Koira

Wikipediasta
Tämä on vakaa versio, joka on katsottu 30. lokakuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee nisäkästä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Koira
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Koiraeläimet Canidae
Suku: Koirat Canis
Laji: Susi lupus
Alalaji: familiaris
Kolmiosainen nimi

Canis lupus familiaris
Linnaeus, 1758

Katso myös

  Koira Wikispeciesissä
  Koira Commonsissa

Suomenpystykorva on Suomen kansalliskoirarotu.

Koira eli kesykoira (Canis lupus familiaris,[1] aiemmin Canis familiaris[2]) on harmaasuden (Canis lupus) kesy, jalostettu muoto. Se kuuluu nisäkkäiden luokkaan ja koiraeläinten heimoon.

Koira on ihmisen kesyttämistä eläimistä vanhin. Kesyyntymisen alkuaikoina koirasta on ollut hyötyä varoittavana vahtina sekä jätteensyöjänä. Koiraa on käytetty ja käytetään edelleenkin myös vetoapuna, paimenena ja metsästyksessä. Koiran tehtävät ovat kuitenkin laajentuneet ja mukaan on tullut muun muassa huume-, opas-, hypo- sekä pelastuskoiria. Monissa tehtävissä hyödynnetään koiran tarkkaa hajuaistia. Koska koira oppii tulkitsemaan ihmisen eleitä ja käyttäytymistä, koirat on helppo opettaa tekemään asioita ihmisen käskystä, ja ne ovat helposti motivoitavissa makupaloilla, leluilla tai sosiaalisella kontaktilla.

Monet ihmiset pitävät koiria lemmikkeinä, ja koira onkin Euroopan toiseksi yleisin kotieläin kesykissan jälkeen. Suomessa suhteet ovat päinvastoin ja koiria on enemmän, 600 000, joista puhdasrotuisia on 450 000.[3] Yhteensä koiria koko maailmassa on noin 400 miljoonaa.[4]

Koirasta on jalostettu satoja rotuja, jotka poikkeavat toisistaan merkittävästi niin kooltaan, ulkonäöltään kuin käyttäytymiseltäänkin.

Alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiraa on pitkään pidetty suden alalajina, sillä nämä kaksi kykenevät saamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Susien luita on löytynyt ihmisten esivanhempien luiden läheisyydestä jo 300 000–400 000 vuoden takaa, eli ihmiset ja sudet ovat jo tuolloin metsästäneet samoilla riistamailla. Kuitenkin kesykoira eroaa enemmän muista koiraeläimistä kuin mikään muu koiraeläinlaji, joten on perusteltua pitää koiraa täysin omana lajinaan.[5] Geneettiset erot koiraeläinten suvun lajien välillä ovat pienempiä kuin erot eri ihmisyksilöiden välillä.[6][7] Koira ja sen luonnonvaraiset sukulaiset pystyvät yhä lisääntymään keskenään. Ympäristö ei ole koskaan ajanut koiraeläimiä oikeaan lajiutumiseen. Niiden kannat eivät ole täysin eristyksissä toisistaan, ja hidasta geeninvaihtoa kantojen välillä tapahtuu koko ajan.[5]

Suden kesyyntyminen on ilmeisesti tapahtunut samoihin aikoihin, kun ihmiset alkoivat viljellä maata ja asutuksista tuli pysyviä. Ihmisten jätteet ja jätökset houkuttelivat paikalle erilaisia eläimiä: torakoita, rottia ja susia. Rohkeimmat ja vähiten ihmisiä arastelevat sudet saivat parhaat ruokapalat tunkioilta, jolloin populaatio muuttui pikkuhiljaa kesymmäksi. Samalla suden rakenne muuttui: se ei tarvinnut enää suurta kokoa ja isoja aivoja suurriistan metsästämiseen tai suuria hampaita saaliin paloitteluun. Noin 14000 eaa. ihmisten lähellä eläneiden koiraeläinten rakenteessa alkoi näkyä merkkejä muutoksista.[8][9] Selviä merkkejä kesyyntymisestä on jo yli 10 000 vuoden takaa, ja läheistä vuorovaikutusta koiran ja ihmisen välillä on ollut jo 40 000 vuotta sitten.[10] Mitokondrio-DNA-vertailussa on käynyt ilmi, että koirat ja sudet erkanivat ensimmäisen kerran toisistaan jo yli 100 000 vuotta sitten. Tutkimuksissa selvisi myös, että erillisiä koiralinjoja on erkaantunut luonnon koiraeläimistä neljään otteeseen, mikä saattaa selittää nykykoirarotujen suuresti vaihtelevan ulkomuodon ja käyttäytymisen. Jos kesykoirat olisivat erkaantuneet muista koiraeläimistä yhdellä kertaa, koiran lajinsisäiset geneettiset vaihtelut olisivat paljon nykyistä pienempiä.[11][12][13]

Koirien valikoivaa jalostusta on ehkä aloitettu Siperiassa Uuden-Siperian saaristossa noin 9 000 vuotta sitten. Sieltä on Žohovin saaresta löytynyt fossiililuita, joiden perusteella on tulkittu jonkinlaista jalostusta vetokoiriksi aloitetun.[14]

Aikoinaan monet arvovaltaiset tutkijat ovat katsoneet koiran polveutuvan suden ohella muista Canis-suvun lajeista, esimerkiksi itävaltalainen etologi Konrad Lorenz on päätellyt sekä ulkonäköpiirteiden että luonteen perusteella suuren osan koiraroduista olevan kultasakaalin (C. aureus) tyyppisiä ja siitä polveutuvia.[15]

