Ajoneuvoteollisuus

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Autoteollisuus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Alkuosa suurelta osin lähteistämätön.

Ford-tuotantolinja vuonna 1913.
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Ajoneuvoteollisuus kattaa laajan kirjon yhtiöitä ja organisaatioita, jotka ovat suoraan tai välillisesti kytköksissä moottoriajoneuvojen kuten autojen, moottoripyörien ja mopojen sekä erilaisten hinattavien laitteiden ja perävaunujen, näiden lisävarusteiden, tarvikkeiden ja varaosien tuotantoon, suunnitteluun, kehitykseen, markkinointiin tai myyntiin. Ajoneuvoteollisuus on liikevaihtonsa perusteella arvioituna maailman tärkein teollisuuden ala.

Termin ulkopuolelle jää vielä joukko liiketoimia, jotka ovat läheisessä kytköksessä ajoneuvoteollisuuden tuotteisiin, mutta palvelevat paremminkin loppukäyttäjiä. Tällaisia ovat mm. erilaiset korjaamot, autotarvikeliikkeet ja polttoaineen myyntipisteet.

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Citroënin tuotantolinja vuonna 1918.
Dokumenttifilmi Chevroletin tehtaasta vuodelta 1936.

Ensimmäisen käytännöllisen ja toimivan, ottomoottorilla varustetun ajoneuvon, valmisti saksalainen Karl Benz vuonna 1885. Benzille myönnettiin hänen kehittämäänsä ajoneuvoa koskeva patentti 29. päivänä tammikuuta vuonna 1886 ja hän aloitti niiden suuremmassa mittakaavassa tapahtuvan valmistuksen vuonna 1888. Benzin ajoneuvojen myynti sai vahvan sysäyksen sen jälkeen, kun hänen vaimonsa Bertha Benz oli elokuussa 1888 suorittanut ensimmäisen varsinaisen pitkänmatkan ajon, Mannheimista Pforzheimiin ja takaisin (n. 100 km per sivu), ja osoittanut, että hevoseton vaunu soveltuu jokapäiväiseen käyttöön. Vuonna 2008 museotieksi nimetty Bertha Benz Memorial Route seuraa alkuperäistä reittiä ja kunnioittaa näin tätä autohistorian kenties tärkeintä tapahtumaa.

Pian tämän jälkeen, vuonna 1889, stuttgartilaiset Gottlieb Daimler ja Wilhelm Maybach suunnittelivat ajoneuvon, joka oli jo enemmänkin auto, kuin hevosvetoiset vaunut joihin on liitetty moottori. Kaksikkoa pidetään yleisesti myös maailman ensimmäisen moottoripyörän, vuonna 1885 esitellyn Daimler Reitwagenin keittäjinä. Kaikesta edelläkerrotusta "ensimmäisenä maailmassa" -tiedosta poiketen, Padovan yliopiston tohtori ja insinööri Enrico Bernardi patentoi vuonna 1882 suunnitelman, jossa hänen poikansa kolmipyörään oli asennettu yksisylinterinen, 0,024 hevosvoimainen (17,9 W), 122 cm3:n polttomoottori. Tämä tapahtui samoihin aikoihin kuin Benzin ensimmäisen moottorin esittely, ja tämä tekee Bernardin ajoneuvosta vakavasti otettavan kandidaatin ensimmäiseksi omavoimaisesti liikkuvaksi ajoneuvoksi eli automobiiliksi sekä ensimmäiseksi moottoripyöräksi.

Ajoneuvoteollisuus käynnistyi laajassa mittakaavassa 1890-luvulla, jolloin sadat yhtiöt ja yksityiset henkilöt aloittivat hevosettomien vaunujen valmistuksen. Vaikka polttomoottorien ja ensimmäisten moottoroitujen ajoneuvojen kotimanner olikin Eurooppa, Yhdysvallat otti nopeasti johtopaikan maailman surimpana autoja valmistavana maana, ja piti tätä sijaa hallussaan useita vuosikymmeniä. Ennen 1930-luvun Suurta lamaa liikenteessä oli arviolta 32 miljoonaa autoa, näistä 90% oli amerikkalaisen autoteollisuuden valmistamia. Noihin aikoihin Yhdysvalloissa oli yksi auto 4,87 henkeä kohden.[1] Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltojen osuus maailman autotuotannosta oli 75%. Vuonna 1980 Japani ohitti Yhdysvallat suurimpana autojen valmistusmaana, mutta amerikkalaiset ottivat kärkipaikan taas vuonna 1994. Vuonna 2006 Japani kiilasi taas Yhdysvaltojen ohi ykköseksi ja piti tätä paikkaa vuoteen 2009 saakka, jolloin Kiina meni maailmantilaston kärkeen 13,8 miljoonalla valmistuneella autolla.

