Valentino Rossi

Valentino Rossi
Henkilötiedot
Syntynyt	16. helmikuuta 1979 Urbino, Italia
Kansalaisuus	Italia
Uratiedot
Lempinimi	The Doctor
Aktiivisena	1996–2021
Pyörän numero	46
Nykyinen talli	PETRONAS Yamaha Sepang Racing Team
Nykyinen pyörä	Yamaha YZR-M1
Tilastot
MotoGP
Kilpailuja	306
Maailmanmestaruuksia	9
Voittoja	89
Palkintosijoja	192
Paalupaikkoja	54
Nopeimpia kierroksia	75
Ensimmäinen kilpailu	Malesia 2000
Ensimmäinen voitto	Iso-Britannia 2000
Aiheesta muualla
www.valentinorossi.com
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Valentino Rossi (s. 16. helmikuuta 1979 Urbino, Italia) on kilpauransa päättänyt italialainen ratamoottoripyöräilijä ja yhdeksänkertainen maailmanmestari. Rossi kilpaili kaudella 2021 MotoGP-luokassa Petronas Yamaha -tallissa numerolla 46. Hänen lempinimensä "The Doctor" tulee hänen kylmänviileistä ohituksistaan tärkeissä paikoissa, joissa hän suoranaisesti "leikkaa" tiensä auki. Hän on vasenkätinen. Rossi on voittanut ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruuden yhdeksän kertaa, joista seitsemän viimeisintä (2001–2005, 2008, 2009) 500-kuutioisissa ja MotoGP:ssä. Hän on myös voittanut urallaan yhden maailmanmestaruuden 125-luokassa ja 250-luokassa. Kaudella 2006 Rossi sijoittui hopealle viiden pisteen erolla maailmanmestaruuden voittaneeseen Nicky Haydeniin ja kausilla 2007 ja 2010 pronssille yhden ja 12 pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen Hondalla ajavaan Daniel Pedrosaan. Rossi on menestynyt myös ralliautoilla voitettuaan Monza Rally Show:n viidesti ja Monza Masters' Show:n neljä kertaa. Elokuussa 2021 Rossi ilmoitti lopettavansa kilpauransa MotoGP:ssä kauden 2021 jälkeen.

Ura

Rossi aloitti uransa 125-kuutioisissa kaudella 1996 Scuderia AGV tallin Aprilialla. Hän sijoittui kokonaispisteissä yhdeksänneksi 111 pisteellä häviten edellä olleelle Kazuto Sakatalle vain kahdella pisteellä. Rossi ajoi kauden aikana kahdesti palkintokorokkeelle. Ensin kolmanneksi Itävallassa ja seuraavassa kilpailussa hän otti uransa ensimmäisen voiton Tšekissä. Rossi ajoi samassa kilpailussa myös uransa ensimmäisen paalupaikan. Hän ajoi kahdesti myös neljänneksi Espanjassa ja Italiassa.

Kaudella 1997 Rossi jatkoi 125-kuutioisissa Aprilialla uudella sponsorilla Nastro Azzurrolla. Hän voitti uran ensimmäisen maailmanmestaruuden 83 pisteen erolla toiseksi tulleeseen Noboru Uedaan. Rossi ajoi viidestätoista kilpailusta kolmetoista kertaa palkintokorokkeelle keskeyttäen vain kerran. Hän voitti kauden aikana yksitoista kilpailua ja ajoi kerran toiseksi Itävallassa ja kerran kolmanneksi Tšekissä. Rossi ajoi viidesti paalupaikalle. Avauskilpailussa Malesiassa, jonka hän myös voitti, sekä Alankomaissa, Imolassa ja Saksassa, joissa Rossi ajoi myös paalulta voittoon.

250cc

Rossi siirtyi kahden kauden jälkeen 250-kuutioisten sarjaan ja jatkoi samassa tallissa Nastro Azzurron sponsoroimana. Hän ajoi heti tulokaskaudellaan toiseksi häviten maailmanmestaruuden Loris Capirossille 23 pisteellä. Rossi keskeytti kauden kaksi ensimmäistä kilpailua, mutta ajoi sen jälkeen kolmesti peräkkäin toiseksi Espanjassa, Italiassa ja Ranskassa. Hän ajoi yhdeksän kertaa palkintokorokkeelle kauden aikana ja voitti viisi kilpailua. Kauden puolessa välissä Rossi voitti Alankomaiden kilpailun, jonka jälkeen hän voitti kauden neljä viimeistä kilpailua, kun Capirossi sijoittui kyseisissä kilpailuissa kolmesti toiseksi ja kerran kolmanneksi.