Koira on kotieläimistä muunnelluin, ja eri rotuja on huomattavan monta. Monien rotujen historia tunnetaan tarkasti ja tiedetään, miten ne on jalostettu tiettyyn erikoistarkoitukseen. Eurooppalaisissa roduissa katsotaan olevan runsaasti intialaisen suden vaikutusta. Vinttikoira- ja pystykorvatyypit ovat vanhoja intialaisperäisiä koirarotuja. Mastiffi-tyyppisten koirien katsotaan polveutuvan isoista ja lyhytkuonoisista tiibetiläisistä susista. Monet pikkukoirat, kuten spanieli-, terrieri- ja pointterityyppit, ovat osin eurooppalaisperäisiä. Ne voivat olla peräisin Lähi-idässä kesyyntyneistä susikannoista. Pieniä ja vanhoja koirarotuja on myös Amerikassa ja Kiinassa. Kaikki koirat eroavat susista selvimmin heikon hammas- ja leukarakenteen vuoksi.[16]

Kesyyntymistä on tutkittu myös empiirisesti. Biologi Dmitri Beljajev on onnistunut jalostamaan turkistarhan ketuista ihmisystävällisiä jo kuudennessa sukupolvessa. Samalla sivuvaikutuksena kettujen ulkomuoto muuttui koiramaisemmaksi (muun muassa laikukas turkki, kippurahäntä ja luppakorvat) ja ne aikuistuivat hitaammin.[17][18]

Biologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinkaari ja elinikä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastasyntynyt koiranpentu viettää ensimmäiset kolme elinviikkoaan syöden ja nukkuen. Koiran ensimmäinen tärkeä kehityskausi on sosiaalistumiskausi 1–3 kuukauden iässä. Koiran lapsuusikä on 3–6 kuukauden iässä, ja sen murrosikä alkaa 7–10 kuukauden iässä. Sitä seuraa toinen murroskausi, ja koiran katsotaan aikuistuvan noin 2–3 vuoden iässä.[19]

Pienet koirarodut elävät vanhemmiksi kuin suurikokoiset rodut. Yksi suurimmista roduista, tanskandoggi, elää vain harvoin yli kymmenvuotiaaksi, mutta mäyräkoira elää usein yli 15-vuotiaaksi. Eron syynä on se, että suuret koirat ikääntyvät nopeammin kuin pienet, ja ne ovat alttiimpia terveysongelmille.[20]

Rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koiran luuranko

Koirien koko ja rakenne vaihtelevat enemmän kuin millään muulla nisäkkäällä. Koira muistuttaa kuitenkin yhä paljon sutta ja on sen tavoin rakenteeltaan hyvin sopeutunut metsästämään, pyydystämään ja syömään saaliseläimiä. Koiralla on 12 pientä etuhammasta, 4 isoa kulmahammasta, 16 välihammasta ja 10 poskihammasta. Useimmilla koiraroduilla on kaksinkertainen karvapeite, mutta lämpimään ilmastoon sopeutuneet rodut kuten basenji ovat menettäneet eristävän pehmeän aluskarvansa. Koiran aivot ja hormoneja tuottavat rauhaset ovat pienemmät kuin sudella.[21]

Koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri koirarodut ovat hyvin erikokoisia. Yksi pienimmistä roduista on chihuahua, joka on säkäkorkeudeltaan vain 15–23 senttimetriä ja painoltaan 0,5–3 kilogrammaa. Suurimmista roduista esimerkiksi bernhardinkoira painaa 50–91 kilogrammaa, ja tanskandoggin säkäkorkeus on 72–80 senttimetriä.[22] Kaikkein painavin rotu on englanninmastiffi.[23] Säkäkorkeudeltaan maailman suurin koira oli tanskandoggi nimeltään Zeus, joka kuoli vuonna 2014. Sen säkäkorkeus oli 112 senttimetriä ja se painoi 70 kilogrammaa.[24]

Aistit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koiralla on kuonossaan tuntokarvoja

Koira on perinyt tarkat aistinsa sudelta, mutta jalostus on entisestään terävöittänyt koiran aisteja. Koiran tärkein aisti on sen hajuaisti, joka on noin miljoona kertaa ihmisen hajuaistia tarkempi. Myös koiran kuulo on ihmisen kuuloa kehittyneempi. Koira pystyy paikantamaan äänilähteen vain sekunnin kuudesosassa ja kuulemaan paljon korkeampia ja matalampia taajuuksia kuin ihminen. Koiran makuaisti on suhteellisen kehno. Koiran tuntoaisti on tarkka, ja sillä on tuntokarvoja kuonossa, leuassa ja silmien yläpuolella.[25]

Koira erottaa silmillään liikettä herkemmin kuin ihminen. Sen silmän verkkokalvon takana oleva heijastava kalvo parantaa koiran näkökykyä hämärässä. Koiran lähinäkö on kuitenkin suhteellisen heikko, sillä silmän on vaikea tarkentaa mykiön polttoväliä. Koiran näkökentän laajuus vaihtelee rotujen välillä, sillä joillakin roduilla silmät sijaitsevat enemmän pään sivuilla kuin toisilla. Esimerkiksi englanninvinttikoiran näkökenttä on peräti 270 astetta, mutta sen syvyysnäön alue on kapeampi kuin bostoninterrierillä, jonka näkökenttä on 200 astetta ja silmät sijaitsevat enemmän pään etuosassa.[25] Koirilla on vain kahta erityyppistä tappisolua, minkä takia ne ovat luonnostaan punavihervärisokeita. Niillä on huomattavasti enemmän sauvasoluja kuin ihmisillä, joten niiden hämäränäkö on parempi kuin ihmisellä.[26]

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vastasyntyneitä labradorinnoutajanpentuja.

