Mario Vargas Llosa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mario Vargas Llosa
Mario Vargas Llosa Göteborgin kirjamessuilla vuonna 2011
Mario Vargas Llosa Göteborgin kirjamessuilla vuonna 2011
Henkilötiedot
Syntynyt28. maaliskuuta 1936 (ikä 88)
Arequipa, Peru
Kansalaisuus Peru, Espanja (1993–)[1]
Ammatti kirjailija, poliitikko
Puoliso Julia Urquidi (1955–1964)
Patricia Llosa (1965–)
Kirjailija
Äidinkieliespanja
Tuotannon kieliespanja
Tyylilajit kritiikki
Esikoisteos Kaupungin koirat (1962)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Miguel de Cervantes-palkinto 1994
Nobelin kirjallisuuspalkinto 2010 Nobel-palkinto

Muuta tietoa

Espanjan kuninkaallisen akatemian jäsen

Aiheesta muualla
www.mvargasllosa.com
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Jorge Mario Pedro Vargas Llosa, Vargas Llosan markiisi (s. 28. maaliskuuta 1936 Arequipa, Peru[2]) on perulainen kirjailija ja poliitikko. Hän on Latinalaisen Amerikan merkittävimpiä eläviä kirjailijoita. Hänet on myös usein mainittu yhdeksi vaikutusvaltaisimmista Latinalaisen Amerikan intellektuelleista.[3] Tuotannossaan hän on käsitellyt Latinalaisen Amerikan yhteiskunnallisia ja poliittisia ongelmia.[4] Hän on Espanjan kuninkaallisen akatemian jäsen.[2]

Vargas Llosa sai espanjankielisen kirjallisuuden merkittävimmän Miguel de Cervantes -palkinnon vuonna 1994 sekä Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2010. Ruotsin akatemian mukaan Vargas Llosan ansioita ovat hänen kykynsä tuoda esiin valtarakenteita ja kuvata yksilön vastarintaa ja kukistumista.[4][5] Hän toimi Pariisissa avustajana Etelä-Amerikkaan lähetetyissä radio-ohjelmissa[6].

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vargas Llosa nousi maailmanmaineeseen vuoden 1962 esikoisromaanillaan Kaupungin koirat[4]. Viranomaiset polttivat sitä pääkaupungin toreilla heti sen ilmestyttyä[7].

Vargas Llosa väitteli vuonna 1971 tohtoriksi Gabriel García Márquezin tuotannosta Madridin Complutensen yliopistossa. Hän toimi kirjailijoiden sananvapautta puolustavan kansainvälisen Pen-klubin puheenjohtajana 1976–1979.[4]

Vargas Llosa on käynyt vuosina 1968 ja 1992 Mukkulan kirjailijakokouksessa Lahdessa.[4]

Aiemmin hyvät ystävykset Vargas Llosa ja Gabriel García Márquez riitaantuivat tammikuussa 1976 Méxicossa, jolloin Vargas Llosa löi García Márquezia, joka sai silmän mustaksi ja nenään lisäkyömyn. He eivät olleet sen jälkeen puheväleissä, eikä syytä tapahtumaan tiedetä. Hiljaisuuden rikkoi ainoastaan García Márquezin Twitter-kommentti Vargas Llosan saatua Nobel-palkinnon: ”Nyt ovat puntit tasan.”[8]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vargas Llosa on kirjoittanut yli 30 romaania, näytelmää ja esseetä.[5] Hänen parhaaksi teoksekseen on sanottu romaania Vuohen juhla (2000), jossa hän kuvaa Dominikaanista tasavaltaa hallinnutta Rafael Trujilloa.[9][10]

Vargas Llosan esikoisromaani Kaupungin koirat (1963) kuvaa nuorten kadettien tulehtuneita suhteita toisiinsa ja esimiehiinsä. Se pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa Leoncio Pradon kadettikoulussa Perussa. Armeijan tiukka hierarkia onkin yksi Vargas Llosan usein käsittelemä aihe. Seuraava romaani Vihreä talo (1966) oli modernin romaanitekniikan ja -muodon kokeilu, jossa pääkertomus haarautuu viideksi eri tarinaksi. Vargas Llosan teokset ovat yleensä melko totisia, mutta poikkeuksena on riemukas satiiri Pantaleón y las visitadoras (1973). Teos Historia de Mayta (1984) kertoo kirjoista, kirjantekijöistä ja heidän vastuustaan, totuudesta ja epätotuudesta sekä Perun vasemmistopuolueista eri näkökulmista valaistuina.[11]

Vargas Llosa on saanut muun muassa Jerusalem- ja Planeta-palkinnot ja vuonna 1996 Saksan kirjakauppiaiden rauhanpalkinnon.[7]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vargas Llosa oli uransa alussa vasemmistolainen, mutta kääntyi 1980-luvulla markkinaliberaaliksi tyrmistyttyään siitä, että hänen aiemmin kannattamansa Fidel Castro sulki kuubalaisia keskitysleirille ja homoseksuaaleja vankilaan.[12] ”Radikalismista en ole luopunut, vaikka olenkin heittänyt sosialismin romukoppaan.”[7] Romaanissaan Maytan tarina (1984) hän kuvasi, miten vasemmistolaiset ja humanistit saattavat turmella moraalinsa asteittain pienillä pelkuruudesta johtuvilla myönnytyksillä[9]

Kun Perussa aiottiin kansallistaa pankit, hän katsoi sen johtavan korruption ja valtion vallan kasvun kautta tuhoon, ja hän ryhtyi toimimaan kansalaisliikkeessä, jonka sitten onnistui estää kansallistaminen[7] Vuosina 1990–1993 Vargas Llosa oli liberaalipuolue Vapauden liikkeen (Movimiento Libertad) jäsenlähde?.

