmentajaksi nimettiin Pekka Lipiäinen. Hän toimi Jukureiden A-junioreiden vastuuvalmentajana kauden alussa. Jukurit aloitti pudotuspelit Jokipoikia vastaan. Jukurit voitti puolivälierät puhtaasti otteluvoitoin 3–0 ja kohtasi välierissä TuTon. Jukurit oli ylivoimainen ja voitti TuTon otteluvoitoin 3–1. Näin Jukurit eteni kuudennen kerran Mestiksen loppuotteluihin. Jukureita vastaan loppuotteluissa asettui Kajaanin Hokki, joka oli puolestaan voittanut välierissä Sportin. Jääkiekkoliitto kuitenkin ilmoitti ennen loppuottelusarjaa, että Jukurit pääsisi SM-liigan tasonmittaukseen, vaikka häviäisikin loppuotteluissa. Tämä mahdollisesti heikensi Jukureiden pelaajien voitontahtoa, sillä Hokki voitti mestaruuden selvästi otteluvoitoin 3–0. Jukurit sai toisen hopeansa, mitä voidaan pitää hyvänä saavutuksena, sillä moni ei uskonut että Jukurit etenisi loppuotteluihin. Tappiostaan huolimatta Jukurit sai 125 000 € palkintorahoja edellisen kauden mestaruudestaan.

Jukurit pelasi siis tasonmittaukset KalPaa vastaan, ja KalPa voitti ne otteluvoitoin 4–0 (3–2 ja., 5–4 ja., 8–2, 5–2). Vaikka Jukurit olisikin voittanut tasonmittaussarjan, KalPa ei olisi pudonnut Mestikseen ja Jukureiden liigakelpoisuus olisi ratkaistu vasta 31. maaliskuuta 2007 pidettävässä kokouksessa.

Tilastot runkosarjasta ovat eurohockey.netissä.

Kausi 2007–2008, Kari Makkosen aikakausi alkaa Mestis-pronssilla

KooKoo–Jukurit-ottelu 20. marraskuuta 2007

Pääartikkeli: Jukurit 2007–2008

Jukureiden valmentajana aloitti 26. maaliskuuta 2007 Kari Makkonen. Hänen kakkosvalmentajanaan toimi Jukurien pitkäaikainen kakkosvalmentajan Pekka Lipiäinen, joka toimi edeltävän kauden loppupuolella Jukurien päävalmentajana. Kaudella 2006–2007 Jukureiden kakkosvalmentajana toiminut Pasi Parviainen siirtyi valmentamaan Jukureiden A-nuoria. Molemmat maalivahdit vaihtuivat. Joni Myllykoski ja Pekka Lahikainen aloittivat uusina maalivahteina. Jukureista siirtyi yhdeksän pelaajaa muualle, ja kahdeksan uutta pelaajaa saapui Jukureihin. Merkittävistä pelaajista lähtivät muun muassa Tikkanen, Pellinen, Mälkiä, Kanerva ja Sundin. Uusina pelaajina Jukureihin tulivat muun muassa Jussi-Mikko Makkonen, Jesse Uronen, Matti Koistinen sekä kesken kauden Jokereista Mika Rontti. Jukurien tavoite kauden alussa oli Mestiksen mestaruuden voittaminen.

Jukurit ilmoitti 7. helmikuuta 2008 Kari Makkosen kahden vuoden jatkosopimuksesta ja seuran yhtiöittämisestä. Samalla jäähalli haluttiin uudistaa niin, että osa rahoituksesta tulisi yksityiseltä sektorilta.

Jukurit oli kolmas runkosarjassa hävittyään runkosarjan päätösottelun Vantaalla maalein 3–2. Näin Jukurit sai Sportin puolivälierävastustajakseen. Mikäli Jukurit olisi voittanut Vantaan, Jukurit olisi sijoittunut toiseksi ja se olisi saanut Jokipojat vastaansa. Jokipojat oli pelannut kauden lopun huonosti. TuTo voitti runkosarjan ylivoimaisesti 105 pisteellä. Toiseksi sijoittuneelle KooKoolle pisteitä kertyi 84, kuten myös Jukureille. KooKoo sijoittui kuitenkin Jukurien edelle maalieron vuoksi, joka oli vain kaksi maalia. Jukureilla oli rukosarjassa voitto- ja tappioputkia. Jukurien puolustus oli hyvä, ja joukkue päästi runkosarjassa toiseksi vähiten maaleja. Sen sijaan Jukurien ongelmat olivat maalinteossa.