Kesykoirilla on lisääntymisaika 1–3 kertaa vuodessa. Koira tulee sukukypsäksi noin 6–12 kuukauden iässä.[27] Yleensä nartut saavuttavat lisääntymisiän aiemmin kuin urokset ja pienet rodut isoja rotuja aiemmin.[28] Astutuksessa nartun täytyy olla vähintään 18 kk, ja uroksen 6 kk, jotta pennut hyväksytään rekisteröitäviksi. Koiran kantoaika kestää noin 58–71 vuorokautta.[29] Pennut syntyvät sokeina ja kuuroina. Heti synnytettyään koiraemo syö istukkansa; tämän jälkeen emon maidontuotanto voi alkaa ja se voi ruokkia pentuja.

Pentujen silmät aukeavat noin kahden viikon iässä. Koiranpentuja voidaan alkaa vieroittaa emästä noin viiden viikon ikäisinä, minkä jälkeen ne vähitellen siirtyvät kiinteälle ravinnolle. Koiraemo itse vieroittaa pentunsa usein vasta huomattavasti myöhemmin, pentujen ollessa 7–9 viikon iässä. Koiraemon rooli koiranpentujen elämässä on tärkeä muutenkin kuin maidontuottajana. Emon ja pentujen sekä pentujen keskinäiset suhteet ovat monimuotoisia ja leikkimisellä on suuri opettavainen rooli koiranpennun elämässä.[5] Koiranpennun luovutusikä on 7–12 viikkoa; silloin se on tarpeeksi kypsä siirtymään uuteen kotiin ja tulemaan toimeen ilman emoaan. 7–8 viikon ikäisillä pennuilla on kuitenkin pelkokausi, jona aikana yksikin huono kokemus voi vaikuttaa negatiivisesti pennun kehitykseen, niinpä nykyään luovutusiäksi suositellaan huomattavasti myöhempää ajankohtaa, noin 9–12 viikon ikää.[5]

Ravinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Koiranruoka

Koiran hampaisto ja ruuansulatuselimistö ovat sopeutuneet lihaan. Koiran maha on tilava, ja koira voi hotkia kerrallaan paljon ruokaa, mutta ruoka sulaa hitaasti. Koiran elimistö sulattaa pääasiassa proteiineja ja rasvoja, joista se saa kaikki tarvitsemansa vitamiinit ja mineraalit. Hiilihydraatit eivät ole ravintoarvoltaan hyödyllisiä koiralle, mutta kuidut edistävät sen ruuansulatusta ja kiinteyttävät ulosteen. Vettä koiralla on oltava saatavilla jatkuvasti.[30]

Koiria ruokitaan tuoreruoalla kuten lihalla, kasviksilla ja riisillä, tai teollisella koiranruoalla, joka voidaan jakaa kosteisiin säilykkeisiin, puolikuiviin valmisteisiin ja kuivamuonaan. Koirat ovat aineenvaihdunnaltaan yksilöllisiä, joten sama ruokavalio ei sovi jokaiselle koiralle.[31]

Koiran energiantarve vaihtelee koiran koon, iän ja aktiivisuuden mukaan. Pienen ja vähän liikkuvan koiran energiantarve voi olla alle 200 kilokaloria päivässä, kun 50-kiloisen ja aktiivisen koiran energiantarve voi olla yli 3 000 kilokaloria. Liikalihavuus vaivaa monia nykyajan seurakoiria etenkin vanhoina.[32]

Koiralle myrkylliset aineet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet ihmiselle harmittomat ruoat voivat olla koiralle kuolettavan myrkyllisiä. Koiralle sopimattomia ruokia ja ruoka-aineita ovat esimerkiksi suklaa sen sisältämän teobromiinin vuoksi, ksylitoli (purukumissa ja makeisissa), australianpähkinä, avokado, rusinat ja viinirypäleet, sipuli ja valkosipuli, pullataikina, alkoholi, jotkin sienet, maitotuotteet (joillekin koirille sopivat pienissä määrin) ja kahvi. Myös jotkin huonekasvit ja ihmisille tarkoitetut lääkkeet voivat olla koiralle myrkyllisiä, ja keitetyt luut sekä kanan- tai sianluut voivat vahingoittaa sen vatsaa.[33]

Terveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiran sairauksia ja vaivoja ovat esimerkiksi atopia, epilepsia, kyynärnivelen kasvuhäiriö, lonkkanivelen kasvuhäiriö, patellaluksaatio, ruuansulatushäiriöt, sydänsairaudet ja ulkoloiset.[34]

Koirien jalostus on aiheuttanut joillekin roduille perinnöllisiä tai rakenteellisia vikoja, jotka heikentävät niiden terveyttä. Tietyillä koiraroduilla on esimerkiksi vaikeuksia lisääntyä ja synnyttää normaalisti, ja toisilla on hengitysvaikeuksia ja kroonista kipua.[35]

Koirat suojataan rokottamalla merkittävimpiä ja vaarallisimpia tarttuvia tauteja vastaan. Suomessa koiranpennut rokotetaan ensin kolmoisrokotteella penikkatautivirusta, tarttuvaa maksatulehdusta ja parvovirusta vastaan, ja sen jälkeen vesikauhua vastaan.[36]