Toisella kaudellaan 1999 Rossi ajoi 250-kuutioisten maailmanmestariksi ennen Hondalla ajaneita Tohru Ukawaa ja Loris Capirossia. Rossi ajoi kaksitoista kertaa palkintokorokkeelle voittaen yhdeksän osakilpailua. Hän aloitti kauden keskinkertaisesti ajamalla ensin avauskilpailussa Malesiassa viidenneksi ja sen jälkeen Japanissa seitsemänneksi, kunnes voitti kauden kolmannen kilpailun Espanjassa. Rossi ajoi myös neljä paalupaikkaa Malesiassa, Ranskassa, Alankomaissa ja Saksassa.

500cc

Kaudeksi 2000 Rossi siirtyi ratamoottoripyöräilyn pääluokkaan, jossa hän jatkoi Nastro Azzurron sponsoroimana. Rossi sai käyttöönsä Repsol Hondan käyttämän tehdaspyörän Honda NSR500 ja ajoi heti tulokaskaudellaan toiseksi häviten maailmanmestaruuden Suzukilla ajaneelle Kenny Roberts Jr.'lle. Rossi aloitti edellisten kausien tapaan avauskauden heikosti keskeyttäen kaksi ensimmäistä kilpailua ja kolmannessa hän ajoi sijalle 11. Hän ajoi kauden aikana kymmenen kertaa palkintokorokkeelle, joista kaksi päätyi osakilpailu voittoon Britanniassa ja Brasiliassa.

Rossi jatkoi myös kauden 2001 Nastro Azzurron Hondalla ja onnistui voittamaan toisella kaudellaan 500-kuutioisten maailmanestaruuden ennen Yamahalla ajanutta Max Biaggia. Rossi voitti kuudestatoista kilpailusta yksitoista ja ajoi palkintokorokkeelle kolmetoista kertaa. Hän ajoi myös neljä paalupaikkaa kauden aikana. Rossi ajoi kauden kolmessa ensimmäisessä kilpailussa voittoon ja Ranskassa kolmanneksi, kunnes joutui keskeyttämään Italiassa. Rossi ajoi tämän jälkeen kolmesti palkintokorokkeelle peräkkäin, kunnes jäi seitsemänneksi Saksassa. Hän varmisti mestaruuden voittamalla kauden neljä viimeistä kilpailua, kun Biaggi keskeytti puolet ja ajoi kerran toiseksi ja kolmanneksi.

MotoGP

Repsol Honda (2002–2003)

Rossi kaudella 2002.

Kaudeksi 2002 ratamoottoripyöräilyn pääsarjaa muutettiin 500-kuutioisista kaksitahtipyöristä 990-kuutioisiin nelitahtipyöriin. Rossi siirtyi Repsol Hondan talliin ja sai tallikaverikseen Tohru Ukawan, joka ajoi toista kauttaan Hondan tehdastallissa sijoittuen edelliskaudella kymmenenneksi. Rossi voitti MotoGP historian ensimmäisen maailmanmestaruuden ylivoimaisesti 140 pisteen erolla toiseksi tulleeseen Max Biaggiin, jonka kanssa hän oli taistellut mestaruudesta myös edellisellä kaudella. 16 kilpailusta Rossi ajoi voittoon yksitoista kertaa ja palkintokorokkeelle viisitoista kertaa keskeyttäen vain kerran Tšekissä. Hän voitti kauden aikana seitsemän kilpailua peräkkäin ja yhdeksän kertaa peräkkäin palkintokorokkeelle. Rossi ajoi seitsemän kertaa paalupaikalle, joista hän ajoi kuudesti paalulta voittoon.

2003 Rossi jatkoi Hondalla ja saavutti uransa viidennen maailmanmestaruuden ja samalla toisen MotoGP:ssä. Hän ajoi kaikissa kuudessatoista kilpailussa palkintokorokkeelle ja rikkoi edelliskauden piste-ennätyksensä kahdella pisteellä. Rossi voitti mestaruuden 80 pisteen erolla Sete Gibernauhun, joka ajoi Gresini Racingin Hondalla, kun taas Rossin tallikaverina ollut Nicky Hayden sijoittui tulokaskaudellaan viidenneksi. Rossi voitti kauden aikana yhdeksän kilpailua ja ajoi kauden aikana kahdesti kolme voittoa peräkkäin. Paalupaikkoja Rossi ajoi yhdeksän, joista hän ajoi voittoon seitsemän kertaa.