Lukemat vuodelta 2014 ovat: 1: Kiina: 23,7 miljoonaa, 2: USA 11,6 miljoonaa, 3: Japani 9,7 miljoonaa ajoneuvoa. Luvut sisältävät sekä henkilö- että hyötyajoneuvot.[2]

Autotehtaan toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Englantilaisen autonvalmistajan Lotuksen moderni tuotantolinja.

Autotehdas on usein vain autojen kokoonpanopaikka, kun autojen komponentit valmistetaan erillisissä tehtaissa. Kuljetussyistä usein suurien peltiosien muotopuristus ja leikkaus tehdään tehtaan välittömässä läheisyydessä. Varsinkin vanhemmilla autotehdaspaikoilla valmistetaan myös moottoreita. Useissa pienemmissä komponenteissa kilpailevat autotehtaat saattavat käyttää samaa valmistajaa. Autotuotantolinjassa on kolme vaihetta. Ensin on koritehdas, jossa kori hitsataan kasaan, tämän jälkeen pintakäsittely- ja maalauslinja ja lopuksi tehdään auton varustelu. Autotehtaan yhdeltä linjalta tulee ulos 200–500 autoa päivässä. Korin kasauksesta valmiiksi autoksi, joka käynnistetään linjan lopussa, kuluu aikaa 30–40 tuntia. Sinä aikana auto ehditään maalata ja kuivata. Tehtaassa auto kootaan noin 2 000 komponentista. Työtunteja yhden auton valmistamiseen tehtaassa käytetään 20–30. Kaikkiaan henkilöautossa on osia 10 000–15 000 kappaletta.

Turvallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turvallisuus tarkoittaa vaarojen ja uhkien (riskin) poissaoloa, kuin myös psykologista kokemusta niiden poissaolosta. Ajoneuvoteollisuudessa tämä tarkoittaa että sen paremmin valmistaja kuin loppukäyttäjäkään eivät koe tuotteen aiheuttavan välitöntä sairastumisen, loukkaantumisen tai hengenvaaran uhkaa. Ajoneuvon itsensä ollessa subjektina, turvallisuus tarkoittaa mekaanisten tai muiden vikojen vähäisyyttä tai poissaoloa.

Ajoneuvoteollisuudessa turvallisuus on tärkeässä asemassa ja siksi ala on vahvasti säädeltyä. Autojen ja muiden moottoriajoneuvojen tulee täyttää lukuisia erilaisia kansallisia ja kansainvälisiä normeja ja säädöksiä, jotta ne voidaan hyväksytysti päästää markkinoille. Esim. kansainvälinen ISO 26262 -standardi on yksi kehyksistä, jonka avulla saavutetaan ajoneuvojen funktionaalisen turvallisuuden tavoitteet. Standardi koskee ajoneuvojen sähköisiä laitteita ja sen avulla varmistetaan valmistajalle, käyttäjälle, ympäristölle ja loppusijoittajalle tuotteen turvallinen elinkaari, suunnittelupöydältä loppusijoitukseen eli kierrätykseen tai romutukseen.[3]

Turvallisuusriskien tai jopa vaaran ollessa ilmeinen, valmistaja saattaa tehdä takaisinkutsun, joka koskee joko määrättyä valmistuserää tai jopa kokonaista tuotantosarjaa. Takaisinkutsu ei ole ainoastaan ajoneuvoteollisuuden harjoittama toimintamalli, vaan se koskee kaikkea teollista tuotantoa. Takaisinkutsun syynä on useimmiten joko tuotteen kokoonpanossa tai raaka-aineissa havaittu virhe.