Koiria kastroidaan ja steriloidaan suvunjatkamisen estämiseksi sekä sairauksien hoitamiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Yhdysvalloissa leikkaaminen on yleisempää kuin Euroopassa ja se tehdään siellä jo pentuna.[37]

Koiran perushoitoon kuuluu turkin, silmien, korvien, kynsien ja hampaiden säännöllinen hoito.[38]

Käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käyttäytymisen pääluokat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiran käyttäytymisen kolme pääluokkaa ovat synnynnäinen käyttäytyminen, opittu käyttäytyminen ja koulutettu käyttäytyminen. Koiran käyttäytyminen muistuttaa yhä monelta osin villin suden käytöstä.[39] Koiralla on kuitenkin enemmän emotionaalista älykkyyttä kuin simpanssilla (Pan troglodytes) ja yhtä paljon kuin pikkulapsella.[40][41]

Koiran synnynnäisen käyttäytymisen määrää perimä, joka myös suurimmaksi osaksi määrää koiran koko käytöksen. Osa synnynnäisistä käytöspiirteistä näkyy jo pentuna, kuten tapa virtsata ja ulostaa emon nuollessa pentua, tai etutassujen käyttö nisää imiessä. Myöhemmissä elämänvaiheissa esille tulevat esimerkiksi tapa pyöriä ympyrää ennen nukkumaan käymistä ja maan raapiminen ulostamisen jälkeen. Koiraa ohjaavat pitkälti vaistot, jotka määräävät eläimen käytöksen tilanteessa, jossa se ei ole koskaan ennen ollut. Koiran vaistotoiminnot jalostuvat kokemuksen ja harjoituksen myötä. Pennut hiovat reaktioitaan, taitojaan ja ruumiinhallintaansa leikin kautta.[42]

Koira kehittää opittua käyttäytymistään 3–12 viikon ikäisenä niin sanotulla sosiaalistumiskaudellaan. Silloin se oppii reagoimaan esimerkiksi sisaruksiinsa, muihin koiriin, ihmisiin, tuoksuihin, ääniin ja näkyihin.[43]

Koulutuksessa koiran synnynnäistä ja opittua käytöstä joko vahvistetaan tai tukahdutetaan. Koiralle on hyödytöntä yrittää opettaa sellaista käytöstä, jossa ei ole lainkaan synnynnäistä tai opittua, tai johon koiralla ei ole perinnöllistä taipumusta. Koulutuksessa saadut taidot eivät periydy vanhemmilta pennuille, mutta koulutettavuus on periytyvää ja yleensä näkyy myös pennuissa.[44]

Koirayksilöt eivät ole käyttäytymiseltään identtisiä edes samassa pentueessa. Käyttäytymiseroihin vaikuttavat yksilöiden geenierot, sosiaalistumisen erot ja koulutusmenetelmien erot.[45]

Vietit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varttuneillakin koirilla on voimakas leikkimisvietti

Koiran kaikkien tekojen takana on yksi tai useampi vietti, jotka voidaan jakaa viettikokonaisuuksiin.[46]

Ravinnonhankinnan vietti aktivoituu kun koiralle tulee nälkä. Tämän viettikokonaisuuden osia ovat metsästysvietti, saalisvietti, jäljestysvietti, etsintävietti ja noutovietti. Ravinnonhankintavietin käynnistämiä käyttäytymismuotoja koiralla ovat hakemista jälkiä seuraamalla ja ilmavainulla, juoksemista, saaliin hajun paikallistamista ja selvittämistä, osoittamista ennen saalishyppyä, tappoa, pois raahaamista ja nopeaa saaliin syömistä.[47]

Lisääntymisviettikokonaisuus käsittää sukupuolivietin ja jälkeläisten hoivaamisvietin. Kun uroskoira haistaa kiimassa olevan nartun, sen sukupuolivietti käynnistyy. Koira seuraa hajua ja parittelee, jos narttu on siihen valmis. Paritteluun kuuluu koiralle ominainen esileikki, jossa koirat nuuskivat toisiaan ja juoksevat ympäriinsä. Hoivaamisvietti on vain koiranartulla, ei uroksella kuten sudella on.[48]

Pakoviettikokonaisuuteen kuuluu koiran tapa tilanteen mukaan joko päästää tulija lähelleen ja jopa kontaktiin, tai paeta tai hyökätä. Pakokäyttäytymisen muotoja ovat karkuun juokseminen, välttäminen, piiloutuminen tai kuolleeksi tekeytyminen. Sille läheinen vietti on kiinniottovietti, joka saa koiran hyökkäämään helpommin itsestään poispäin juoksevan kuin paikallaan seisovan kimppuun. Pakoviettiä on myös koiran tapa pyrkiä vapaaksi esimerkiksi hihnaa puremalla tai haavasidoksia repimällä.[49]

Aggressioviettikokonaisuuteen kuuluvat koiralla arvojärjestyksen muodostaminen ja noudattaminen lauman sisällä sekä vieraiden koirien välillä. Koira myöntää ihmisen yleensä automaattisesti ylemmäkseen, mutta aseman säilyttäminen vaatii ihmiseltä kykyä säilyttää auktoriteettinsa koiraan sen kasvaessa. Kokonaisuuteen kuuluu myös reviirikäytös, jossa koira puolustaa omaa reviiriään aggressiivisesti tunkeutujilta. Koira puolustaa myös laumansa muita jäseniä vihollisilta.[50]