Yamaha (2004–2010)

Rossi voitti kaudella 2005 viidennen peräkkäisen mestaruutensa MotoGP:ssä.

Rossin sopimuksen päätyttyä kauden 2003 jälkeen Hondalla hän halusi etsiä uutta haastetta saaden osittain kritiikkiä menestyksensä olleen enemmän parhaan pyörän ansiosta kuin ajotaitojen. Rossi allekirjoitti kahden kauden sopimuksen Yamahan tehdastallin kanssa ja aloitti tammikuussa 2004 testit Yamaha YZR-M1 pyörällä. Hän sai tallikaverikseen Carlos Checan, joka oli ajanut tallissa sen perustamisesta lähtien kaudesta 1999. Parhaimmillaan Checa oli sijoittunut viidenneksi kaudella 2003. Rossi ajoi uudessa tallissa heti avauskaudellaan maailmanmestariksi 47 pisteen erolla jälleen toiseksi tulleeseen Sete Gibernauhun, joka jatkoi Hondalla. Rossi ajoi kuudestatoista kilpailusta palkintokorokkeelle yksitoista kertaa, joista yhdeksän hän voitti. Rossi ajoi kahdesti kolme kilpailua peräkkäin voittoon. Hän ajoi myös viidesti paalupaikalle, joista neljästä Rossi ajoi suoraan voittoon. Kauden aikana Rossin heikon sijoitus oli neljäs, jonka hän ajoi kolmesti, Espanjassa, Ranskassa ja Saksassa.

Kaudeksi 2005 Rossi sai uuden tallikaverin Colin Edwardsista, joka siirtyi Gresinin Hondalta Yamahalle. Edwards oli ajanut ennen silloista kautta kaksi kautta MotoGP:ssä ja sijoittui toisella kaudellaan viidenneksi. Rossi sitä vastoin ajoi viidennen perättäisen mestaruutensa MotoGP-luokassa ja toisen Yamahalla. Hän ajoi edelliseen kauteen nähden paremmin kerätessään 367 pistettä ja jättäen mestaruustaistelussa toiseksi Marco Melandrin 47 pisteen erolla. Rossi ajoi voittoon yksitoista kertaa, joista viisi hän ajoi peräkkäin. Hän ajoi myös yksitoista kertaa peräkkäin palkintokorokkeelle, kunnes putki katkesi keskeytykseen Japanissa. Rossi ajoi palkintokorokkeelle kuusitoista kertaa 17 kilpailusta. Paalupaikkoja hän saavutti viisi, joista hän ajoi jokaisesta voittoon.

2006 Rossi ja Colin Edwards jatkoivat Yamahalla, joka sai uudeksi sponsorikseen camel tupakkayhtiön. Yamahan uusi YZR-M1 osoittautui hieman heikommaksi kuin edelliskauden pyörä, vaikka Rossi keskeytti kauden aikana kolmesti ja Edwards vain kerran. Rossin viiden peräkkäisen mestaruusvuoden putki sai päätöksen, kun hän sijoittui toiseksi MM-pisteissä. Rossi hävisi Hondalla ajaneelle Nicky Haydenille viiden pisteen erolla mestaruuden. Rossi voitti kauden aikana viisi kilpailua, mutta ajoi epätasaisemmin kuin Hayden, joka voitti kauden aikana vain kaksi kilpailua. Rossi ajoi kymmenen kertaa palkintokorokkeelle ja viidesti paalupaikalle. Hän ajoi vain kerran paalulta voittoon Kataloniassa, kun Tšekissä ja Portugalissa Rossi sijoittui toiseksi ja kauden päätöskilpailussa Rossi jäi sijalle 13.

Kaudella 2007 Yamaha vaihtoi Camel-sponsorinsa Fiatiin, ja Rossi ajoi MM-pisteissä kolmanneksi hävittyään mestaruuden voittaneelle Casey Stonerille 126 pistettä ja vain yhdellä pisteellä toiseksi tulleeseen Daniel Pedrosaan. Kauden merkittävin ero syntyi uuden rengassäännön myötä, joka suosi enemmän Bridgestonea käyttäneitä talleja, kuten Ducatia, kun taas toiset kärkitallit Honda ja Yamaha käyttivät Michelin-renkaita, jotka olivat hyviä vain tietyillä radoilla. Edwards jatkoi Rossin tallikaverina, kuten kahtena edellisenä kautena, mutta ajoi MM-pisteissä yhdeksänneksi ja ajoi kauden aikana vain kahdesti palkintokorokkeelle. Rossi sen sijaan voitti kauden aikana neljä kilpailua ja ajoi kahdeksan kertaa palkintokorokkeelle. Hän ajoi neljä paalupaikkaa, mutta ei ajanut niistä kertaakaan voittoon, vaan ajoi muun muassa kolmesti toiseksi.