Mario Vargas Llosa sanoo vastustavansa poliittista ja uskonnollista fundamentalismia ja kannattavansa moniarvoisuutta. Hänen mukaansa älyköt usein pettyvät siihen, että demokratia on epätäydellistä, ja alkavat siksi tavoitella täydellisiä utopioita yhteiskunnassa, mikä pyrkimys on hänestä tuottanut hirvittävää sortoa ja väkivaltaa. Hän pitää yksilönvapautta ja taloudellista vapautta parempana keinona kuin keskitettyä vallankäyttöä. Vargas Llosan mielestä valta turmelee ihanteet ja vain avoimuus politiikassa ja taloudessa voi murtaa etuoikeudet.[12]

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kaupungin koirat. (La ciudad y los perros, 1963.) Suomentanut Matti Rossi. Otava, 1966.
  • Vihreä talo. (La casa verde, 1965.) Suomentanut Matti Brotherus. 2. painos (1. painos: Arena-sarja, Kirjayhtymä 1978). Keltainen kirjasto 414. Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-6049-4
  • Julia-täti ja käsikirjoittaja. (La tía Julia y el escribido, 1977) Suomentanut Sulamit Hirvas. Otava, 1992. ISBN 951-1-11892-7
  • Maailmanlopun sota. (La guerra del fin del mundo, 1981) Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä. Otava, 1983. ISBN 951-1-07606-X
  • Maytan tarina. (Historia de Mayta, 1984) Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä. Otava, 1988. ISBN 951-1-08734-7
  • Puhujamies. ((El hablador, 1987) Suom. Erkki Kirjalainen) Otava, 1990. ISBN 951-1-10842-5
  • Äitipuolen ylistys. (Elogio de la madrastra, 1988) Suomentanut Sulamit Hirvas. Otava, 1991. ISBN 951-1-11279-1
  • Andien mies. (Lituma en los Andes, 1993) Suomentanut Sulamit Hirvas. Otava, 1995. ISBN 951-1-13564-3
  • Vuohen juhla. (La fiesta del chivo, 2000) Suomentanut Sulamit Hirvas. Otava, 2002. ISBN 951-1-17653-6
  • Paratiisi on nurkan takana. (El paraiso en la otra esquina, 2003) Suomentanut Sulamit Hirvas. Otava, 2005. ISBN 951-1-18791-0
  • Tuhma tyttö. (Travesuras de la niña mala, 2006) Suomentanut Sulamit Hirvas. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21332-1
  • Keltin uni. (El sueño del celta, 2010) Suomentanut Sulamit Hirvas. Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25395-2

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ The Elder Statesman of Latin American Literature — and a Writer of Our Moment (20.2.2018 "But when Fujimori shut down Congress, Vargas Llosa became his enemy. He asked the international community to cut off aid to Fujimori and noted (correctly) that Latin American militaries often favor coups d’état. In response, Fujimori’s head of the armed forces, Nicolás de Bari Hermoza, suggested that Vargas Llosa was deliberately harming Peruvians. Álvaro Vargas Llosa told me that they learned of a plan to strip the entire Vargas Llosa family of its Peruvian citizenship. Mario appealed to Spain, and in 1993 it granted him citizenship. In Peru, this event was widely perceived as the petulant betrayal of a sore loser.") nytimes.com. (englanniksi)
  2. ↑ a b Mario Vargas Llosa, Real Academia Española, viitattu 3.11.2020 (espanjaksi)
  3. ↑ Los 10 Intelectuales más influyentes de Iberoámerica FP En español. Viitattu 31.12.2009. (espanjaksi)
  4. ↑ a b c d e Mäkinen, Esa: Perulainen Mario Vargas Llosa saa kirjallisuuden Nobelin (Arkistoitu) Helsingin Sanomat. 7.10.2010. Arkistoitu 19.11.2011. Viitattu 7.10.2010.
  5. ↑ a b Mario Vargas Llosa saa Nobelin kirjallisuuspalkinnon 7.10.2010. Ylen uutiset. Viitattu 7.10.2010.
  6. ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Vargas Llosa, Mario”, Otavan kirjallisuustieto, s. 827. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  7. ↑ a b c d Petäjä, Jukka: Vallan rakkikoira pettyi sosialismiin. Helsingin Sanomat, 8.10.2010, s. C1.
  8. ↑ Nobelin saaneet pukarit jatkavat mykkäkoulua. Helsingin Sanomat, 14.11.2010, s. C 2.
  9. ↑ a b Majander, Antti: Romaanit vievät aistien iloihin ja kidutuskammioihin. Helsingin Sanomat, 8.10.2010, s. C1.
  10. ↑ Nobel-kirjailijan kääntäjä: Llosa joutuu pelkäämään henkensä puolesta Turun Sanomat. 7.10.2010. Arkistoitu 11.6.2015. Viitattu 11.10.2013.
  11. ↑ Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 1, s. 9887–9888, art. Siren, Heikki ja Kaija. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-05124-5
  12. ↑ a b Johan Norberg: Den latinska liberalismen Neo. 4/2006. Minerva nett. Arkistoitu 10.6.2015. Viitattu 11.10.2013. (ruotsiksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Corral, Wilfrido H.: Vargas Llosa: La batalla en las ideas. (La Crítica Practicante, 8) Frankfurt a. M.: Vervuert, 2012. ISBN 978-3-86527-739-8 (espanjaksi)
  • Kristal, Efraín – King, John (toim.): The Cambridge Companion to Mario Vargas Llosa. Cambridge: Cambridge University Press, 2012. ISBN 978-0-521-86424-4 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mario_Vargas_Llosa&oldid=21844594”