Liikunta- ja toimintavietti saa koiran tuntemaan kiihkeää tarvetta purkaa energiaa liikkeeseen tai jonkinlaiseen työhön. Leikkivietin avulla nuoret koirat oppivat kaikki tärkeät käyttäytymismuodot. Koira säilyttää leikkisyytensä suhteellisen vanhaksi. Vartiointivietti saa koiran esimerkiksi kertomaan haukkumalla laumatovereilleen elinympäristöä lähestyvistä tuntemattomista.[51]

Sijaistoiminnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun koiraan vaikuttaa samassa tilanteessa kaksi ristiriitaista vaistoa, koira voi kehittää sijaistoiminnon. Näihin kuuluu esimerkiksi yksin jäädessä ympäri taloa vaeltaminen tai ulvominen, tai sisätilojen tahriminen turhautumisen johdosta.[52]

Viestintä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konrad Lorenzin piirros koiran ilmeistä, joissa sen tunnetiloja ilmentävät suupielten ja korvien asennot. Vasemmalta oikealle voimistuva hyökkäysreaktio, alhaalta ylös voimistuva pakoreaktio. Alhaalla vasemmalla itsevarma koira ilman aggressiota. Ylhäällä oikealla pelkäävä ja aggressiivinen koira.[53]

Koira viestii monenlaisin ilmein, elein ja erilaisin signaalein. Kesy koira viestii melko samalla tavalla kuin susi.[54] Koiran tunnetilaa kuvaavat esimerkiksi sen hännän, korvien ja huulien asennot, ruumiin asento, ääntely ja katsekontakti.[55] Vaakatasossa oleva häntä tarkoittaa että koira on tyytyväinen. Suoraan ylös nostettu häntä osoittaa lisääntynyttä tarkkaavaisuutta tai kiihtymystä. Takajalkojen väliin vedetty häntä osoittaa varautuneisuutta tai pelkoa.[56] Pystyssä olevat korvat osoittavat itseluottamusta, tarkkaavaisuutta ja kiinnostusta. Sivuun tai taakse vedetyt korvat osoittavat epäröintiä ja epävarmuutta.[57] Koira näyttää kulmahampaitaan ollessaan aggressiivinen. Normaaliasennossa olevat suupielet kertovat varmasta olosta, ja etuasennossa olevat suupielet ilmaisevat masennusta tai epäluottamusta. Taakse vedetyt suupielet merkitsevät pelkoa, tappion tunnetta tai puolustuskyvyttömyyttä.[58] Koira haukkuu eri syistä, joskus aggressiivisesti, joskus kutsuna tai iloisuuden ilmaisuna. Tasainen murina on usein tyytymättömyyden tai aggression ilmaus, vaihtelevankorkuinen murina mielihyvän ilmaisu.[59] Koira ottaa katsekontaktin esimerkiksi pyytäessään ohjaajaltaan ohjeita tai ollessaan janoinen tai väsynyt.[60]

Koira viestii myös virtsaamisella. Koiran jättämistä virtsamerkeistä muut koirat saavat selville, onko se tuttu vai vieras, sairas vai terve, kylläinen vai nälkäinen, tai mahdollisesti kiimassa oleva narttu. Virtsaaminen on niin naaras- kuin uroskoirillekin myös voimakas sukupuolinen ärsyke.[61]

Koira voi osoittaa käyttäytymisellään alistumista tai dominanssia. Alistuva käytös voi olla aktiivista tai passiivista. Aktiivista alistumista koira osoittaa matalalla kävelyllä, korvien vetämisellä taakse ja jopa selälleen heittäytymisellä. Passiiviseen alistumiseen kuuluvat eleet, kuten makaaminen ja ryömiminen, kertovat puolustuskyvyttömyydestä ja avuttomuudesta.[62]

Koira käyttää rauhoittavia signaaleja estääkseen yhteenottoja. Näitä ovat esimerkiksi naaman (tai ihmiskäsien) nuoleminen, kuonolla tökkiminen, kuonon ottaminen leukojen väliin, pään kääntäminen poispäin tai etutassun nostaminen.[63]

Kun koira pelkää, haluaa suojautua tai puolustautuu, se voi esimerkiksi paeta tai suojautua torjuvan ilmeen, kyyristymisen tai nurkkaan painautumisen avulla. Koiran puolustuskäyttäytymiseen kuuluu esimerkiksi uhkaaminen hampaita näyttämällä, äriseminen, pureminen, valehyökkäys, hyökkäys, etutassuilla tömistely, haukkuminen, pyöriminen tai jähmettyminen.[64]

Rodut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Koirarotu
Koirarotuja vanhaan aikaan: 1. Saksanpaimenkoira 2. Collie 3. Pystykorva 4. Dobermanninterrieri (Dobermanni) 5. Airedalenterrieri 6. Irlanninterrieri 7. Villakoira 8. Sileäkarvainen pinseri (Kääpiöpinseri) 9. Karkeakarvainen pinseri (Snautseri) 10. Kääpiöpystykorva (Pomeranian) 11. Maltankoira

Koiraa on käytetty erilaisiin tehtäviin. Vähitellen jalostuksella on saatu eriytettyä erilaisiin tehtäviin psyykkisesti ja fyysisesti soveltuvia koirarotuja. Maailmassa on useita satoja koirarotuja, joilla on jonkin maan keskusjärjestön hyväksymä rotumääritelmä.

Nykyinen käytössä oleva FCI:n (Fédération Cynologique Internationale) roturyhmittely jakaa koirarodut käyttötarkoituksen mukaan karkeasti kymmeneen ryhmään:[65]

Tiettyjä piirteitä jalostamalla on saatu aikaan hyvinkin erinäköisiä ja -kokoisia koiria. Koirilla on erilaisia korvia, häntiä ja kuonoja. Koira voi olla luppakorvainen kuten ajokoirat, pystykorvainen kuten saksanpaimenkoira, taittuvakorvainen kuten pumi tai ruusukorvainen kuten monet vinttikoirat. Myös erilaisia väri- ja turkkimuunnoksia on lukemattomia.