Joni Myllykoski pelasi 44 ottelussa ja Pekka Lahikaisen oli tyytyminen yhteen peliin runkosarjan toiseksi viimeisellä kierroksella.

Jukurit voitti puolivälierissä Sportin otteluvoitoin 3–2. Sport johti sarjaa voitoin 1–2, mutta Jukurit kiri tasoihin ja ohi. Välierien oli määrä jatkua yhden päivän kuluttua puolivälirien viidennestä ottelusta. Välierissä Jukureita vastaan asettui hallitseva mestari Kajaanin Hokki, jolla oli ollut viikon ottelutauko ja joukkue oli levännyt. Hokki voitti kaksi ensimmäistä ottelua, mutta Jukurit kaksi seuraavaa. Kajaanissa viidennessä ratkaisevassa ottelussa Jukurit hävisi lukemin 2–6. Näin ollen Jukurit päätyi pronssiotteluun KooKoota vastaan, jonka Jukurit voitti maalein 4–2.

Kausi 2008–2009

Pääartikkeli: Mikkelin Jukurit kaudella 2008–2009

Kari Makkonen jatkoi kaudella 2008–2009 Jukureiden päävalmentajana toista kauttaan. Apulaisvalmentajana jatkoi Pekka Lipiäinen, joka siirtyi kesken kauden päävalmentajaksi. Jukurien tavoitteena oli sijoittua sijoittua neljän parhaan joukkoon Mestiksen runkosarjassa. Tärkeimpiä toisiin joukkueisiin lähteneitä pelaajia olivat maalivahti Joni Myllykoski sekä kenttäpelaajat Matti Koistinen, Lauri Kinos, Timo Kuuluvainen, Tomi Lindfors ja Jesse Uronen. Antti Laakso ja Petri Lehtonen sen sijaan lopettivat uransa. Uusia pelaajia Jukureissa olivat muun muassa maalivahti Ari Reunanen sekä kenttäpelaajat Miikka Lindholm, Sami Kautto, Tommi Lehtonen, sekä kanadalainen Kory Baker ja ranskalainen Nicolas Besch.

Harjoitusottelut sujuivat Jukureilta kohtalaisesti, mutta alkukausi meni joukkueelta huonosti. Jukurit erotti päävalmentaja Kari Makkosen tehtävistään 13. lokakuuta, kun joukkue oli sarjassa toiseksi viimeisenä. Päävalmentajan paikan otti Pekka Lipiäinen.

Nousu Jääkiekon SM-liigaan

Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelannut Jukurit päätettiin nostaa kaudeksi 2016–2017 SM-sarjaan. Jääkiekon SM-liiga Oy:n lisenssitoimikunta hyväksyi Jukurien lisenssihakemuksen Liigaan. Liigan ja Mestistä hallinnoivan Suomen jääkiekkoliiton välinen sopimus antoi Jukureille mahdollisuuden anoa Liigan lisenssiä. Jukurit täytti lisenssin ehdot.

Vuoteen 2016 asti SM-liigan toimitusjohtajana toiminut Kimmo Rannisto korosti, että Jukurien organisaatio osoitti valmiutta ja vahvaa suunnitelmallisuutta liigapaikan eteen. Hän halusi korostaa, ettei Jukureilta vaadittu urheilullista menestystä vielä ensimmäisten kausien aikana, koska se olisi osoittanut liian haasteelliseksi.

Helmikuussa 2017 Jukureista tuli eurooppalaisten joukkueiden liittouman (engl. EHC Alliance) jäsen.

Kaudesta 2017–2018 alkaen

Mikkelissä elokuussa 2019

Kaudella 2021–2022 Jukurit HC Oy:n koko hallitus erosi tammikuun loppupuolella. Jukurit tiedotti, että syynä eroon oli luottamuspula joukkueen pääomistajan ja hallituksen välillä sekä erilainen käsitys seuran johtamismallista. Jukureille oli määrä valita uusi hallitus ylimääräisessä yhtiökokouksessa 16. helmikuuta 2022. Hallituksen eroa pidettiin yllätyksenä ainakin joukkueen menestyksen perusteella, sillä seura oli menestynyt kaudella hyvin.