Tuotannon ja tuotteiden jatkuva testaus arvoketjun eri tasoilla, on tärkeimpiä käytäntöjä, joilla voidaan välttää takaisinkutsut ja varmistaa tuotteen turvallisuus ja vaatimustenmukaisuus. Ajoneuvoteollisuus ei kuitenkaan poikkea merkittävästi mistään muusta sarjatuotantoteollisuudesta siinä mielessä, etteikö laadunvarmistuksesta huolimatta huonoja tai virheellisiä tuotteita päätyisi markkinoille. Nämä toisinaan suuretkin takaisinkutsukampanjat ovat ajoneuvoteollisuudelle suuri, ylimääräinen kuluerä ja vahingoittavat usein valmistajan brändiä merkittävästi.

Autoteollisuuden vaikutus yhteiskuntaan ja teolliseen valmistukseen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autoteollisuus on sarjatuotantoa, joka satavuotisen historiansa aikana on vaatimuksillaan muokannut myös muuta metalliteollisuutta. Fordin tehtailla otettiin 1900-luvun alkupuolella käyttöön liukuhihna, minkä myötä liukuhihnatyöstä tuli teollisuutta leimaava käsite. Laatujärjestelmät ja JIT-tuotanto on kehitetty autoteollisuudessa.

Teollisuusrobottien käytössä autotehtaat ovat olleet uranuurtajia. Varsinkin korihitsaamot ovat nykyään lähes täysin automatisoituja. Robottien käyttö edesauttoi auton korin rakenteellista muutosta 1980-luvun alussa. Siihen saakka peltisaumat olivat paljolti auton ulkopuolella. Autoissa oli ovien päällä räystäsura, johon myös kattotelineet kiinnitettiin. Peltiprässien kehittyessä pystyttiin tekemään suurempia osia, esimerkiksi koko oviaukko yhtenä osana. Samalla korin peltiosien saumat siirrettiin sisäpuolelta hitsattaviksi. Näiden hitsaus on robotille mahdollista, koska sen ei tarvitse nähdä hitsattavaa kohtaa ja sen käsivarsi ei väsy.

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auto on kehittyneissä talousmaissa pääasiallisin ihmisten ja tavaroiden kuljetusmuoto. Eri tutkimuslaitokset ympäri maailman antavat samansuuntaisia ennusteita siitä, että ajoneuvojen määrän kasvu tulee keskittymään vahvasti neljän kehittyvän ja pinta-alaltaan sekä väestömäärältään huomattavan valtion alueelle, ns. BRIC-maihin (akronyymi sanoista Brazil, Russia, India ja China). Nykyisin kehittyvien maiden markkinoilla myydään enemmän autoja kuin kehittyneissä maissa. Vuonna 2010 kevyiden hyötyajoneuvojen maailmanlaajuisesta kaupasta yli puolet tapahtui kehittyvien markkinoiden maissa ja tämä suuntaus tulee vain kasvamaan.[4][5]

Vuonna 2012 henkilöautojen lukumäärä maailmassa ylitti miljardin kappaleen rajapyykin ja tämä kiihdyttää sekä tutkimusta että väittelyä siitä, mikä vaikutus kiihkeästi kasvavalla autokannalla on maailman talouteen ja ympäristöön. Kun laskelmiin otetaan mukaan henkilöautojen lisäksi myös kevyet- ja keskiraskaat hyötyajoneuvot sekä linja-autot, miljardin ajoneuvon rajapyykki rikkoutui jo vuonna 2010. Ei liene yllättävää, että ajoneuvojen määrän kasvutilastoja johtaa Kiina. Maailmanlaajuisesti autojen myynnissä tapahtui kasvua vuosina 2009 – 2010 26%, tästä luvusta yli puolet oli Kiinan markkinoiden ansiota. Tällä hetkellä Kiinan ajoneuvokanta on maailman toiseksi suurin, 78 miljoonaa kappaletta. Se on vielä kaukana maailman ykkösestä, Yhdysvalloista, jossa on liikenteessä 239,8 miljoonaa ajoneuvoa.

