Daniel Wilson (poliitikko)
Daniel Wilson (6. maaliskuuta 1840 Pariisi – 13. helmikuuta 1919 Loches)[1] oli ranskalainen poliitikko, jonka aiheuttama skandaali pakotti vuonna 1887 hänen appensa Jules Grévyn eroamaan Ranskan presidentin virasta.
Wilsonin isä oli Englannista Ranskaan muuttanut ja Ranskan kansalaisuuden saanut tehtailija, jolta hän peri suuren omaisuuden. Wilson valittiin vuonna 1869 Ranskan lainsäätäjäkuntaan ja 1871 kolmannen tasavallan kansalliskokoukseen. Hän kuului tasavaltalaiseen vasemmistoon, oli vuodesta 1876 edustajainkamarin jäsenenä ja toimi 1879–1880 valtiovarainministeriön alivaltiosihteerinä. Hän oli presidentiksi 1879 valitun Grévyn ystävä ja meni 1881 naimisiin tämän tyttären Alicen kanssa.[2]
Wilson menetti omaisuutensa harjoitettuaan spekulaatiota. Rikastuakseen uudelleen hän alkoi hyödyntää asemaansa presidentin vävynä ja alkoi muun muassa kaupitella virkoja ja ritarikuntien jäsenyyksiä omaan laskuunsa. Hänen toimintansa tuli ilmi vuonna 1887 ja nostatti laajaa paheksuntaa Ranskan lehdistössä.[2] Wilsonin sanottiin myyneen muun muassa Kunnialegioonan ansiomerkkejä, armahduksia, valtion toimeksiantoja ja velkojen lyhennyksiä.[1] Kun Grévy yritti suojella Wilsonia oikeudenkäynniltä, hän joutui itse voimakkaan arvostelun kohteeksi ja joutui eroamaan.[2] Oikeus tuomitsi Wilsonin vuonna 1888 kahden vuoden vankeuteen ja sakkoihin Kunnialegioonan ritarimerkkien myymisestä, mutta valitusoikeus lievensi tuomion.[1] Hänen poliittinen uransa ei kuitenkaan päättynyt tähän, ja hän oli vielä uudelleen edustajainkamarin jäsenenä vuosina 1893–1902.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Daniel WILSON (ranskaksi) Assemblée Nationale. Viitattu 17.10.2015.
- ↑ a b c d Nordisk familjebok (1921), s. 586–587 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 17.10.2015.
|