Kaudella 2008 Rossi ajoi uransa kuudennen maailmanmestaruuden MotoGP:ssä ja kaiken kaikkiaan kahdeksannen mestaruutensa. Rossi voitti mestaruuden 93 pisteen erolla Casey Stoneriin, joka oli voittanut edellisvuonna mestaruuden. Rossi ajoi kauden 18:sta kilpailusta 16 kertaa palkintokorokkeelle, joista voittoja oli yhdeksän. Hän ajoi parhaimmillaan viisi kilpailua peräkkäin voittoon. Rossi ajoi myös yhdeksän kertaa peräkkäin palkintokorokkeelle kauden kymmenennestä kilpailusta aina kauden päätökseen. Sitä ennen Rossi oli ajanut Assenissa sijalle 11, joka oli hänelle kauden heikoin sijoitus. Rossin tallikaverina oli MotoGP:ssä tulokaskauttaan ajanut Jorge Lorenzo, joka oli sitä ennen voittanut kaksi kertaa peräkkäin 250-kuutioisten maailmanmestaruuden. Lorenzo sijoittui MM-pisteissä neljänneksi.

Rossi jatkoi mestaruusputkeaan voittamalla myös kaudella 2009. Tällä kertaa hänen pahin kilpailijansa oli tallikaveri Lorenzo, joka ajoi MotoGP:ssä ja Yamahalla toista kauttaan ja hävisi mestaruuden 45 pisteen erolla. Rossi ajoi kauden 17:stä kilpailusta kolmetoista kertaa palkintokorokkeelle. Hän voitti vain kuusi kilpailua ja ajoi seitsemän kertaa paalupaikalle. Hän onnistui ajamaan palkintokorokkeelle viidesti peräkkäin ja keskeytti kauden aikana vain kerran, kun tallikaveri Lorenzo keskeytti neljä kertaa.

Kaudella 2010 Rossi aloitti kauden hyvin ajamalla kolmessa ensimmäisessä kilpailussa palkintokorokkeelle. Hän muun muassa voitti kauden avauskilpailun ja oli MM-pisteissä toinen tallikaveri Lorenzon jälkeen. Rossi kuitenkin loukkaantui, kun hän mursi sääriluunsa 5. kesäkuuta Italian Mugellossa lauantai-harjoituksissa., minkä takia hän joutui luopumaan maailmanmestaruustaistosta oltuaan neljästä kilpailusta sivussa. Rossi palasi radalle Sachsenringillä ollen siellä neljäs. Rossin vauhti alkoi pikkuhiljaa parantua, mistä seurauksena oli Malesiassa kauden toinen voitto. Tšekin GP:n aikoihin Rossi oli ilmoittanut siirtyvänsä Ducatille kaksivuotisella sopimuksella. Hän ajoi lopulta yhteensä kymmenen kertaa palkintokorokkeelle ja kauden loppupisteissä Rossi oli kolmas Jorge Lorenzon ja Dani Pedrosan jälkeen.

Ducati (2011–2012)

Rossi Portugalin Estorilissa 2011

Rossin ensimmäinen kausi Ducatilla oli heikko. Pyörä ei ollut tarpeeksi kilpailukykyinen ja Rossi jäi MM-pisteissä seitsemänneksi. Hänen tallikaverinaan oli Nicky Hayden, jonka kanssa Rossi ajoi edellisen kerran samassa tallissa Hondalla kaudella 2003. Hayden sijoittui heti Rossin jälkeen kahdeksanneksi MM-pisteissä ja otti kauden aikana yhden palkintokorokesijan ennen Rossia. Rossi ajoi kauden aikana myös yhden palkintokorokesijan Ranskassa, sekä sitä ennen yhden nopeimman kierrosajan Espanjassa. Hän ajoi myös Assenissa kerran neljänneksi lähdettyään yhdennestätoista ruudusta.

Kaudella 2012 Rossi ei edelleenkään saanut pyörästä mieleistään ja sijoittui MM-pisteissä kuudenneksi. Rossi onnistui kuitenkin parantamaan tuloksia ja ajoi kahdesti palkintokorokkeelle ollen toinen Ranskassa ja San Marinossa. Hän ajoi myös yhden nopeimman kierrosajan Ranskassa. Rossi ilmoitti palaavansa kauden päätyttyä takaisin Yamahan tehdastalliin kaudeksi 2013.