Tunnukset

• 
  Arto Suhosen suunnittelema viikinkitunnus, joka oli käytössä 1998–2004.
• 
  Jukureiden tunnus 2005–2009
• 
  Jukureiden tunnus 2010–2013
• 
  Jukureiden tunnus vuodesta 2013 alkaen

Nykyinen joukkue

Jukurit kaudella 2024–2025
Kokoonpano				Valmentajat
Maalivahdit 35   Eetu Anttila  1   Matthieu Herpin 36   Markus Ruusu Puolustajat  3   Juuso Arola 58   Kim Johansson  4   Valtteri Koskela 60   Niclas Lundgren (A)  6   Lucas Nordsäter (A) 28   Niklas Peltomäki (A) 71   Niilo Romppanen  8   Kasper Soini		Hyökkääjät 98   Peter Abbandonato 27   Alex Berardinelli 10   Matti Butkovskiy  7   Max Ellis 67   Aleks Haatanen  9   Aaron Hakala 11   Kalle Helenius 93   Bence Horvath 52   Topias Hynninen 76   Sakke Hämäläinen (A) 34   Severi Immonen 23   Isaac Johnson 93   Miro Järvenpää 33   Santeri Koskela 10   Thomas Olsen 85   Ludwig Persson (laina) 54   Jesper Piitulainen (C) 82   Alexander Ruuttu 18   Viljam Sandvik		Päävalmentaja Marko Tuomainen Apulaisvalmentajat Jukka Ahvenjärvi Jesse Welling Riku Helenius Selitykset (C) Kapteeni (A) Varakapteeni Lähde: Eliteprospects Eliteprospects. Päivitetty: 28. marraskuuta 2024

Joukkueenjohto

• Päävalmentaja: Marko Tuomainen
• Apuvalmentaja: Jukka Ahvenjärvi
• Apuvalmentaja: Jesse Welling
• Maalivahtivalmentaja: Riku Helenius
• Joukkueenjohtaja: Mika Hyvärinen
• Kehityspäällikkö: ​​​​​​​Mikko Hakkarainen
• Huoltopäällikkö: Marko Oksanen
• Huoltaja: Jukka Kääriäinen
• Huoltaja/hieroja: Niko Randelin
• Hieroja: Jari Veteläinen
• Puheenjohtaja: Juhana Tikka
• Toimitusjohtaja: Antti Laakso

Tunnettuja pelaajia

Jäädytetyt pelinumerot

• #12 Antti Laakso (Nosto suoritettiin 22. marraskuuta 2016 Jukureiden ensimmäisellä SM-liigakaudella 2016–2017.)
• #22 Martti Salminen, 15 kautta pelaajana Jukureiden seurahistorian alusta 1970 kevääseen 1985 saakka. Valmentajana 1988–1991. Paita nostettiin kattoon seuran 40-vuotisjuhlaottelussa 17. lokakuuta 2010
• #24 Lasse Kanerva (nostettiin Kalevankankaan jäähallin kattoon 26. lokakuuta 2007.
• #31 Petri Lehtonen (nostettiin kattoon 22. marraskuuta 2016 Jukureiden ensimmäisellä SM-liigakaudella 2016–2017.)
• Numero 21 ei ole käytössä (liikenneonnettomuudessa kuollut Sami Lehmusmetsä).

NHL-pelaajat

• Vitali Abramov
• Jakub Galvas
• Johan Harju
• Quinton Howden
• Jarkko Immonen
• Joonas Kemppainen
• Aatu Räty
• Jussi Timonen
• Brandon Yip

Kasvatit pääsarjatasolla

Tero Leinonen oli Jukurien ykkösmaalivahti, kun joukkue voitti Mestiksen mestaruuden vuonna 2001. Tämän jälkeen hänen tiensä aukesi SM-liigaan.

Leevi Aaltonen Matti Butkovskiy Saku Forsblom Iivo Hokkanen Timo Hokkanen Esa Hämäläinen Antti Jaatinen Juho Järvelä Lasse Kanerva

Marko Kauppinen Perttu Kiesilä Mikko Kokkonen Ville Kolehmainen Tero Leinonen Henri Nikkanen Niko Parkkinen Eetu Randelin Joona Saarelainen

Kimmo Salminen Jorma Thusberg (MP:n kasvatti) Kai Tillanen Eetu Tiusanen Kasperi Torikka Jerry Turkulainen Timo Väisänen

