Buthroton

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Butrint)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Buthroton
Βουθρωτόν
Colonia Julia Buthrotum
Buthrotonin arkeologista aluetta.
Buthrotonin arkeologista aluetta.
Sijainti

Buthroton
Koordinaatit 39°44′43″N, 20°1′13″E
Valtio Albania
Paikkakunta Butrint, Ksamil, Sarandë, Vlorë
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso 600-luku eaa.–
Huippukausi 100-luku jaa.
Kulttuuri antiikki
Valtakunta itsenäinen polis
Rooman valtakunta
Bysantin valtakunta
Alue Khaonia/Thesprotia, Epeiros
Provinssi Epirus
Epirus vetus (n. 293–)
Aiheesta muualla

Buthroton Commonsissa

Buthroton (m.kreik. Βουθρωτόν, Būthrōton tai Bouthroton, myös Βουθρωτός, Būthrōtos/Bouthrōtos; lat. Buthrotum) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Epeiroksessa nykyisen Albanian alueella.[1][2][3] Sen arkeologinen kohde sijaitsee noin neljä kilometriä etelään nykyisestä Ksamilin kylästä ja tunnetaan paikan nykyisellä albaniankielisellä nimellä Butrint.[4][5][6]

Buthroton oli alun perin kreikkalainen siirtokunta. Myöhemmin siitä tuli roomalainen colonia eli sotilassiirtokunta. Kaupunki säilyi olemassa keskiajalle saakka.[1][2] Nykyisin Butrint on yksi Albanian merkittävimmistä arkeologisista kohteista ja Unescon maailmanperintökohde.[7]

Buthrotonin kaupunki sijaitsi Khaoniassa[8] tai joidenkin näkemusten mukaan Thesprotiassa[1] lähellä Epeiroksen rannikkoa. Kaupunki oli rakennettu pienelle niemelle, joka sijaitsi suolavetisen järven suulla kohdassa, josta sai alkunsa noin neljä kilometriä pitkä järven Joonianmereen yhdistänyt kanava, nykyinen Vivarin kanava. Järven nimi oli antiikin aikana Palodes tai Pelodes, mikä oli peräisin sen mutaisista vesistä. Nykyisin se tunnetaan Butrintjärvenä tai Butrintin laguunina (Laguna e Butrintit). Klaudios Ptolemaios kutsui merenlahtea, johon kanava johti, Buthrotoninlahdeksi, ja sitä ei tule sekoittaa Palodes-järveen. Buthrotoninlahtea rajasi pohjoisen puolelta Poseidionin niemi.[1][2][3][9]

Buthrotonin arkeologista aluetta.

Kaupunki oli rakennettu niemen pohjoisosassa olleelle akropolis- eli yläkaupunkikukkulalle sekä sen rinteisiin ja eteläpuolelle kanavan rannalle.[2][3] Buthrotonin eli Butrintin arkeologinen kohde sijaitse Vlorën maakunnassa Kaakkois-Albaniassa syrjäisellä maaseudulla lähellä Kreikan rajaa. Paikka on noin neljä kilometriä etelään nykyisestä Ksamilista ja noin 18 kilometriä etelään Sarandën kaupungista.

Buthrotonin kaupunkivaltion hallussa olleen alueen kokoa ei tunneta.[1] Buthrotonista pohjoiseen sijaitsivat Maiandria ja Onkhesmos ja etelään Kestria ja Torone. Rannikon edustalla sijaitsi Korkyran (nyk. Korfu) saari, jolla sijaitsi Korkyran kaupunki.[6]

Buthrotonin arkeologista aluetta.