Paluu Yamahalle (2013–)

Rossi kaudella 2013 Le Mansissa.

Rossi palasi takaisin Yamahan tehdastalliin kahden vuoden sopimuksella ja jatkoi Lorenzon tallikaverina, joka oli ajanut Yamahalla vuodesta 2008 lähtien. Rossi sijoittui kaudella 2013 MM-pisteissä neljänneksi, kun tallikaveri Lorenzo sijoittui toiseksi. Rossi voitti kauden aikana yhden kilpailun Assenissa, jossa hän ajoi myös kilpailun nopeimman kierrosajan ja ajoi kauden aikana kuudesti palkintokorokkeelle. Rossi ajoi parhaimmillaan kolme kilpailua peräkkäin palkintokorokkeelle Assenin voiton jälkeen hän oli kahdesti kolmas Saksan ja Yhdysvaltain kilpailuissa. Rossi ajoi tämän jälkeen neljä kertaa peräkkäin neljänneksi.

Ensimmäisen paluukauden jälkeen Rossi pääsi takaisin omalle tasolleen ja sijoittui kauden 2014 MM-sarjassa toiseksi häviten maailmanmestaruuden voittaneelle Marc Marquezille 67 pisteen erolla. Rossin tallikaveri Lorenzo sijoittui sitä vastoin kolmanneksi. Rossi voitti kauden aikana vain kaksi kilpailua kauden lopulla San Marinossa ja Australiassa. Hän ajoi kuitenkin kauden 18:sta kilpailusta 13 kertaa palkintokorokkeelle, joista pisin putki oli neljä kilpailua peräkkäin kolmen parhaan joukossa. Sitä vastoin mestaruuden voittanut Marquez onnistui voittamaan kauden kymmenen ensimmäistä kilpailua peräkkäin, mikä antoi tuntuvan etumatkan pisteissä muihin kuljettajiin nähden.

Kaudella 2015 Rossi oli jo lähellä voittaa uransa kymmenennen mestaruuden, mutta menetti sen viimeisessä kilpailussa, jonka myötä hän hävisi maailmanmestaruuden voittaneelle tallikaverilleen Jorge Lorenzolle viidellä pisteellä. Rossi johti MM-pisteissä Lorenzoa ennen viimeistä kilpailua ja hänen olisi pitänyt sijoittui vähintään toiseksi, jotta olisi varmistanut mestaruuden. Rossi sai kuitenkin toiseksi viimeisen kilpailun jälkeen rangaistuksen, jonka johdosta hän joutui aloittamaan viimeisen kilpailun Valenciassa viimeisestä lähtöruudukosta. Kilpailutuomaristo katsoi Rossin kilpailun aikana tahallaan potkaisseen ulos radalta Marc Marquezin, joka joutui keskeyttämään, kun Rossi itse ajoi kolmanneksi. Hän ajoi kauden aikana 18:sta kilpailusta peräti 15 kertaa palkintokorokkeelle ja saavutti yhden paalupaikan Assenissa. Rossi voitti kauden aikana neljä kilpailua Qatarissa, Argentiinassa, Hollannissa ja Britanniassa. Hän onnistui ajamaan myös 12 kilpailua peräkkäin palkintokorokkeelle, kunnes putki katkesi kauden 13. kilpailussa, San Marinossa, jossa hän sijoittui viidenneksi.

Rossi ajoi kaudella 2016 kolmannen kerran peräkkäin MM-pisteissä toiseksi häviten nyt maailmanmestaruuden Marc Márquezille 49 pisteen erolla. Rossi nousi kauden aikana takaisin kakkospaikalle ohi Lorenzon ja keräsi kauden 18:sta kilpailusta kymmenen palkintokorokesijoistusta, joista kaksi oli voittoja. Hän voitti Espanjan ja Katalonian kilpailut. Rossi joutui keskeyttämään kauden aikana neljästi, joista yksi johtui moottoririkosta ja kolme ulosajosta. Hän ajoi myös parhaimmillaan neljä kertaa peräkkäin palkintokorokkeelle. Paalupaikkoja Rossi keräsi kolme, jotka tulivat Espanjassa, Italiassa ja Japanissa. Ainoastaan Espanjassa hän onnistui ajamaan paalulta voittoon, kun Italiassa ja Japanissa Rossi joutui keskeyttämään.

