Euroopan unionin nimisuojajärjestelmä elintarvikkeille
Euroopan unionin nimisuojajärjestelmä elintarvikkeille on Euroopan unionin asettama elintarvikkeiden valmistustapaa ja -paikkaa rajoittava säännös joidenkin elintarvikkeiden kohdalla. Se sisältää kolme tapaa suojata elintarvikkeiden nimityksiä. Kullakin suojalla on oma EU-tunnus. Merkinnät tulivat pakollisiksi 1. syyskuuta 2009 alkaen.[1]
Nimisuojatavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]SAN
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suojattu alkuperänimitys (SAN) määrittelee tuotteen tuotannon, jalostuksen ja käsittelyn siten, että niiden on tapahduttava tietyllä maantieteellisellä alueella sekä tunnetulla ja vahvistetulla ammattitaidolla. Siten sen laatu tai ominaisuudet johtuvat tästä alueesta, esimerkiksi siellä tuotetusta raaka-aineesta.[2][3]
Suomalaisia suojattuja alkuperänimityksiä ovat Lapin Puikula (1997), Lapin Poron liha (2009), Lapin Poron kuivaliha (2010), Lapin Poron kylmäsavuliha (2011) ja Kitkan viisas (2013). Muita tunnettuja alkuperänimityksiä ovat esimerkiksi italialainen Parman kinkku (ital. Prosciutto di Parma) ja kreikkalainen Kalamata-oliiviöljy.[4]
SMM
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM) määrittelee, että tuotannon ja sen maantieteellisen alkuperän on liityttävä ainakin yhdessä tuotanto-, jalostus- tai käsittelyvaiheessa, jolloin se saa oman erityisluonteen. Osa raaka-aineesta voi olla peräisin alueen ulkopuolelta.[2][3]
Suomessa tällainen merkintä on Kainuun rönttösellä (2008) ja Puruveden muikulla (2013)[4][5]. Muita maantieteellisesti suojattuja nimityksiä ovat muun muassa Ardennien kinkku (ransk. Jambon d'Ardenne) Belgiasta ja Lyypekin marsipaani (saks. Lübecker Marzipan) Saksasta.[4]
APT
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aito perinteinen tuote (APT) korostaa tuotteen perinteistä koostumusta tai tuotantotapaa. Sitä voidaan valmistaa missä tahansa Euroopan unionin jäsenvaltiossa, mutta rekisteröidyn valmistusmenetelmän mukaan.[2][3]
Suomalaisia APT-tuotteita ovat sahti, kalakukko ja karjalanpiirakka. Muualla Euroopan unionissa vastaavia elintarvikkeita ovat esimerkiksi italialainen mozzarella-juusto ja ruotsalainen falukorv-makkara.[4]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suojan juuret juontuvat Pariisin Konventioon vuonna 1883 ja Madridin sopimukseen 1891. Alkujaan suojausten tarkoituksena oli suojata Ranskan, Italian, Portugalin, Espanjan, Kreikan, Belgian ja Luxemburgin viinejä, juustoja ja muitakin elintarvikkeita. Ensimmäinen suojattu elintarvike oli ranskalainen Roquefort-juusto vuonna 1922. Ranskassa otettiin käyttöön käsite Appellation d’origine contrôlée eli AOC, joka kertoo, että tuote on peräisin tietyltä alueelta. Nimitys voidaan myöntää viineille, juustoille, voille ja joillekin muille maatalouden tuotteille, joiden tuotantoalueen ja valmistustavan tulee vastata alkuperän suojauksen yhteydessä sovittuja ehtoja. Samppanja on tunnettu esimerkki alkuperäisnimityksen suojaamisesta. Vaikka kuohuviini valmistettaisiin hyvin tarkkaan samoin kuin samppanja, vain sellaista kuohuviiniä saa kutsua samppanjaksi, jonka rypäleet ovat kasvaneet tietyllä Champagnen maakunnan alueella.
Ranskan hallitus perusti alkuperäisnimitysten instituutin (INAO) vuonna 1935 valvomaan nimityksiä. Vaikka käsite liitetään yleisimmin viineihin, tuotenimien suojaaminen alkoi, kun Kaarle VI (Ranska) julisti Roquefortin luolat suojelluiksi ja antoi seudun asukkaille yksinoikeuden käyttää niitä juuston kypsyttämiseen. Väärennetyn Roquefort-juuston myyminen on ollut rangaistava teko vuodesta 1666 alkaen.[6] Ranskassa AOC-merkinnät liittyvät perinteisesti viinialueisiin, joihinkin siidereihin ja juustoihin, kuten Roquefort ja Camembert. Myös Portugalissa, Itävallassa ja Etelä-Afrikassa on otettu käyttöön AOC-merkintää vastaavia järjestelmiä.
Nimisuojatut elintarvikkeet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Luettelo Suomen nimisuojatuista elintarvikkeista
Nimisuojatut elintarvikkeet on luetteloitu EU:n DOOR-tietokantaan. Rekisteröidyistä viineistä ja muista alkoholituotteista on omat luettelonsa.[7]
Nimisuojattujen elintarvikkeiden luettelossa oli lokakuussa 2018 yhteensä 1 438 rekisteröityä elintarviketta. Tuotteista oli suomalaisia 10, ruotsalaisia 8, italialaisia 298, ranskalaisia 248, espanjalaisia 198 ja norjalaisia 2. Virolaisia elintarvikkeita ei listalla ollut.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Evira.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Nimisuojalla lisäarvoa maataloustuotteille ja elintarvikkeille (Nimisuojajärjestelmän Maa- ja metsätalousministeriön sivuilla) mmm.fi. Viitattu 31.10.2018.
- ↑ a b c EU:n nimisuojajärjestelmä (Nimisuojajärjestelmän kuvaus Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran verkkosivuilla) evira.fi. Arkistoitu 26.5.2018. Viitattu 31.10.2018.
- ↑ a b c d e DOOR (Nimisuojarekisteri) ec.europa.eu. Viitattu 31.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Puruveden muikusta Suomen kymmenes nimisuojattu elintarvike Turun Sanomat. 9.12.2013. Arkistoitu 19.12.2013. Viitattu 18.12.2013.
- ↑ Roquefort-juuston historiasta seudun kotisivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Quality products registers ec.europa.eu. Viitattu 31.10.2018. (englanniksi)