Yhdysvalloissa on yksi auto 1,3 henkeä kohden, Kiinassa vastaava luku on 6,75. Jos Kiinassa pyritään pääsemään samaan suhdelukuun kuin Yhdysvalloissa, Kiinan autokanta jo yksistään olisi miljardi ajoneuvoa. Nämä luvut ovat uskomattoman suuria pelkästään Kiinan osalta ja sielläkin automarkkinat ovat vasta päässeet kunnolla käyntiin, ihmisten tulotason noustessa. Esitetään Kiinan ajoneuvokannan kasvuvauhti vielä toisenlaisina lukuina.

  • Vuonna 2000: 4 autoa per 1000 henkeä.
  • Vuonna 2010: 40 autoa per 1000 henkeä.
  • Arvio vuodelle 2035: 310 autoa per 1000 henkeä.

Tähän vertailulukuna Yhdysvaltain lukema, joka on 660 autoa per 1000 henkeä.lähde?

Ajoneuvojen määrän kasvusta kehittyvien maiden markkinoilla on esitetty myös arvioita, joiden mukaan autojen valmistus ja myynti tulee laskemaan. Osittain tämä pitää paikkansa, koska talouden sykleistä johtuva kulutuskysynnän ja tavaroiden viennin väheneminen heijastuu aina uusien autojen kauppaan. Onko kyse vain hetkellisestä notkahduksesta vai pysyvästä suuntauksesta voidaan esittää ainoastaan arvailuja.[6]

Suomen autoteollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen suomalainen auto Korvensuu vuodelta 1913.

Suomessa valmistetaan henkilöautoja Uudessakaupungissa Valmet Automotiven tehtaalla. Karjaalla valmistetaan Sisu-kuorma-autoja. Lisäksi Suomessa valmistetaan linja-autoja (esimerkiksi Kiitokori), sotilasajoneuvoja ja varustellaan sairaankuljetus- ja paloautoja. Suomessa valmistetaan myös muita pyörillä liikkuvia työkoneita, kuten traktoreita, metsätyökoneita, puimureita, trukkeja, kaivoskoneita ja konttilukkeja. Autoja on myös tuotu osina ja koottu vasta Suomessa (mm. Ford Y, Volkswagen 1200 L).[7][8]

Autojen sarjavalmistusta kokeili Suomessa ensimmäisenä helsinkiläinen insinööri Paavo Johannes Heikkilä, jonka johdolla rakennettiin neljä kappaletta Finlandia-autoja vuonna 1922.[9] Oy. W. Rosenlew Ab tilasi vuonna 1925 sata T-Fordia, jotka saapuivat osina ja ne koottiin Porin konepaja Oy:n tiloissa, joissa nykyään toimii Sampo Rosenlewin puimuritehdas. [10]

Vuonna 1931 perustettu Sisu-autojen valmistaja Oy Suomen Autoteollisuus Ab rakensi myös linja-auton alustoja vuoteen 1985 saakka.[11] Hämeenlinnassa valmistettiin runsaat 7 000 kappaletta Vanaja-merkkisiä kuorma- ja erikoisautoja sekä linja-auton alustoja vuosina 1948–1971.[12] Teijon tehtailla Perniössä rakennettiin 120 kappaletta Volvon tekniikkaan perustuneita Wilke-kuorma-autoja vuosina 1960–1964 sekä satakunta kappaletta Teijo-pakettiautoja vuosina 1975–1976.[13] Telakkayhtiö Hollming rakensi 50 kappaletta Hollming-merkkisiä säiliöautoja vuosina 1980–1987.[14]

Vuonna 1969 perustetulla Uudenkaupungin autotehtaalla valmistettuja henkilöautomerkkejä ja -malleja ovat olleet Saab (1969–2003), Talbot (aluksi Chrysler-Simca, vuosina 1979–1985), Opel Calibra (1990–1997), Lada Samara (ns. Euro-Samara, 1995–1998), Porsche Boxster (1997–2011).[15]

Autoteollisuuden ongelmat 2000-luvulla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etenkin Yhdysvaltain autoteollisuus on kohdannut merkittäviä ongelmia viime vuosien aikana. Maan autoteollisuus on keskittynyt valmistamaan lähinnä suuria, runsaasti polttoainetta kuluttavia malleja, saman aikaisesti kun niiden kysyntä on koko ajan vähentynyt polttoaineen hinnan yhä kohotessa. Viimeistään vuoden 2008 maailmanlaajuinen talouskriisi sai suuret yhdysvaltalaiset autonvalmistajat kuilun partaalle.[16][17]