Rossi aloitti kauden 2017 vahvasti ajettuaan kolmessa ensimmäisessä kilpailussa palkintokorokkeelle ensin Qatarissa kolmanneksi ja sen jälkeen toiseksi Argentiinassa ja Yhdysvalloissa. Hän ajoi uransa 300:nen kilpailun MotoGP-luokassa Britannian kilpailussa elokuussa 2017. Hän johti kilpailua 18 kierroksen verran, kunnes menetti johtonsa kaksi kierrosta ennen maalia ja sijoittui kolmanneksi.

Formula 1

Rossista kaavailtiin Ferrari-tallin Formula 1 -kuljettajaa, ja hän ajoi tallin autolla lupaavia testiaikoja. Rossi jopa neuvotteli sopimuksesta Ferrarin kanssa, mutta päätti kuitenkin jatkaa MotoGP-sarjassa ajamista. Formulan testaamisen lisäksi Rossi on testannut DTM-autoa.

Ralliura

Rossi on ajanut kilpaa rallissa vuodesta 1997 lähtien, jolloin hän ajoi ensimmäisen kerran Monza Rally Show:ssa Renault Mégane Maxilla. Kilpailussa ajetaan yhdeksän erilaista rataa, jotka on rakennettu Monzan F1-radalle.

1998 Rossi oli toista kertaa mukana Monza Rally Show:ssa tällä kertaa Ford Escortilla, mutta joutui keskeyttämään.

1999 Rossi saavutti parhaimman tuloksen ajettuaan Monza Rally Show:ssa kahdeksanneksi hävittyään voittajan kokonaisajalle 1:06 sekuntia. Hän ajoi sarjassa Subaru Impreza S4 WRC 1998 mallilla.

2000 Rossin menestys Monza Rally Show:ssa jäi lyhyeksi hänen keskeytettyään Subaru Imprezalla jo ensimmäisellä erikoiskokeella. Samassa rallissa oli mukana myös Jean Alesi samalla autolla, mutta hänkin joutui keskeyttämään.

Rossi piti välivuoden rallista 2001 ja kilpaili MM-rallissa 2002 ja Monza Rally Show:ssa 2003, jossa hän sijoittui seitsemänneksi Toyota Corollalla.

2004 Rossi saavutti kolmannen sijan Toyota Corollalla Monza Rally Show:ssa hävittyään voittajalle Rinaldi Capellolle 47,2 sekuntia.

2005 Rossi voitti Italiassa ajettavan Monza Masters' Show:n Subaru Imprezalla. Sitä vastoin Monza Rally Show:ssa Rossi sijoittui nyt toiseksi hävittyään voittajalle Rinaldi Capellolle 5,6 sekuntia.

2006 hän voitti Monza Masters' Show:n toista kertaa urallaan ja ensimmäisen kerran Monza Rally Show:n. Kummallakin kerroilla Rossi ajoi Ford Focusilla.

MM-ralli

Rossi Walesin rallissa 2008.

Rossi oli mukana MM-rallin kaudella 2002, jolloin hän ajoi Peugeot 206:lla kauden päätöskilpailussa Walesissa, mutta joutui keskeyttämään.

Seuraavan kerran Rossi nähtiin rallin parissa kaudella 2006 Subaru Imprezalla.. Hän ajoi kauden aikana vain yhden kilpailun, Uuden-Seelannin rallin, jossa Rossi sijoittui yhdenneksitoista. Hän oli parhaimmillaan yhdennellätoista erikoiskokeella seitsemäs ja tuossa vaiheessa kokonaiskilpailussa 13.

2008 Rossi ajoi yhden kilpailun Fordilla Walesin rallissa, jossa hän sijoittui 12:nneksi. Rossi oli parhaimmillaan erikoiskokeilla 17 ja 19 sijalla yksitoista, joiden myötä hän nousi kokonaisrallin tuloksissa sijalle 12.

Rallin MM-sarjan tulokset

(Tulosselitteet)

Kausi	Talli	Auto	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13	14	15	16	Pisteet	Sijoitus
2002	Grifone	Peugeot 206 WRC	MON	SWE	FRA	ESP	CYP	ARG	GRE	KEN	FIN	GER	ITA	NZL	AUS	GBR Kesk.			0	NC
2006	Valentino Rossi	Subaru Impreza WRC 2004	MON	SWE	MEX	ESP	FRA	ARG	ITA	GRE	GER	FIN	JPN	CYP	TUR	AUS	NZL 11	GBR	0	NC
2008	Stobart	Ford Focus RS WRC 07	MON	SWE	MEX	ARG	JOR	ITA	GRE	TUR	FIN	GER	NZL	ESP	FRA	JPN	GBR 12		0	NC

Urheiluautot

Rossi osallistui Gulfin 12 tunnin ajoon vuonna 2019, jossa hän sijoittui kolmanneksi kokonaiskilpailussa ja voitti GT3 Pro-Am -luokassa.