Sekarotuiset koirat ovat kahden tai useamman rodun risteytyksiä. Sekarotuisen pennun ulkonäköä, luonnetta tai käyttäytymistä ei voi ennustaa yhtä varmasti kuin puhdasrotuisen koiranpennun.

Suomen suosituimpia koirarotuja ovat labradorinnoutaja, jämtlanninpystykorva, normaalikarvainen saksanpaimenkoira, kultainennoutaja, suomenlapinkoira, shetlanninlammaskoira, suomenajokoira, jackrussellinterrieri ja harmaanorjanhirvikoira.[66]

Käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käyttökoirana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opaskoira opastamassa näkövammaista
Pääartikkeli: Käyttökoira

Käyttökoira on koira tai koirarotu, jota ihminen käyttää johonkin työhön tai hyödylliseen tehtävään eikä vain seurakoirana. Koirat soveltuvat monenlaisiin hyötytehtäviin, sillä useat koirarodut ovat tottelevaisia, uskollisia isännälleen ja helppo kouluttaa. Koirat menestyvät hyötytehtävissä esimerkiksi tarkan haju- ja kuuloaistinsa, juoksunopeutensa ja puruvoimansa ansiosta.[67]

Yleisiä käyttökoiria ovat esimerkiksi vahtikoira, suojelukoira, paimenkoira, metsästyskoira, pelastuskoira, rekikoira, poliisikoira, tullikoira, rajakoira, sotakoira, huumekoira, pommikoira, opaskoira, avustajakoira, kuulokoira ja kaverikoira.[67]

Lemmikkinä ja harrastuksena

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Agility on vauhdikas koiraurheilulaji, joka sopii useimmille roduille. Kuvassa bernhardinkoira.

Koiran tärkein tehtävä nykyisin on ihmisen seuralaisena toimiminen. Koiria kutsutaankin ihmisen parhaaksi ystäväksi. Koiralla on havaittu olevan suuri merkitys esimerkiksi stressin ja verenpaineen vähentäjänä.

Koirarotujen välillä on eroja aktiivisuustasossa. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että mitä leimallisemmin rotu on jalostettu toimimaan yhdessä ihmisen kanssa (esimerkiksi paimenkoirat ja noutajat) sitä enemmän se myös tarvitsee tekemistä ja huomiota omistajaltaan. Koiraa voi aktivoida kotioloissakin, mutta virikettä sekä koiralle että isännälle tarjoavat erilaiset koiran kanssa harrastettavat lajit. Näistä tunnetuimpia ovat:lähde?

Ruokana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koiranlihaa lautasella Guilinissa, Kiinassa.
Pääartikkeli: Koiranliha

Länsimaissa koiranliha on ruokatabu eli sitä ei ole hyväksyttävää syödä, mutta joissakin Aasian maissa koira on suosittua ruokaa. Kiinassa etenkin tietyissä maakunnissa koiraa syödään yleisesti.[68] Myös Vietnamissa koiranliha on suosittua ruokaa, jonka uskotaan tuovan hyvää onnea. Koiranlihan arvioidaan olevan neljänneksi suosituin lihalaji Etelä-Korean markkinoilla sian, naudan ja kanan jälkeen.[69]

Koiranliha on voimakkaan makuista ja hajuista. Se maustetaan voimakkaasti ja tarjotaan usein alkoholin kanssa. Koreassa suosittua on etenkin koiranlihakeitto. Parasta koira on korkeintaan vuoden ikäisenä. Syötäväksi tarkoitetut koirat kasvatetaan tarhoissa tai kerätään maaseudulta.[70][71][72]

Koiran pitäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiran ostaja joutuu usein tekemään kotiinsa muutoksia hankkiessaan koiran, sillä koira voi yrittää karata, pureskella huonekaluja tai syödä myrkyllisiä aineita.[73] Koiran ihoa ja turkkia pestään ja harjataan säännöllisesti, ja koiran terveydentilaa tarkkaillaan päivittäin. Koira rokotetaan tartuntatauteja vastaan, ja se voidaan leikata suunnittelemattomien pentueiden estämiseksi.[74]

Kouluttamalla koira saadaan sisäsiistiksi ja tottelevaiseksi sekä käyttäytymään halutulla tavalla.[75]

Koiran perustarvikkeita ovat ruokakuppi, juomakuppi, nimilaatta, kaulapanta ja talutin sekä peti. Lelut aktivoivat koiraa henkisesti ja fyysisesti. Koiraan voidaan asentaa tunnistamiskeinoksi mikrosiruistute. Muita yleisiä koiratarvikkeita ovat kuljetushäkki matkustusta varten, koirareppu tavaroiden kantamista varten, koiratakki kylmälle säälle, kelluntaliivit ja tassusuojat.[76]

Ympäristövaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin radion ajankohtaisohjelma Verkligheten tutki, että lemmikkikoira aiheuttaa jopa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin henkilöauto. Syy on koiranruoassa, joka suureksi osaksi koostuu lihasta. Kuivamuonan lihapitoisuus voi olla esimerkiksi 40 prosenttia. Radio-ohjelman selvityksen mukaan jokaista lihakiloa kohti vapautuu vähintään kymmenen kiloa hiilidioksidia.[77]

Vaarallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiran purema voi aiheuttaa kudosvaurioita tai bakteeritartunnan. Esimerkiksi Suomessa tapahtuu vuosittain arviolta noin 40 000 koiranpuremaa (1996). Yleisimmin Suomessa purevat saksanpaimenkoira ja rottweiler.[78] Paitsi purema, myös koiran nuolaisu tai limakalvokosketus voi tartuttaa ihmiseen haitallisen bakteerin. Kaikissa vakavissa tapauksissa on ollut kyse capnocytophaga canimorsus -bakteerista. Se tarttuu viidessä prosentissa koiran puremista. Vakavia infektioita ihminen saa koirasta kuitenkin vain harvoin, ja Suomessa tehohoitoa edellyttäviä tai kuolemaan johtavia koiran nuolaisuja tai puremia on noin yksi tai kaksi vuodessa.[79]

Symbolit ja tarut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Koira edustaa valppautta ja uskollisuutta. Sen tehtäväksi jää tarinoissa ja saduissa varoittaa ihmisiä uhkaavista vaaroista. Erään vanhan tarun mukaan koira pelasti nukkuvan lapsen kyykäärmeen tappavalta puraisulta. Antiikin Kreikan mytologiassa valtava kolmipäinen koira Kerberos kuvataan manalan porttien vartijaksi ja sen kaksipäinen ja käärmehäntäinen veli Orthos vahtii Geryonin karjaa. Skandinaavisessa mytologiassa tunnetaan koirademoni Garm, joka vapautuisi kahleista Ragnarökin koittaessa.

Paikoin on koiria uhrattu kuolleiden puolesta, jotta ne toimisivat vainajan oppaina tuonpuoleisessa.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koirien teemasivu

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
  • Fogle, Bruce: Koirat. Suomentanut Mäki-Kihniä, Nina. Readme.fi, 2010. ISBN 978-952-220192-8
  • Gerritsen, Resi & Haak, Ruud & Prins, Simon: Koiran käyttäytymisen perusteet. Suomentanut Lustig, Elina. Sitruuna Kustannus, 2017 (alkuteos 2013). ISBN 978-952-5701-48-7