Mestiksessä palkitut

Kausi	Valinta	Voittaja
2000–2001	Vuoden valmentaja	Risto Dufva
	Ensimmäinen tähdistökentällinen	Pasi Järvinen
	Toinen tähdistökentällinen	Lasse Kanerva
	Toinen tähdistökentällinen	Tommi Kovanen
	Toinen tähdistökentällinen	Tero Leinonen
	Toinen tähdistökentällinen	Jani-Matti Loikala
	Tehopelaaja Ensimmäinen tähdistökentällinen	Jani Väänänen
	Fair Play -joukkue	Mikkelin Jukurit
2001–2002	Ensimmäinen tähdistökentällinen	Jari Korhonen
	Herrasmiespelaaja Toinen tähdistökentällinen	Petri Lehtonen
	Ensimmäinen tähdistökentällinen	Mikko Liukkonen
	Fair Play -joukkue	Mikkelin Jukurit
2002–2003	Toinen tähdistökentällinen	Pasi Järvinen
	Ensimmäinen tähdistökentällinen	Tommi Kovanen
	Tehopelaaja Toinen tähdistökentällinen	Antti Laakso
	Toinen tähdistökentällinen	Petri Lehtonen
	Pudotuspelien arvokkain pelaaja Toinen tähdistökentällinen	Tommi Nikkilä
	Fair Play -joukkue	Mikkelin Jukurit
2003–2004	Ensimmäinen tähdistökentällinen	Petri Lehtonen
	Ensimmäinen tähdistökentällinen	Jussi Timonen
	Fair Play -joukkue	Mikkelin Jukurit
2004–2005	Kultainen kiekko Paras maalivahti Toinen tähdistökentällinen	Mikko Strömberg
	Fair Play -joukkue	Mikkelin Jukurit
2005–2006	Vuoden valmentaja	Risto Dufva
	Toinen tähdistökentällinen	Markku Erholtz
	Ensimmäinen tähdistökentällinen	Kalle Kaijomaa
	Paras maalivahti Pudotuspelien paras pelaaja Toinen tähdistökentällinen	Jaakko Suomalainen
2007–2008	Fair Play -joukkue	Mikkelin Jukurit
2010–2011	Tehopelaaja (Jari Hirsimäki -palkinto)	Markku Flinck
	Paras puolustaja (Jari Lippojoki -palkinto) Ensimmäinen tähdistökentällinen	Ilkka Kallioinen
	Toinen tähdistökentällinen	Olli Korkeavuori
	Paras maalintekijä (Kai Nurminen -palkinto) Ensimmäinen tähdistökentällinen	Sami Lähteenmäki
	Toinen tähdistökentällinen	Kai Tillanen
2011–2012	Paras puolustaja (Jari Lippojoki -palkinto)	Vesa Kulmala
	Toinen tähdistökentällinen	Jesper Piitulainen
2012–2013	Paras puolustaja (Jari Lippojoki -palkinto) Ensimmäinen tähdistökentällinen	Rony Ahonen
	Pudotuspelien arvokkain pelaaja (Håkan Hjerpe -palkinto)	Turo Asplund
	Paras maalivahti (Pasi Nurminen -palkinto) Ensimmäinen tähdistökentällinen	Andreas Bernard
	Ensimmäinen tähdistökentällinen	Pasi Järvinen
	Vuoden tulokas (Petri Varis -palkinto) Toinen tähdistökentällinen	Mika Partanen
	Vuoden valmentaja (Raimo Määttänen -palkinto)	Jarno Pikkarainen
	Fair Play -joukkue	Mikkelin Jukurit
2013–2014	Veikkauksen Kultainen Kypärä -kilpailun voittaja	Toni Jalo
	Fanipalkinto	Jukurit SarvisClub
2014–2015	Pudotuspelien arvokkain pelaaja (Håkan Hjerpe -palkinto)	Anthony Guttig
	Paras puolustaja (Jari Lippojoki -palkinto) Ensimmäinen tähdistökentällinen	Santeri Lukka
	Ensimmäinen tähdistökentällinen	Miikka Männikkö
	Tehopelaaja (Jari Hirsimäki -palkinto)	Oula Palve
	Vuoden valmentaja (Raimo Määttänen -palkinto)	Antti Pennanen
	Toinen tähdistökentällinen	Ronan Quemener
2015–2016	Tehopelaaja (Jari Hirsimäki -palkinto)	Teemu Henritius
	Ensimmäinen tähdistökentällinen	Marko Kauppinen
	Kultainen kiekko Paras hyökkääjä (Mika Helkearo -palkinto) Pistepörssin voittaja (Jouni Rinne -palkinto) Paras maalintekijä (Kai Nurminen -palkinto) Ensimmäinen tähdistökentällinen	Oula Palve
	Ensimmäinen tähdistökentällinen	Roope Ranta
	Paras puolustaja (Jari Lippojoki -palkinto) Ensimmäinen tähdistökentällinen	Teemu Suhonen
	Toinen tähdistökentällinen	Jaakko Turtiainen
	Herrasmiespelaaja (Waltteri Immonen -palkinto)	Teemu Turunen