Esihistoria ja mytologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buthrotonin paikka on ollut asuttu viimeistään myöhäisellä pronssikaudella ja säilyi asuttuna myös läpi niin kutsuttujen pimeiden vuosisatojen. Historiallisen kauden alussa paikkaa asuttivat khaonit.[8]

Buthrotonin kaupungin perustajana pidettiin kreikkalaisessa mytologiassa Troijan kuninkaan Priamoksen poikaa Helenosta Neoptolemoksen kuoleman jälkeen. Hän olisi perustanut kaupungin ikään kuin ”uudeksi Troijaksi”. Vergilius esittää Aineiaan vierailemassa Helenoksen luona Buthrotonissa, jossa Helenos oli naimisissa Hektorin lesken Andromakhen kanssa.[2][3][10] Vergilius kuvaa kaupungin korkeaksi kalliolinnaksi (”celsam Buthroti ascendimus urbem”), joka muistutti Troijaa. Joelle, joka virtasi järvestä mereen, Helenos oli antanut nimen Simoeis ja toiselle joenuomalle nimen Ksanthos Troijan tasangon jokien mukaan. Kaupungin yhtäläisyydet Troijaan vaikuttavat kuitenkin olleen puhtaasti mielikuvituksen tuotetta, eikä epiteetti ”korkea" sovellu Buthrotonin paikkaan.[3]

Arkaaiselta roomalaiselle kaudelle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Todellisuudessa Buthrotonin kaupungin katsotaan olleen alkuperältään kreikkalainen siirtokunta, jonka perustivat Apollonian ja Epidamnoksen tavoin Korkyrasta tulleet asuttajat.[2] Kreikkalainen perinne ei esitä Buthrotonia siirtokunnaksi, mutta keramiikkalöytöjen perusteella se olisi ollut olemassa jo arkaaiselta kaudelta 600-luvulta eaa. lähtien. Viimeistään kaupunki on ollut olemassa kauden lopulla noin vuonna 500 eaa., sillä Hekataios mainitsee sen.[1] Buthrotonin nimen arvellaan olevan illyyristä alkuperää.[8] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Būthrōtios (Βουθρώτιος), myöhemmin latinaksi Buthrotius.[3]

Buthrotonin keisari Augustuksen aikana 27 eaa. – 14 jaa. lyömä raha. Kuvituksessa härkä ja teksti ΒΥΤΗΡ.

Myöhemmin kaupunki on saattanut olla khaonien vallassa ja 300-luvulta eaa. lähtien molossien vallassa. Arvellaan, että myytti kaupungin yhteyksistä Troijaan olisi molossien keksintöä tuolta ajalta heidän oman merkityksensä nostamiseksi.[8] Molossien valtakunnan hajottua Buthroton kuului taas khaoneille, ensin heidän kuningaskuntaansa ja sitten tasavaltaansa.[11]

Niin kutsutun Järviportin rauniot.

Khaonit onnistuivat pysymään puolueettomina ensimmäisessä ja toisessa makedonialaissodassa 214–205 ja 200–197 eaa. Kolmannessa makedonialaissodassa 172–168 eaa. he olivat roomalaisten puolella.[11] Vuodesta 146 eaa. Buthroton kuului Rooman Macedonian provinssiin[11] ja myöhemmin siitä erotettuun Epiruksen provinssiin. Julius Caesar piti Buthrotonia hallussaan sen jälkeen kun oli vallannut Orikoksen. Hän teki kaupungista roomalaisen colonian eli sotilassiirtokunnan nimellä Colonia Julia Buthrotum.[2][3][12] Atticuksella oli Buthrotonissa suuri huvila nimeltä Amaltheion.[2][3][13]

Buthrotonin suurinta kukoistusaikaa oli 100-luku jaa. Rooman keisarikaudella. Kaupunki sai tuloja kalastuksesta ja sen kautta käydystä kaupasta.[11] Buthroton kärsi tuhoja maanjäristyksessä joskus vuosien 378 ja 383 välillä ja taantui, mutta toimi varhaiselta kristilliseltä kaudelta lähtien piispanistuimena.[11]