Maailman moottoriajoneuvotuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Autoteollisuuden vienti ja tuonti maittain (mrd. USD)
Maailman moottoriajoneuvotuotanto[18]
Tuotanto (x 1000)

1960-luku: Talouskasvun aika

1970-luku: Vuoden 1973 öljykriisi

1990-luku: Tuotanto NIC-maissa käynnistyy

2000-luku: Kiina nousee suurimmaksi tuottajamaaksi

Autoteollisuuden kriisi 2008 – 2010
1950-luvulle tultaessa:; USA on tuottanut yli 80% moottoriajoneuvoista.[19]

1950-luku: Tuotanto Britanniassa, Saksassa ja Ranskassa käynnistyy uudelleen.

1960-luku: Tuotanto Japanissa käynnistyy ja kasvaa aina läpi 1980-luvun. USA, Japani, Saksa, Ranska ja Britannia tuottavat 80% moottoriajoneuvoista aina läpi 1980-luvun.

1990-luku: Etelä-Koreasta tulee suurtuottaja. Vuonna 2004 Koreasta tulee maailmantilaston viitonen, sen ohittaessa Ranskan.

2000-luku: Kiina kasvattaa tuotantoaan räjähdysmäisesti ja vuonna 2009 siitä tulee suurin tuottajamaa.

2013: Kiina (25,4%), Korea, Intia, Brasilia ja Meksiko tuottavat yhteensä 43% maailman ajoneuvoista, USA:n (12,7%), Japanin, Saksan, Ranskan ja Britannian osuuden pudottua 34 prosenttiin.

Vuosittain

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman moottoriajoneuvotuotanto

(henkilöautot ja hyötyajoneuvot)

Vuosi Tuotanto Muutos Lähde
1997 54,434,000   [20]
1998 52,987,000 -2.7% [20]
1999 56,258,892 6.2% [21]
2000 58,374,162 3.8% [22]
2001 56,304,925 -3.5% [23]
2002 58,994,318 4.8% [24]
2003 60,663,225 2.8% [25]
2004 64,496,220 6.3% [26]
2005 66,482,439 3.1% [27]
2006 69,222,975 4.1% [28]
2007 73,266,061 5.8% [29]
2008 70,520,493 -3.7% [30]
2009 61,791,868 -12.4% [31]
2010 77,857,705 26.0% [32]
2011 79,989,155 3.1% [33]
2012 84,141,209 5.3% [34]
2013 87,300,115 3.7% [35]
2014 89,747,430 2.6% [36]
Ajoneuvojen bruttoviennin kaavio (2012)[37]
Tässä kartassa on nähtävillä ainoastaan bruttovienti. USA oli suurin nettotuoja, samoin Britannia ja Ranska ovat nettotuojia.

Valmistajittain

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistajat vuoden 2013 tuotannon mukaan[38]