SM-liigassa palkitut

Kausi	Valinta	Voittaja
2016–2017	Pekka Rautakallio -palkinto (paras puolustaja) SM-liigan tähdistökentällinen	Miika Koivisto
2021–2022	Kalevi Numminen -palkinto (paras valmentaja)	Olli Jokinen
	Lasse Oksanen -palkinto (runkosarjan paras pelaaja)	Petrus Palmu
	Alumnien tähtipelaaja	Oskari Salminen
2022–2023	Jarmo Wasaman muistopalkinto (paras tulokas)	Niko Huuhtanen

Valmentajat ja tilastot 2000-luvulla

Mestis

• 2000–2006 Risto Dufva
• 2006–2007 Reijo Ruotsalainen
• 2007 Pekka Lipiäinen (26. tammikuuta 2007 lähtien)
• 2007–2008 Kari Makkonen
• 2008–2010 Pekka Lipiäinen (13. lokakuuta 2008 lähtien)
• 2010–2013 Jarno Pikkarainen
• 2013–2016 Antti Pennanen (16. joulukuuta 2013 lähtien)

SM-liiga

• 2016–2018 Risto Dufva
• 2018–2020 Pekka Kangasalusta
• 2020–2021 Marko Kauppinen (6. tammikuuta 2020 lähtien)
• 2021 Jari Kauppila (12. maaliskuuta 2021 lähtien)
• 2021–2024 Olli Jokinen