Myöhempi historia ja kaivaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buthroton säilyi olemassa bysanttilaiselle kaudelle saakka.[2] Sen säilymistä muita Epeiroksen kaupunkeja paremmin antiikin ja keskiajan taitteen levottomina aikoina edesauttoi sen helpommin puolustettavissa oleva sijainti. 500-luvulla kaupunkiin hyökkäsivät sekä slaavit että ostrogootit, mutta hyökkäykset torjuttiin. Kaupunki taantui keskiajan kuluessa edelleen ja kutistui vain akropoliinsa alueelle. Bulgaarit ja normannit valtasivat kaupungin välillä lyhyiksi ajoiksi. Bysantin valtakunnan hajottua Buthroton päätyi venetsialaisille, joiden aikana se toimi linnoituspaikkana Korfun ja mantereen välisen salmen vartioimiseksi.[11] Venetsialaisella kaudella kaupunki elpyi jonkin verran, ja sen rakennuksia, kuten kirkkoja, kunnostettiin käyttöön.[14]

Buthrotonin paikka tunnettiin viimeistään 1800-luvulla.[3] Sen arkeologiset tutkimukset alkoivat vuonna 1928. Kaivauksia alettiin suorittaa laajemmin vuonna 1956.[15] Buthrotonin eli Butrintin arkeologinen alue liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1992.[7] Vuodesta 2002 arkeologinen kohde ympäristöineen muodostaa kansallispuiston.[15]

Rakennukset ja löydökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buthrotonista on säilynyt raunioita sekä kreikkalaiselta, roomalaiselta että bysanttilaiselta kaudelta.[2]

Kaavakuva Buthrotonista.

Akropolis, muurit ja asemakaava

Akropolis oli suojattu kolmella kehämuurilla, joista ylimpänä ollut muuri oli vanhin ja alin muuri nuorin. Ylin ja keskimmäinen muuri oli tehty monikulmaisista kivistä, ja alin muuri, joka sijaitsi kukkulan juurella, suorakulmaisista kivistä. Alin muuri ajoitetaan 400-luvun eaa. lopulle tai 300-luvun eaa. alkuun. Muureja on kunnostettu useassa vaiheessa myöhempinä aikoina.[2]

Muurissa on useita portteja, joista merkittävimmät tunnetaan nykynimillä Järviportti tai Troijaan viitaten Skaian portti (myös Porta del Lago, Porta a Mare, Porta Scea) sekä Leijonaportti (Porta del Leone). Järviportti sijaitsee akropoliin koillispuolella lähellä Palodes-järven rantaa. Leijonaportti sijaitsee akropoliin pohjoispuolella ja on saanut nimensä siinä olevasta refliefistä, joka esittää härkää raatelevaa leijonaa. Muita portteja ovat Pohjoisportti akropoliin luoteissivulla, Länsiportti länsisivulla sekä niin kutsuttu Torniportti kaakkoissivulla.[2][16]

Alkuperäisen akropoliilla ollen kaupungin koko oli noin 10 hehtaaria. Roomalaisella kaudella kaupunki laajeni ja sinne tehtiin roomalainen asemakaava, joka oli jaettu insuloihin eli määräkokoisiin kortteleihin.[17]

Agoran ja prytaneionin raunioita.

Agora ja prytaneion

Buthrotonin agora eli kokoontumis- ja kauppapaikka sijaitsi akropoliin eteläpuolella. Sen rakennuksiin lukeutuu muun muassa prytaneion, joka oli prytanien eli ylimpien hallintovirkamiesten ja neuvoston kokouspaikka.[11]

Teatteri ja temppeli

Buthrotonin teatterin rauniot.

Kaupungin kreikkalainen teatteri oli rakennettu akropoliin etelärinteeseen. Se ajoitetaan 300-luvun eaa. lopulle. Teatterin puolikaaren muotoisessa katsomossa oli ainakin 19 penkkiriviä ja tilaa noin 2 500 hengelle. Orkhestra oli hevosenkengän muotoinen.[2][11][18]

Teatterin yläpuolisessa rinteessä hieman luoteeseen sijaitsi pieni temppeli,[2] jota on arveltu sijaintinsa vuoksi Dionysoksen temppeliksi.[11] Toisaalta on ehdotetty, että Buthrotonin teatteri, ja samalla kyseinen temppeli, olisi poikkeuksellisesti ollut omistettu Dionysoksen sijasta parantajajumala Asklepiokselle.[19] Temppeli ajoitetaan hellenistiselle kaudelle. Temppelissä oli cella ja pronaos, jonka edessä oli kaksi pylvästä (distylos in antis).[2]

