Vesikehä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Monta vesikehän elementtiä samassa kuvassa.

Vesikehä[1] eli hydrosfääri[2] muodostuu kaikesta planeetalta löytyvästä vedestä. Näin ollen Maan hydrosfääriin kuuluvat pintavedet kuten meret, järvet ja joet, mutta myös pohjavesi, magman vesi, jäätiköt ja ilmakehään sekä kasvillisuuteen sitoutunut vesi.[3] Jääkehällä on myös oma nimi kryosfääri.[4] Hydrosfäärissä tapahtuu veden kiertokulkua paikasta ja olomuodosta toiseen.[3]

Vesikehän tutkimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Veden kiertokulku maaperän, vesistöjen ja ilmakehän välillä on hydrosfäärin tärkein prosessi.

Laajasti tulkiten vesikehään ja sen tutkimukseen voidaan sisällyttää myös kaikki veden kiertokulkuun liittyvät ilmiöt kuten sen vuorovaikutus elottoman ja elollisen luonnon kanssa sekä veden fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet.[3] Meteorologia tutkii ilmakehässä olevaa vesikehän osaa ja veden liikkeitä ilmakehässä.[5] Fysikaalinen meritiede keskittyy meriin[6] ja hydrologia mantereilla olevaan veteen.

Vesikehä sijaitsee suurimmaksi osaksi kivikehän ja ilmakehän välissä.[7] Se peittää noin 71 % maapallon pinnasta.[8] Maapallon vedestä 98 % on suolaista.[9] Maan makea vesi on pääasiassa joissa, järvissä, jäätiköissä sekä pohjavetenä.[10]

Muodostuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maan eri korkuisten alueiden osuus, jossa näkyy valtamerten osuus. Mannerlaatat erottuvat selvästi.

Ei osata täysin varmasti sanoa, mistä Maa sai runsaan vetensä.[11] Vettä tiedetään olevan runsaasti Marsissa routana ja jäänä sekä jonkin verran höyrynä kuumassa Venuksessakin.[12] Planeettamme sisältää suhteellisesti enemmän pintavettä kuin vastaavat kappaleet sisemmässä aurinkokunnassa. Veden vapautuminen Maan sisältä esimerkiksi tulivuoritoiminnan myötä ei riitä selittämään sen määrää. Erään melko suositun olettamuksen mukaan Maan vesi olisi peräisin komeetoista ja asteroideista, joiden pommitukselle varhainen Maa altistui.[13] On ajateltu, että Jupiterin painovoimahäiriöt ajoivat jäisiä kappaleita asteroidivyöhykkeeltä, joten ilman Jupiteria Maalla ei olisi ainakaan niin suurta määrää vettä kuin nyt.lähde?

Maan valtameret

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtameret peittävät 70,8 prosenttia Maan pinta-alasta. Maan vesivaroista suolatonta vettä on vain 2,5 prosenttia, josta suurin osa (68,5 %) on jäätiköissä. Maan valtamerien keskisyvyys on 3 794 metriä, mikä on lähes viisinkertainen mannerten keskikorkeuteen nähden. Valtamerien massa on 1,35 × 1021 kg eli 1/4400 Maan massasta. Se vastaa tilavuusmittana 1,386 × 109 km³ vettä. Jos maan pinta olisi kokonaan tasainen, sen peittäisi 2,6-2,7 kilometriä syvä vesikerros. Maan valtameret tasaavat merivirroillaan Maan lämpöä, mutta merivirrat aiheuttavat myös El Niñon tapaisia säähäiriöitä. Valtamerien yllä on usein pilvisempää kuin maalla.

  1. Nimitys:vesikehä Tieteen termipankki. Viitattu 08.04.2018.
  2. hydrosfääri Finto - YSO - Yleinen suomalainen ontologia. 5.12.2017. Viitattu 08.04.2018.
  3. a b c Ilma ja vesi Yle - Abitreenit. 15.02.2017. Viitattu 08.04.2018.
  4. Nimitys:kryosfääri Tieteen termipankki. Viitattu 08.04.2018.
  5. Ilmakehä ja ilmastonmuutos Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta - Helsingin yliopisto. 4.7.2017. Viitattu 08.04.2018.
  6. Meritiede Finto. 23.6.2015. Viitattu 08.04.2018.
  7. Heikki Nevanlinna (toim.): Ilmakehä-ABC – Selittävä asiasanasto, s. 57. Helsinki: Yliopistopaino, 2009. ISBN 978-951-697-671-9 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. Meret Ilmatieteen laitos. Viitattu 08.04.2018.
  9. Varteva, Risto: Suola pois tislaten ja puristaen Tiede.fi. 1.1.2004. Viitattu 08.04.2018.
  10. Veden ominaisuudet Jyväskylän yliopiston Koppa. 11.4.2013. Viitattu 08.04.2018.
  11. Suominen, Mikko: Kuunäytteiden vesi ei ole peräisin komeetoista Tähdet ja avaruus. 13.05.2013. Viitattu 08.04.2018.
  12. Aurinkokuntamme URSA. Viitattu 08.04.2018.
  13. Maapallon veden alkuperä Tieteen kuvalehti. 1.9.2009. Viitattu 08.04.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]