Tiivistelmä Jukurien sarjakausista 1970–2008

Kausi	Sarja	Sijoitus runkosarjassa	Jatkopelien tulos	Parhaat pistemiehet runkosarjassa	Valmentajat	Seuran pj. (+ toim. joht.)	Kotiotteluiden yleisökeskiarvo runkosarja/ jatkopelit
1970–1971	Maakuntasarja, Keski-Suomen lohko	1.	Suora nousu Suomen-sarjaan	Heikki Juselius, Teuvo Valjakka, Martti Salminen, Pentti Kääriäinen	Heikki Juselius, Jorma Paju	Kauko Lahti	xxxx / xxxx
1971–1972	Suomen-sarja, itälohko	4./8	–	Martti Salminen, Timo Räsänen, Leo Heinonen, Seppo Vainio	Jorma Paju	Kauko Lahti	400 / –
1972–1973	Suomen-sarja, itälohko	6./8	–	Martti Salminen, Seppo Laakkonen, Timo Räsänen, Leo Heinonen, Pertti Immonen	Teuvo Myyryläinen, Tapio Laitinen	Veikko Koljonen	750 / –
1973–1974	Suomen-sarja, itälohko	6./8	–	Leo Heinonen, Jukka Mattila, Martti Salminen, Vesa Pulliainen, Martti Helle, Teuvo Valjakka	Martti Helle (p-v)	Veikko Koljonen	800 / –
1974–1975	II divisioona, itälohko	1./8	I divisioonan karsintojen 2., nousu	Jukka Mattila, Leo Heinonen, Martti Salminen, Seppo Hintsa, Seppo Vainio, Kalevi Hiltunen, Martti Helle, Vesa Pulliainen, Pentti Kääriäinen	Martti Helle (p-v), Jukka Mattila (p-v)	Jouko Rönkä	530 / xxxx
1975–1976	I divisioona	6./10	–	Pentti Matikainen, Matti Jokinen, Martti Salminen	Jukka Mattila (p-v), Pentti Matikainen (p-v)	Jouko Rönkä	670 / –
1976–1977	I divisioona	9./10	Karsintapelien voitto, säilyi sarjassa	Pentti Matikainen, Leo Heinonen, Martti Salminen	Jukka Mattila (p-v), Pentti Matikainen (p-v)	Jouko Rönkä	500 / xxxx
1977–1978	I divisioona	5./10	–	Seppo Hinsa, Martti Salminen, Leo Heinonen, Arto Tikkanen, Kalevi Hiltunen	Jukka Mattila (p-v), Mauno Venäläinen	Jouko Rönkä	670 / –
1978–1979	I divisioona	10./10	Karsintapelien 2., säilyi sarjassa	Matti Salminen, Timo Hokkanen, Esa Nyman, Jyrki Laitinen, Kalevi Hiltunen	Jukka Mattila (p-v), Mauno Venäläinen	Jouko Rönkä	550 / xxxx
1979–1980	I divisioona	9./10	Karsintapelien 4., putosi II divisioonaan	Jukka Mattila, Timo Hokkanen, Seppo Hintsa, Martti Salminen	Jukka Mattila (p-v), Juha Savolainen	Jouko Rönkä	500 / xxxx
1980–1981	II divisioona, itälohko	4./8	Ylemmän loppusarjan B-lohkon viimeinen	Jukka Mattila, Seppo Hintsa, Esa Simola, Jukka Penttinen, Martti Salminen, Ossi Jukarainen	Kari Kivilompolo, Pentti Kääriäinen	Jouko Rönkä	300 / 200
1981–1982	II divisioona, itälohko	3./8	Ylemmän loppusarjan A-lohkon 4./6	Martti Salminen, Jouni Markkanen, Jukka Mattila	Markku Mikkonen, Mauno Venäläinen	Jouko Rönkä	500 / 300
1982–1983	II divisioona, itälohko	1./8	Ylemmän loppusarjan B-lohkon 5./6	Chuck Marshall, Martti Salminen, Jukka Ikonen, Jouni Markkanen, Jukka Mattila, Jukka Penttinen, Kalevi Hiltunen	Markku Mikkonen, Mauno Venäläinen	Jouko Rönkä	1050 / 800
1983–1984	II divisioona, itälohko	3./8	Alemman loppusarjan 1./6	Pekka Lipiäinen, Martti Salminen, Aki Joensuu, Jukka Ikonen, Arto Tiainen	Ole Renlund, Hannu Riipinen	Jouko Rönkä	700 / 150
1984–1985	II divisioona, etelälohko	2./8	Ylemmän loppusarjan A-lohkon 2./6, I divisioonan karsintojen 2./4, jäi II divisioonaan	Jari Rautio Pekka Lipiäinen, Jukka Ikonen, Ari Koskiluhta, Martti Salminen, Jyrki Närhi, Seppo Virta	Matti Ruohonen	Jouko Rönkä	700 / 750 / 600
1985–1986	II divisioona, etelälohko	5./8	Alemman loppusarjan 3./8	Matti Honkanen, Vesa Launis, Jukka Ikonen, Aapo Teittinen, Arto Tiainen, Olli-Pekka Purhonen	Matti Ruohonen (jäi pois runkosarjan jälkeen), Hannu Riipinen	Heikki Kähärä	700 / 350
1986–1987	II divisioona, itälohko	1./8	Häviö play off -peleissä Vantaalle	Jukka Ikonen, Risto Reivilä, Arto Tiainen, Harri Vaakanainen, Kai Simola, Jukka Penttinen, Juha Laakkonen	Hannu Muhonen	Heikki Kähärä	600 / 1100