Asklepieion

Asklepieion eli Asklepiokselle omistettu pyhäkkö sijaitsi teatterin länsipuolella. Se rakennettiin hellenistisellä kaudella ja uudestaan roomalaisella kaudella. Pyhäkkö koostui pienestä temppelistä, jossa oli vestibyyli ja cella. Cellasta on löydetty päätön patsas, joka on voinut esittää Asklepiosta tai tämän pappia. Lisäksi on löydetty suuri määrä votiivilahjaksi annettua keramiikkaa.[2][11] Pyhäkön vieressä oli noin 30 metriä pitkä stoa eli pylväshalli, joka on tulkittu enkoimeterioniksi eli parantumista toivoneiden pyhiinvaeltajien nukkumapaikaksi.[11]

Asklepieionin ja lähdekaivon raunioita.

Kylpylät ja lähdekaivot

Kaupungin rakennuksiin lukeutuu myös useita kylpylöitä, nymfaion eli nymfeille omistettu lähdekaivo sekä Junia Rufinan mukaan nimetty lähdekaivo. Viimeksi mainittu sijaitsee Leijonaportin lähellä, ja sen vesi on rikkipitoista. Siihen on kirjoitettu piirtokirjoitus, joka viittaa Junia Rufinaan mainiten hänet nymfien ystäväksi. Järviportin lähellä on kaariakveduktin jäänteitä.[2]

Trikonkhos-palatsi

Trikonkhos-palatsi on saanut nykyaikaisen nimensä sen erään osan trikonkhos-muodosta eli apilanlehtimäisesti sijoitetuista kolmesta apsiksesta. Palatsi on kuulunut senaattorisäätyiselle henkilölle. Sitä laajennettiin ja muutettiin ajan kuluessa, ja huippunsa se on saavuttanut noin vuoden 420 tienoilla. Rakennuksen keskiössä oli pylväiköin reunustettu piha, ja siihen kuului julkisia ja yksityisiä tiloja. Trikonkhos-muotoinen sali oli triclinium. Rakennuksen käyttö taantui 400-luvun lopulla.[14][20]

Suuri basilika

Suuren basilikan rauniot.

Suureksi basilikaksi kutsuttu basilikakirkko sijaitsi akropoliin itäpuolella. Se oli kaupungin pääkirkko myöhäisantiikin ajalla ja ainakin sen lattiamosaiikit ajoitetaan 500-luvulle. Kirkko oli noin 30 metriä pitkä ja kolmilaivainen, ja sen sivulaivat oli erotettu keskilaivasta suljetulla pylväiköllä. Keskilaivan päässä oli apsis. Kirkon lattiat oli koristeltu mosaiikein. Kirkko kunnostettiin uudelleen käyttöön venetsialaisella kaudella, jolloin se toimi jälleen kaupungin katedraalina.[14][20]

Baptisterion

Baptisterionin eli kastekappelin rauniot.

Baptisterion eli kastekappeli oli tehty pyöreästä rakennuksesta, joka ajoitetaan lattiamosaiikkiensa perusteella 300-luvun lopulle. Sen kasteallas oli kaiverrettu ristin muotoon kahdesta pylväsrummusta.[2]

Kaupungin ulkopuolella

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Basilikakirkko

Vrinan tasangolta kaupungin ja Vivarin kanavan eteläpuolelta on löydetty toisen basilikakirkon rauniot. Ne ajoitetaan varhaiselle kristilliselle kaudelle 400-luvulle. Sen paikalla on ollut varhaisempia roomalaisaikaisia rakennuksia, kuten huvila ja kylpylä. Kirkossa oli samanlainen kolmilaivainen toteutus kuin Suuressa basilikassa, ja myös sen lattiat oli koristeltu mosaiikein.[14]