Rossi ajaa kilpaa GT-luokan autoilla GT World Challenge Europe -sarjassa ja vuosi 2022 oli hänen ensimmäinen täysi kautensa GT-autoilla.

Tilastot

Kausi	Luokka	Pyörä	Kilpailut	Voitot	Palkintosijat	Paalupaikat	Nopeimmat Kierrokset	Pisteet	Sijoitus	MM
1996	125cc	Aprilia RS125	15	1	2	1	2	111	9.	0
1997		Aprilia RS125	15	11	13	4	7	321	1.	1
1998	250cc	Aprilia RS250	14	5	9	0	3	201	2.	0
1999		Aprilia RS250	16	9	12	5	8	309	1.	1
2000	500cc	Honda NSR500	16	2	10	0	5	209	2.	0
2001		Honda NSR500	16	11	13	4	10	325	1.	1
2002	MotoGP	Honda RC211V	16	11	15	7	9	355	1.	1
2003		Honda RC211V	16	9	16	9	12	357	1.	1
2004		Yamaha YZR-M1	16	9	11	5	3	304	1.	1
2005		Yamaha YZR-M1	17	11	16	5	6	367	1.	1
2006		Yamaha YZR-M1	17	5	10	5	4	247	2.	0
2007		Yamaha YZR-M1	18	4	8	4	3	241	3.	0
2008		Yamaha YZR-M1	18	9	16	2	5	373	1.	1
2009		Yamaha YZR-M1	17	6	14	7	6	306	1.	1
2010		Yamaha YZR-M1	14	2	10	1	2	233	3.	0
2011		Ducati Desmosedici GP11	17	0	1	0	1	139	7.	0
2012		Ducati Desmosedici GP12	18	0	2	0	1	163	6.	0
2013		Yamaha YZR-M1	18	1	6	0	1	237	4.	0
2014		Yamaha YZR-M1	18	2	13	1	1	295	2.	0
2015		Yamaha YZR-M1	18	4	15	1	4	325	2.	0
2016		Yamaha YZR-M1	18	2	10	3	2	249	2.	0
Yhteensä			343	114	220	64	95	5610		9

Aiheesta muualla

• Valentino Rossi – MotoGP Legend
• Valentino Rossin fanisivu
• Valentino Rossin tilastot (Arkistoitu – Internet Archive)

500cc / MotoGP -luokan kuljettajien maailmanmestarit

1940-luku: 1949:  L. Graham

1950-luku: 1950:  U. Masetti 1951:  G. Duke 1952:  U. Masetti 1953:  G. Duke 1954:  G. Duke 1955:  G. Duke 1956:  J. Surtees 1957:  L. Liberati 1958:  J. Surtees 1959:  J. Surtees 2000-luku: 2000:  K. Roberts Jr. 2001:  V. Rossi 2002:  V. Rossi 2003:  V. Rossi 2004:  V. Rossi 2005:  V. Rossi 2006:  N. Hayden 2007:  C. Stoner 2008:  V. Rossi 2009:  V. Rossi

1960-luku: 1960:  J. Surtees 1961:  G. Hocking 1962:  M. Hailwood 1963:  M. Hailwood 1964:  M. Hailwood 1965:  M. Hailwood 1966:  G. Agostini 1967:  G. Agostini 1968:  G. Agostini 1969:  G. Agostini 2010-luku: 2010:  J. Lorenzo 2011:  C. Stoner 2012:  J. Lorenzo 2013:  M. Márquez 2014:  M. Márquez 2015:  J. Lorenzo 2016:  M. Márquez 2017:  M. Márquez 2018:  M. Márquez 2019:  M. Márquez

1970-luku: 1970:  G. Agostini 1971:  G. Agostini 1972:  G. Agostini 1973:  P. Read 1974:  P. Read 1975:  G. Agostini 1976:  B. Sheene 1977:  B. Sheene 1978:  K. Roberts 1979:  K. Roberts 2020-luku: 2020:  J. Mir 2021:  F. Quartararo

1980-luku: 1980:  K. Roberts 1981:  M. Lucchinelli 1982:  F. Uncini 1983:  F. Spencer 1984:  E. Lawson 1985:  F. Spencer 1986:  E. Lawson 1987:  W. Gardner 1988:  E. Lawson 1989:  E. Lawson