1987–1988	II divisioona, itälohko	2./8	Häviö play off -peleissä Espoolle	Risto Reivilä, Jukka Ikonen, Mika Narinen, Arto Tiainen, Kai Simola, Aapo Teittinen, Timo Palosaari	Hannu Muhonen	Tarmo Mäkelä	700 / 700
1988–1989	II divisioona, itälohko	6./10	–	Jukka Ikonen, Harri Karjalainen	Markku Mustonen (jäi pois kesken kauden), Martti Salminen	Tarmo Mäkelä	400 / –
1989–1990	II divisioona, itälohko	3./10	I divisioonan karsinta, häviö GrIFK:lle otteluin 1–2	Juha Ikonen, Jukka Ikonen, Pekka Lipiäinen, Kai Simola, Harri Karjalainen, Timo Hokkanen, Petri Hahl, Kimmo Salminen	Martti Salminen	Veikko Tuppurainen	700 / 950
1990–1991	II divisioona, itälohko	8./10	–	Jari Tapper, Aapo Teittinen, Brad Vigon	Martti Salminen	Eero Aarnio	400 / –
1991–1992	II divisioona, itälohko	6./10	–	Jari Tapper, Harri Issula, Marko Rajasilta, Kaj Lindström, Sami Korpisaari, Kimmo Akiander, Sampsa Kinnunen	Pekka Kähönen	Eero Aarnio	300 / -
1992–1993	II divisioona, itälohko	6./9	Alempi jatkosarja, Jukurit säilyi		Matti Raunio	Kari Kanerva	250 / 150
1993–1994	II divisioona, itälohko	8./10	Alempi jatkosarja, Jukurit säilyi	Lasse Kanerva, Vesa Kääriäinen, Ville Ikonen, Timo Härkönen, Jan Summanen	Jukka Penttinen	Kari Kanerva	200 / 130
1994–1995	II divisioona, itälohko	6./8	Jatkosarja	Sami Kinnunen, Sampsa Kinnunen, Aapo Teittinen, Lasse Kanerva		Kari Kanerva	200 / 200
1995–1996	II divisioona, itälohko	1./9	Voitto ensimmäisessä play offissa Lieksan Hurtista, tappio toisessa UJK:lle	Lauri Kukkasniemi, Sami Kinnunen, Timo Härkönen, Saku Tukiainen, Mika Björkman, Toni Hynninen, Lasse Kanerva	Pertti Pöyry	Kari Kanerva	xxxx / xxxx
1996–1997	II divisioona, itälohko	6./10	–	Lasse Kanerva, Perttu Pullinen, Harri Pöyry, Timo Härkönen, Toni Leinonen, Jyrki Leppä	Pertti Pöyry	Kari Kanerva	xxxx / xxxx
1997–1998	II divisioona, lohko 4	5./10	Alempi jatkosarja, Jukurit säilyi	Lauri Kukkasniemi, Mika Kuronen, Perttu Pullinen, Timo Härkönen, Niko Kantelinen, Lasse Kanerva	Pertti Pöyry	Kari Kanerva	xxxx / xxxx
1998–1999	II divisioona, lohko 4	1./9	Ylemmän jatkosarjan 5./8, nousi Suomi-sarjaan	Lasse Kanerva, Antti Karhula	Risto Dufva, Pekka Lipiäinen	Arto Rantanen (Matti Turunen)	700 / 1000
1999–2000	Suomi-sarja, etelälohko	1./9	Voitti Suomi-sarjan finaalissa Kiekko-Vantaan, voitti I divisioonan karsinnoissa otteluin 3–2 SaPkon, joka putosi Suomi-sarjaan, Jukurit nousi I divisioonaan	Herkko Suvanto, Antti Laakso, Marko Tauriainen, Mikko Hakkarainen, Lasse Kanerva, Niko Kantelinen, Markku Erholtz	Risto Dufva, Pekka Lipiäinen, Jussi Kari	Arto Rantanen (Matti Turunen)	1050 / 2900 / 3350
2000–2001	Mestis	2./12	Voitti puolivälierissä Diskoksen otteluvoitoin 3–0, sitten välierissä Hermeksen 3–1, ja finaaleissa TuTon 3–2. Jukurit voitti Suomen jääkiekkoliiton (Mestiksen) mestaruuden	Jani Väänänen, Antti Karhula, Lasse Kanerva, Petri Lehtonen, Antti Laakso, Pasi Järvinen, Aku Joki-Erkkilä, Jukka-Pekka Laamanen, Mikko Hakkarainen, Niko Kantelinen, Marko Tauriainen, Tommi Kovanen, Jarno Tiilikainen	Risto Dufva, Pekka Lipiäinen, Jussi Kari	Seppo Simpanen (Matti Turunen)	1400 / xxxx
2001–2002	Mestis	1./12	Puolivälierissä Hermes, välierissä KalPa ja finaalissa oli KooKoon vuoro taipua. Yhdeksän voittoa ilman tappioita pudotuspeleissä tiesi toista perättäistä Mestiksen mestaruutta	Mikko Liukkonen, Petri Lehtonen, Lasse Kanerva, Niko Kantelinen, Jarno Honkonen, Jari Korhonen, Markku Erholtz, Mikko Hakkarainen	Risto Dufva, Pekka Lipiäinen, Jussi Kari	Seppo Simpanen (Matti Turunen)	1330 / xxxx