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tanya Dewey, Sheetal Bhagat: Canis lupus familiaris (dog) Animal Diversity Web. Viitattu 14.12.2021. (englanniksi)
  2. ↑ [1] the Integrated Taxonomic Information System
  3. ↑ Koira Suomen Kennelliitto. Arkistoitu 9.1.2008. Viitattu 19.2.2008.
  4. ↑ Koiran elämää 4.2.2005. Helsingin Sanomat. Viitattu 19.2.2008.
  5. ↑ a b c d Kaimio, Tuire: Koirien käyttäytyminen. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32040-2 lähde tarkemmin?
  6. ↑ Young, Stanley P. & Edward A. Goldman: The Wolves of North America. New York: Dover Publications Inc., 1944. ISBN 9780486211930
  7. ↑ Lehman N., Eisenhawer A., Hansen K., Mech D. L., Peterson R. O., Gogan P. J. P. & Wayne R. K. (1991). Introgression of coyote mitochondrial DNA into sympatric North American gray wolf populations. Evolution, 45: 104–119
  8. ↑ Musil, R. 1984. The first know domestication of wolves in central Europe. Pages 23–25 in Animals and Archaeology: 4. Husbandry in Europe; B.A.R. International Series, no. 227 (C. Grigson and J. Clutton-Brock, eds.). British Archaeological Society, Oxford, England.
  9. ↑ Olsen SJ (1985). Origins of the Domestic Dog. University of Arizona Press: Tucson, Arizona.
  10. ↑ Clutton-Brock, J. 1984. Dog. In Evolution of domestic animals. 198–211, ed. I. Mason. Longman, London.
  11. ↑ Vilà, C., P. Savolainen, J. Maldonado, I. Amorim, J. E. Rice, R. L. Honeycutt, K. A. Crandall, J. Lundberg, and R. K. Wayne. 1997. Multiple and ancient origins of the domestic dog. Science 276: 1687–1689.
  12. ↑ Vilà C; Maldonado J E; Wayne R K. Phylogenetic relationships, evolution, and genetic diversity of the domestic dog. The Journal of heredity 1999;90(1):71–77.
  13. ↑ http://animaldiversity.ummz.umich.edu/site/accounts/information/Canis_lupus.html
  14. ↑ Wallius, Anniina: Luulöytöjä Siperiasta: Täältäkö alkoi koirien jalostaminen? yle.fi. 3.6.2017. Yle Uutiset. Viitattu 3.6.2017.
  15. ↑ Konrad Lorenz: ”Ystävyysliitto”, Eläimet kertovat – Eläinten käyttäytyminen tiedemiehen tulkitsemana, s. 125–138. Helsinki: Tammi, 1975. ISBN 951-30-3446-1
  16. ↑ Evoluutio ja populaatiot, s. 276–277, 1986, ISBN 951-0-13572-0
  17. ↑ http://natgeo.fi/naein-kettu-kesyyntyy-0
  18. ↑ http://planeetanihmeet.wordpress.com/2010/09/23/kun-sudesta-tuli-koira/
  19. ↑ Koiran elinkaari Hankikoira.fi. Kennelliitto. Viitattu 28.6.2018.
  20. ↑ Tutkimus selvitti: tästä syystä pieni koira elää suurta lajitoveriaan kauemmin Kuono.fi. 11.8.2015. Viitattu 28.6.2018.
  21. ↑ Fogle 2010, s. 30–33.
  22. ↑ Fogle 2010, s. 52, 56, 256, 260.
  23. ↑ The World’s Largest Dog Breeds Reader's Digest Canada. Viitattu 10.12.2019.
  24. ↑ Uudet ennätykset kirjattiin: Zeus on maailman suurin koira 13.9.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.3.2013.
  25. ↑ a b Fogle 2010, s. 34–35.
  26. ↑ Price, Catherine: "What's Going On Inside Your Pet's Head?". Parade, 8.7.2012, s. 7–9. (englanniksi)
  27. ↑ Narttukoiran kiimakierto: Yleistä. OvuDog. Viitattu 20.8.2018
  28. ↑ Helena Koskentalo: Parempaan pentutulokseen, Koirankasvattajan käsikirja, s. 15. Helsinki: AV-Taitto Ky, 1995. ISBN 952-90-6270-2
  29. ↑ Koiran Lisääntyminen – Etelän Dogit etelandogit.net. Arkistoitu 14.8.2016. Viitattu 30.6.2016.
  30. ↑ Fogle 2010, s. 278–282.
  31. ↑ Fogle 2010, s. 282–283.
  32. ↑ Fogle 2010, s. 278–279.
  33. ↑ Sopimattomat & myrkylliset ruuat Kuopion Eläinlääkärikeskus. Arkistoitu 30.6.2018. Viitattu 29.6.2018.
  34. ↑ Nina Menna: Koiran sairaudet Hankikoira.fi. Kennelliitto. Viitattu 28.6.2018.
  35. ↑ Eläinsuojeluliitto: Sairaimmat koirarodut kiellettävä lailla Turun Sanomat. 13.2.2015. Viitattu 28.6.2018.[vanhentunut linkki]
  36. ↑ Nina Menna: Koiran rokotukset Hankikoira.fi. Kennelliitto. Viitattu 28.6.2018.
  37. ↑ Nina Menna: Koiran sterilaatio ja kastraatio Hankikoira.fi. Kennelliitto. Viitattu 28.6.2018.
  38. ↑ Koiran perushoito Hankikoira.fi. Kennelliitto. Viitattu 28.6.2018.
  39. ↑ Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 60–61.
  40. ↑ Dogs understand us better than chimps do, scientists say NBC News. Viitattu 14.12.2021. (englanniksi)
  41. ↑ Dogs and toddlers possess similar emotional intelligence The Daily Wildcat. Arkistoitu 14.12.2021. Viitattu 14.12.2021. (englanniksi)
  42. ↑ Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 61–62.
  43. ↑ Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 62.
  44. ↑ Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 62–63.
  45. ↑ Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 63.
  46. ↑ Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 66.
  47. ↑ Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 66, 76–78.
  48. ↑ Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 67–68.
  49. ↑ Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 69–70, 80.
  50. ↑ Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 70–73, 81.
  51. ↑ Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 79.
  52. ↑ Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 74–75.
  53. ↑ Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 117.
  54. ↑ Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 100–101, 130.
  55. ↑ Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 131.
  56. ↑ Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 148.
  57. ↑ Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 142.
  58. ↑ Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 143, 146.
  59. ↑ Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 149.
  60. ↑ Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 143.
  61. ↑ Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 99.
  62. ↑ Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 105–108.
  63. ↑ Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 108–114.
  64. ↑ Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 116–127.
  65. ↑ Koirarodut ja rotumääritelmät Kennelliitto. Viitattu 28.6.2018.
  66. ↑ 100 suosituinta rotua 2019. Koiramme, Suomen Kennelliitto (SKL): tammikuu 2020. Viitattu 10.2.2020.
  67. ↑ a b Gerritsen, Haak & Prins 2017, s. 11–30.
  68. ↑ Lilli Earl: Koiranlihaa tarjoilevat ravintolat kiinni olympialaisten ajaksi 11.3.2008. Uusisuomi.fi. Viitattu 14.10.2010.
  69. ↑ Dog Meat Restaurants Crowded with Diners The Seoul Times. (englanniksi)
  70. ↑ Vietnam's dog meat tradition BBC. Viitattu 25.04.2007. (englanniksi)
  71. ↑ S Korea dog meat row deepens BBC. Viitattu 25.04.2007. (englanniksi)
  72. ↑ Taiwan bans dog meat BBC. Viitattu 25.04.2007. (englanniksi)
  73. ↑ Fogle 2010, s. 288.
  74. ↑ Fogle 2010, s. 292–297.
  75. ↑ Fogle 2010, s. 311.
  76. ↑ Fogle 2010, s. 284–287.
  77. ↑ Koirasi saastuttaa enemmän kuin autosi www.iltalehti.fi. Viitattu 14.12.2021.
  78. ↑ Mikko Seppänen: Eläinten puremat Duodecim Terveyskirjasto. 29.11.1999. Viitattu 29.6.2018.
  79. ↑ Koiran nuolaisu voi johtaa amputaatioon Yle Uutiset. 11.2.2015.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pietiläinen, Petri: Koirien Suomi. Kansanperinnettä ja historiaa. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2014. ISBN 978-952-222-540-5
  • Kaija Unhola: Elämää koiran kanssa: Suomalainen koiraharrastus ennen ja nyt (2014).
  • Petri Pietiläinen: Koirien maailmanhistoria (2013).
  • Raevaara, Tiina: Koiraksi ihmiselle. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-276-2
  • Päivi Kerola, Esa Koivuranta, Kati Pehkonen, Tuija Sorjanen, Annina Vainio: Kaikenkarvainen kansa: Miten koirista tuli miljoonabisnes. WSOY, 2017. ISBN 978-951-0-42847-4.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Taksonitunnisteet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Koira&oldid=22738685”