Heroon

Basilikakirkosta hieman itään on löydetty pienen temppelin mallisen heroonin rauniot. Se vaikuttaa rakennetun 100-luvulla. Rakennus oli tetrastyyli prostyyli, toisin sanoen sen päässä oli neljä pylvästä, ja se oli rakennettu seitsenportaiselle jalustalle. Perällä oli cella. Heerosta, jolle rakennus oli omistettu, ei tiedetä. Vergiliuksen mukan Buthrotonissa olisi ollut Hektorille omistettu heroon.[14]

Amaltheion

Amaltheion eli Pompeius Atticuksen huvila sijaitsi kaupungin lähellä. Se oli nimetty Zeusta imettäneen nymfi Amaltheian mukaan. Atticus mainitsee huvilansa kirjeenvaihdossaan Ciceron kanssa, sillä tämä halusi saada huvilasta lisätietoja ottaakseen siitä ideoita omaan Arpinumissa sijainneeseen huvilaansa. Amaltheion oli plataanipuiden ympäröimä ja siihen kuului oma pyhäkkö. Huvila yhdistetään Malathreana tunnettuun paikkaan nykyisessä Pavlan laaksossa. Sen rakennukset ajoitetaan 200-luvulle eaa., ja ne uusittiin ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Rakennuskokonaisuudessa oli asuin- ja tuotantotiloja, ja se oli suojattu muurilla, joissa oli neljä tornia.[19][14] Läheltä on löydetty paroslaisesta marmorista tehty reliefi, joka esittää siivellistä Nikeä.[2]

Esinelöydöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset keramiikkalöydöt paikalta ovat pääosin peräisin Korkyralta, mikä todistaa kaupungin korkyralaisen alkuperän puolesta, mutta joukossa on myös muun muassa korinttilaista ja attikalaista keramiikkaa.[8]

  1. a b c d e f Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”91. Bouthroton”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”BUTHROTUM (Butrinto) Epeiros, S Albania”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i Smith, William: ”Buthrotum”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. Bouthroton Pleiades. Viitattu 2.10.2023.
  5. Bouthroton (Illyria) 98 Butrint - Βουθρωτόν ToposText. Viitattu 2.10.2023.
  6. a b ”54 B2 Bouthroton”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699
  7. a b Butrint UNESCO World Heritage Convention. Viitattu 21.5.2015.
  8. a b c d e Lendering, Jona: Buthrotum (Butrint) Livius.org. Viitattu 2.10.2023.
  9. Strabon: Geografika VII s. 324; Klaudios Ptolemaios: Geografia 3.14.4; Appianos: Sisällissota (Bellum civile) 5.55.
  10. Vergilius: Aeneis 3.291–; Ovidius: Muodonmuutoksia 13.720.
  11. a b c d e f g h i j k Buthrotum (Butrint) (2) Livius.org. Viitattu 2.10.2023.
  12. Strabon: Geografika VII s. 324; Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.1. s. 1.
  13. Cicero: Kirjeet Atticukselle (Epistulae ad Atticum) 4.8, Kirjeet ystäville (Epistulae ad familiares) 16.7.
  14. a b c d e f Butrint from the air: an aerial perspective of a Classical and late antique Mediterranean city The Past. Viitattu 2.10.2023.
  15. a b Butrint Albania Visit. Viitattu 2.10.2023.
  16. Butrint Università di Bologna. Viitattu 2.10.2023.
  17. Butrint: Roman Town Planning (Arkeologisen kohteen opastaulu) upload.wikimedia.org. Viitattu 2.10.2023.
  18. Frederiksen, Rune: ”The Greek Theatre. A Typical Building in the Urban Centre of the Polis?”. Teoksessa Heine Nielsen, T. (ed.): Even More Studies in the Ancient Greek Polis, s. 65–124. (Papers from the Copenhagen Polis Centre 6. Historia Einzelschriften 162) Stuttgart: Franz Steiner Verlag, 2002.
  19. a b Buthtoros in-depth Aeneas Route. Viitattu 2.10.2023.
  20. a b Plan of Butrint in Venetian times ResearchGate. Viitattu 2.10.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]