Tämä artikkeli tai sen osa on tuotu vieraskielisestä lähteestä ja käännös on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa tekemällä käännöksen loppuun.
Sija Konserni Kotimaa Kok. tuotanto H-a LCV HCV L-a
1 Toyota  Japani 10 324 995 8 565 176 1 481 722 272 411 5 686
2 General Motors  Yhdysvallat 9 628 912 6 733 192 2 890 958 4 762
3 Volkswagen  Saksa 9 379 229 9 259 506 119 723
4 Hyundai  Etelä-Korea 7 233 080 6 909 194 242 021 67 290 14 575
5 Ford  Yhdysvallat 6 077 126 3 317 048 2 667 220 92 858
6 Nissan  Japani 4 950 924 4 090 677 837 331 22 916
7 Fiat Chrysler Automobiles  Italia /  Yhdysvallat 4 681 704 2 163 040 2 350 697 124 131 43 836
8 Honda  Japani 4 298 390 4 263 239 35 151
9 Suzuki  Japani 2 842 133 2 452 573 389 560
10 Groupe PSA  Ranska 2 833 781 2 445 889 387 892
11 Renault  Ranska 2 704 675 2 347 913 356 762
12 BMW  Saksa 2 006 366 2 006 366
13 SAIC Motor  Kiina 1 992 250 1 685 392 231 374 74 431 1 053
14 Daimler  Saksa 1 781 507 1 631 502 150 005
15 Mazda  Japani 1 264 173 1 175 443 88 730
16 Dongfeng  Kiina 1 238 948 642 092 226 319 357 414 13 123
17 Mitsubishi  Japani 1 229 441 1 090 571 135 306 3 564
18 Changan  Kiina 1 109 889 873 794 166 056 70 039
19 Tata  Intia 1 062 654 650 708 279 511 117 425 15 010
20 Geely  Kiina 969 896 969 896
21 BAIC  Kiina 918 879 243 437 285 947 384 425 5 070
22 Fuji  Japani 808 919 808 919
23 Brilliance  Kiina 782 904 479 335 264 210 39 359
24 FAW  Kiina 717 883 448 290 61 822 203 895 3 876
25 Mahindra & Mahindra  Intia 584 534 407 563 173 398 2 2337 1 236
26 Great Wall  Kiina 557 564 430 423 127 141
27 Isuzu  Japani 532 966 36 094 494 907 1 965
28 JAC  Kiina 517 577 206 132 120 588 174 571 16 286
29 BYD  Kiina 510 950 510 950
30 AvtoVAZ  Venäjä 507 242 495 013 12 229

OICA[39] luokittelee ajoneuvot seuraavilla määreillä:

  • Henkilöauto on ihmisten kuljettamiseen tarkoitettu nelipyöräinen ajoneuvo, jossa on kuljettajan lisäksi istuinpaikat enintään kahdeksalle henkilölle.
  • Kevyt hyötyajoneuvo (LCV) LCV (Light commercial vehicle) on hyödykkeiden kuljettamiseen tarkoitettu nelipyöräinen ajoneuvo. Ajoneuvon massa ilmoitetaan SI-järjestelmän tonneina ja sen mukaan erotetaan kevyet hyötyajoneuvot raskaista. Tämä raja riippuu lainsäädännön tai ammatillisten painotusten määrittämistä faktoreista ja se vaihtelee välillä 3,5 – 7 tonnia. Minibussi on kevyestä hyötyajoneuvosta kehitetty, ihmisten kuljettamiseen tarkoitettu ajoneuvo, jossa on kuljettajan lisäksi istuinpaikat enintään kahdeksalle henkilölle, ja jonka kokonaispaino sijoittuu välille 3,5 – 7 tonnia.
  • Hyötyajoneuvo (HCV) HCV (Heavy commercial vehicle) on hyödykkeiden kuljettamiseen tarkoitettu ajoneuvo, jonka kokonaispaino on suurempi kuin kevyiden hyötyajoneuvojen. Tähän luokkaan kuuluvat myös ajoneuvot, joilla ei ole päällirakenteena omaa kuormatilaa, kuten rekkaveturit.
  • Linja-auto on ihmisten kuljettamiseen tarkoitettu ajoneuvo, jossa on kuljettajan lisäksi istuinpaikat useammalle kuin kahdeksalle henkilölle ja jonka kokonaispaino on suurempi kuin minibussin.

Maittain

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ajoneuvotuotanto maittain vuonna 2013
Maa 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 8000 9000 10 000 11 000 12 000 13 000 14 000 15 000 16 000 17 000 18 000 19 000 20 000 21 000 22 000
 Kiina 22,116,825
 Yhdysvallat 11,045,902
 Japani 9,630,070
 Saksa 5,718,222
 Etelä-Korea 4,521,429
 Intia 3,880,938
 Brasilia 3,740,418
 Meksiko 3,052,395
 Thaimaa 2,532,577
 Kanada 2,379,806
 Venäjä 2,175,311
 Espanja 2,163,338
 Ranska 1,740,000
 Yhdistynyt kuningaskunta 1,597,433
 Intia 1,208,211
 Tšekki 1,132,931
 Turkki 1,125,534
 Slovakia 975,000
 Argentiina 791,007
 Iran 743,680
Lähdetiedot: OICA

Yhtiöiden keskinäiset suhteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajoneuvoteollisuuden piirissä on tavanomaista, että jokin valmistaja omistaa osuuksia kilpailevista yhtiöistä. Myös kahden tai useamman yhtiön muodostamat allianssit sekä yhteistyö- ja tytäryhtiöt ovat ajoneuvoteollisuuden toimintamuotoja.