1990-luku: 1990:  W. Rainey 1991:  W. Rainey 1992:  W. Rainey 1993:  K. Schwantz 1994:  M. Doohan 1995:  M. Doohan 1996:  M. Doohan 1997:  M. Doohan 1998:  M. Doohan 1999:  À. Crivillé

250cc-luokan kuljettajien maailmanmestarit

1949: Bruno Ruffo | 1950: Dario Ambrosini | 1951: Bruno Ruffo | 1952: Enrico Lorenzetti | 1953: Werner Haas | 1954: Werner Haas | 1955: Hermann-Paul Muller | 1956: Carlo Ubbiali | 1957: Cecil Sandford | 1958: Tarquinio Provini | 1959: Carlo Ubbiali | 1960: Carlo Ubbiali | 1961: Mike Hailwood | 1962: Jim Redman | 1963: Jim Redman | 1964: Phil Read | 1965: Phil Read | 1966: Mike Hailwood | 1967: Mike Hailwood | 1968: Phil Read | 1969: Kel Caruthers | 1970: Rob Gould | 1971: Phil Read | 1972: Jarno Saarinen | 1973: Dieter Braun | 1974: Walter Villa | 1975: Walter Villa | 1976: Walter Villa | 1977: Mario Lega | 1978: Kork Ballington | 1979: Kork Ballington | 1980: Anton Mang | 1981: Anton Mang | 1982: Jean-Louis Tournadre | 1983: Carlos Lavado | 1984: Christian Sarron | 1985: Freddie Spencer | 1986: Carlos Lavado | 1987: Anton Mang | 1988: Sito Pons | 1989: Sito Pons | 1990: John Kocinski | 1991: Luca Cadalora | 1992: Luca Cadalora | 1993: Tetsuya Harada | 1994: Max Biaggi | 1995: Max Biaggi | 1996: Max Biaggi | 1997: Max Biaggi | 1998: Loris Capirossi | 1999: Valentino Rossi | 2000: Olivier Jacque | 2001: Daijirō Katō | 2002: Marco Melandri | 2003: Manuel Poggiali | 2004: Daniel Pedrosa | 2005: Daniel Pedrosa | 2006: Jorge Lorenzo | 2007: Jorge Lorenzo | 2008: Marco Simoncelli | 2009: Hiroshi Aoyama |

125cc-luokan kuljettajien maailmanmestarit

1949:  Nello Pagani 1950:  Bruno Ruffo 1951:  Carlo Ubbiali 1952:  Cecil Sandford 1953:  Werner Haas 1954:  Rupert Hollaus 1955:  Carlo Ubbiali 1956:  Carlo Ubbiali 1957:  Tarquinio Provini 1958:  Carlo Ubbiali 1959:  Carlo Ubbiali

1960:  Carlo Ubbiali 1961:  Tom Phillis 1962:  Luigi Taveri 1963:  Hugh Anderson 1964:  Luigi Taveri 1965:  Hugh Anderson 1966:  Luigi Taveri 1967:  Bill Ivy 1968:  Phil Read 1969:  Dave Simmonds 1970:  Dieter Braun

1971:  Ángel Nieto 1972:  Ángel Nieto 1973:  Kent Andersson 1974:  Kent Andersson 1975:  Paolo Pileri 1976:  Pierpaolo Bianchi 1977:  Pierpaolo Bianchi 1978:  Eugenio Lazzarini 1979:  Ángel Nieto 1980:  Pierpaolo Bianchi 1981:  Ángel Nieto

1982:  Ángel Nieto 1983:  Ángel Nieto 1984:  Ángel Nieto 1985:  Fausto Gresini 1986:  Luca Cadalora 1987:  Fausto Gresini 1988:  Jorge Martínez 1989:  Àlex Crivillé 1990:  Loris Capirossi 1991:  Loris Capirossi

1992:  Alessandro Gramigni 1993:  Dirk Raudies 1994:  Kazuto Sakata 1995:  Haruchika Aoki 1996:  Haruchika Aoki 1997:  Valentino Rossi 1998:  Kazuto Sakata 1999:  Emilio Alzamora 2000:  Roberto Locatelli 2001:  Manuel Poggiali

2002:  Arnaud Vincent 2003:  Daniel Pedrosa 2004:  Andrea Dovizioso 2005:  Thomas Lüthi 2006:  Álvaro Bautista 2007:  Gábor Talmácsi 2008:  Mike di Meglio 2009:  Julián Simón 2010:  Marc Márquez 2011:  Nicolás Terol