2002–2003	Mestis	1./12	Puolivälierissä Hermes kukistui otteluvoitoin 3–0, ja välierissä Sport joutui taipumaan otteluvoitoin 3–1. Finaalissa Jukurit nousi Kiekko-Vantaata vastaan kahden voiton tappioasemasta 3–2 otteluvoitoin Mestiksen kolmanteen mestaruuteen.	Antti Laakso, Petri Lehtonen, Pasi Järvinen, Tuomo Jormakka, Niko Kantelinen, Juha-Pekka Hytönen, Olli Sipiläinen, Samuli Piiroinen, Tero Koponen, Ville Hyrkäs, Tommi Kovanen	Risto Dufva, Pekka Lipiäinen, Jussi Kari	Jukka Toivakka (Matti Turunen)	1300 / xxxx
2003–2004	Mestis	1./12	Voitti puolivälierissä K-Vantaan otteluvoitoin 3–2, ja välierissä KooKoon 3–0. Finaalisarja KalPaa vastaan oli tasainen, mutta mestaruus matkasi tällä kertaa Kuopioon viidennen kohtaamisen jatkoaikamaalilla, voitoin 2–3.	Antti Laakso, Petri Lehtonen, Lasse Kanerva, Olli Sipiläinen, Tomi Lindfors, Jani Väänänen, Samuli Piiroinen, Tuomo Jormakka, Markku Erholtz, Jussi Timonen	Risto Dufva, Pekka Lipiäinen, (Jussi Kari menehtyi talvella -> Jyrki Aho)	Jukka Toivakka (Matti Turunen)	1200 / xxxx
2004–2005	Mestis	2./12	Puolivälierissä Salamat kaatui voitoin 3–0. Välierissä Jukurit vei kaksi ensimmäistä kohtaamista, mutta Sport oli seuraavissa vahvempi ja jätti Jukurit pronssiotteluun. TuTo oli parempi kauden päätösottelussa ja Jukurit joutui tyytymään neljänteen sijaan.	Samuli Piiroinen, Lasse Kanerva, Olli Sipiläinen, Antti Laakso, Juha Silvander, Tero Koponen, Tuomo Jormakka, Mikko Hakkarainen, Markku Erholtz, Tomi Lindfors	Risto Dufva, Pekka Lipiäinen, Jyrki Aho	Jukka Toivakka (Seppo Rantalainen)	1200 / xxxx
2005–2006	Mestis	1./11	Puolivälierissä kaatui Jokipojat voitoin 3–1, välierissä Hokki 3–2, ja finaaleissa Sport 3–1. Näin Jukurit voittivat neljännen Mestis mestaruutensa.	Petri Lehtonen, Mika Niemi, Samuli Piiroinen, Antti Laakso, Olli Sipiläinen, Markku Erholtz, Petri Koskinen, Harri Suutarinen, Niko Kantelinen	Risto Dufva, Pekka Lipiäinen, Jyrki Aho	Jukka Toivakka (Seppo Rantalainen)	1230 / 1560
2006–2007	Mestis	3./12	Puolivälierissä Jokipojat kaatui voitoin 3–0, ja välierissä TuTo 3–1. Hokki vei kuitenkin Mestiksen mestaruuden, ja SM-liigan tasonmittauksiin KalPaa vastaan valmistautuneilta Jukureilta suoraan 0–3. Jukurit pelasivat tasonmittauksissa Hokin sijasta, sillä Hokki ei täyttänyt Jääkiekon SM-liigan kriteerejä, KalPa vei sarjan puhtaasti 4–0.	Petri Lehtonen, Tuomas Tikkanen, Andreas Sundin, Tomi Lindfors, Ossi Pellinen, Tuomo Jormakka, Lauri Kinos, Antti Laakso, Simo Mälkiä, Lasse Kanerva	Reijo Ruotsalainen (potkut talvella -> Pekka Lipiäinen), Pasi Parviainen	Jukka Toivakka (Seppo Rantalainen, irtisanoutui 16.1. -> Mikko Romo)	1270 / 1730 / 1400
2007–2008	Mestis	3./12	Puolivälierissä kaatui Sport voitoin 3–2. Välierissä Jukurit pelasi Hokkia vastaan, Hokki vei sarjan nimiinsä voitoin 3–2. Pronssi-ottelussa Jukurit voitti KooKoon 4–2 ja Mestiksen pronssiset mitalin matkasivat Mikkeliin.	Petri Lehtonen, Antti Laakso, Jesse Uronen, Turo Asplund, Tero Kettunen, Ilkka Kallioinen, Tomi Lindfors, Janne Jaakkola, Lauri Kinos, Timo Kuuluvainen	Kari Makkonen, Pekka Lipiäinen	Jukka Toivakka (Mikko Romo)	1257 / 1695

Selityksiä:

• xxxx = Yleisömäärää ei tiedossa.
• - = Joukkue ei päässyt jatkopeleihin.

Sijoitukset SM-liigassa

• 2016–2017 – 11.
• 2017–2018 – 13.
• 2018–2019 – 14.
• 2019–2020 – 13.
• 2020–2021 – 14.
• 2021–2022 – 5.
• 2022–2023 – 11.
• 2023–2024 – 6.

Lähteet

• Jukurien verkkosivuston historiaosuus
• Jääkiekkoliiton kausikirjat

Aiheesta muualla

• Jukurien kotisivut
• Jukurien faniryhmän kotisivut