Huomattavimmat yhteistyö- ja omistusidokset:lähde?

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Popular Science marraskuu 1929 - "U.S. Makes Ninety Percent of World's Automobiles"
  2. ↑ OICA - 2014 statistics
  3. ↑ ISO 26262-10:2012 - Road vehicles, Functional safety
  4. ↑ www.thetruthaboutcars.com - Auto Industry Sets New World Record In 2010
  5. ↑ businesscenter.jdpower.com - Global Automotive Outlook for 2011 Appears Positive as Mature Auto Markets Recover, Emerging Markets Continue to Expand (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Third World Network - Developing economies slowing down
  7. ↑ Halmkrona Janne: Euroopan ensimmäinen Ford - Ford Y Junior 1933. Mobilisti, Maaliskuu 2008, 2008. vsk, nro 2, s. 14-18. Helsinki: Kustannus Oy Mobilisti. 0783-4616
  8. ↑ Maailmanensiesittely: Kupla Suomessa (Arkistoitu – Internet Archive), luettu 17.11.2008
  9. ↑ Kimmo Levä (toim.): Made in Finland: Mobilia-vuosikirja 2002, s. 10. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2002.
  10. ↑ T-Fordeja kasattiin Porissa lähes sata vuotta sitten. Yle Pori 24.7.2019.
  11. ↑ Levä (toim.), 2002, s. 46.
  12. ↑ Levä (toim.), 2002, s. 17–19.
  13. ↑ Levä (toim.), 2002, s. 20.
  14. ↑ Levä (toim.), 2002, s. 11–12.
  15. ↑ Levä (toim.), 2002, s. 50–60.
  16. ↑ Yhdysvaltain autoteollisuudelle vaaditaan elvytystukea Taloussanomat.fi. 9.11.2008. Viitattu 7.12.2008.
  17. ↑ Autokauppa sakkaa ympäri Eurooppaa Tekniikkajatalous.fi. 8.11.2008. Arkistoitu 11.12.2008. Viitattu 7.12.2008.
  18. ↑ Table 1-23: World Motor Vehicle Production, Selected Countries (Thousands of vehicles) | Bureau of Transportation Statistics Rita.dot.gov. Viitattu 3.7.2015.
  19. ↑ Arno A. Evers FAIR-PR Hydrogenambassadors.com. Viitattu 3.7.2015.
  20. ↑ a b 1998 - 1997 WORLD MOTOR VEHICLE PRODUCTION BY TYPE AND ECONOMIC AREA (pdf) oica.net. Viitattu 21 July 2015.
  21. ↑ 1999 Production Statistics oica.net.
  22. ↑ 2000 Production Statistics oica.net.
  23. ↑ 2001 Production Statistics oica.net.
  24. ↑ 2002 Production Statistics oica.net.
  25. ↑ 2003 Production Statistics oica.net.
  26. ↑ 2004 Production Statistics oica.net.
  27. ↑ 2005 Production Statistics oica.net.
  28. ↑ 2006 Production Statistics oica.net.
  29. ↑ 2007 Production Statistics oica.net.
  30. ↑ 2008 Production Statistics oica.net.
  31. ↑ 2009 Production Statistics oica.net.
  32. ↑ 2010 Production Statistics oica.net.
  33. ↑ 2011 Production Statistics oica.net.
  34. ↑ 2012 Production Statistics oica.net.
  35. ↑ 2013 Production Statistics oica.net.
  36. ↑ 2014 Production Statistics oica.net.
  37. ↑ Who exported Cars in 2012? | The Atlas Of Economic Complexity Atlas.cid.harvard.edu. Viitattu 29.12.2015.
  38. ↑ OICA - World ranking of manufacturers, year 2013
  39. ↑ Definitions OICA. Viitattu 29.12.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ajoneuvoteollisuus&oldid=22484935”