Jari Olavi Hiltunen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jari Olavi Hiltunen
Jari Olavi Hiltunen Radio Dein toimituksessa 2019
Jari Olavi Hiltunen Radio Dein toimituksessa 2019
Henkilötiedot
Syntynyt13. lokakuuta 1968 (ikä 56)
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti opettaja, kirjallisuuskriitikko
Siviilisääty naimisissa
Puoliso Anne Hiltunen
Muut tiedot
Aktiivisena 1995–
Aiheesta muualla
Kotisivu
Kirjailija Kaarina Ranne ja kriitikko Jari Olavi Hiltunen Turun Kirjamessuilla syksyllä 2015.

Jari Olavi Hiltunen (s. 13. lokakuuta 1968 Laukaa) on Ulvilan Vanhassakylässä asuva suomen kielen opettaja, kirjallisuuskriitikko, kulttuurijournalisti ja tietokirjailija.[1][2][3][4]

Hiltunen on avustanut kirja-arvosteluilla suomalaisia lehtiä vuodesta 1995. Hän on kirjoittanut arvosteluja muun muassa Satakunnan Kansaan,[5][6] Suomen Kuvalehteen,[7] Opettaja-lehteen,[8] Parnassoon,[9] Hiidenkiveen,[10] Äidinkielen opettajain liiton Virke-jäsenlehteen[11] ja kirjallisuuskritiikin verkkolehteen Kiiltomato.net.[12][13] Hiltunen on ollut myös tuottelias kirja-artikkelien tuottaja.[14] Hän on koonnut kirja-arvostelujaan ja -artikkeleitaan blogisivustolleen ”Vetus Et Nova – artikkeleita ja arvosteluja uusista ja vanhoista kirjoista”.[15] Hiltunen on ollut mukana Vuoden kristillinen kirja -kilpailun esiraadissa useana vuonna.[16]

Koulutukseltaan Hiltunen on suomen kielen ja kirjallisuuden maisteri.[10] Hän toimii äidinkielen lehtorina Länsirannikon Koulutus Oy WinNovassa Porissa.[17] Hiltunen on naimisissa, ja hänellä on kolme lasta.[18] Hiltunen on kotoisin Piikkiöstä Varsinais-Suomesta ja asunut pitkään myös Porissa.[1]

Klassikkokritiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uutuuskirjojen arvioinnin ohella Hiltunen on kirjoittanut erityisesti Kiiltomatoon suomalaisista ja ulkomaalaisista klassikkoromaaneista ja -kirjailijoista. Kiiltomadon pääkirjoituksissaan hän on sivunnut klassikkoaiheita ja muun muassa arvioinut suomalaisia nykykirjailijoita menneitä klassikoita vasten.[19] Hän on eritellyt myös kirjallisuuskritiikin kyvyttömyyttä tunnistaa tulevia klassikoita.[20] Huhtikuussa 2016 Hiltunen käsitteli yhdysvaltalaisrunoilija Walt Whitmanin kautta kysymystä elämän mittaisten teosten merkityksestä eli siitä, kannattaisiko kirjailijoiden aiempaa yleisemmin kirjoittaa elämänsä aikana ainoastaan 1-5 kirjaa eikä esimerkiksi julkaista kirjaa vuoden tai kahden välein.[21] Pääkirjoituksessaan 28.7.2018 Hiltunen nousi puolustamaan ruotsalaisten kykyä valita Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja Ruotsin Akatemiaan liittyneestä kohusta huolimatta.[22]

Kiiltomadon klassikkoarvosteluissaan Hiltunen on käsitellyt seuraavia klassikkokirjailijoita:

Galaktinen runousoppi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoittamansa klassikkokritiikin myötä Hiltunen julkaisi maaliskuussa 2020 tietokirjan Romuluksen sielu (Warelia), jossa hän luonnosteli ensimmäisen niteen ns. galaktista runousoppia. Romuluksen sielu käsittelee 15 klassikkokirjailijaa, muun muassa Aleksis Kiveä, Väinö Linnaa, J. K. Rowlingia, Plutarkhosta, Homerosta ja Aisoposta.[44] Galaktinen runousoppi perustuu ideaan, että klassikkokirjailijoita verrataan taivaalla tuikkiviin tähtiin ja niiden esittämiä ajatuksia ja aatteita tähtien heijastamaan valoon.[45]

Galaktisen runousopin toinen osa Theseuksen henki ilmestyi maaliskuussa 2021. Teoksessa Hiltunen käsittelee yhdeksää uutta kirjailijaa, muun muassa George R. R. Martinia, Platonia, Friedrich Nietzscheä, Leo Tolstoita, J. R. R. Tolkienia ja Umberto Ecoa. [46]

Huhtikuussa 2022 Hiltunen julkaisi galaktisen runousopin kolmannen osan Abrahamin korpus, joka keskittyy aiempaa enemmän uskonnollistaustaisiin kirjailijoihin. Teoksen kirjailijaesseissä esiteltiin Avicenna, Mika Waltari, Søren Kierkegaard, Salman Rushdie, Miguel de Cervantes, Dante Alighieri, Baruch Spinoza ja Mihail Bulgakov.[47]

Kesällä 2020 Hiltunen tuotti Radio Dei -radiokanavalle viikkosarjan Suuret kirjailijat Romuluksen jäljillä, joka perustui Romuluksen sielu -kirjan kirjailijaesseisiin. Theseuksen henki sai oman radio-ohjelman kesällä 2021[48] ja Abrahamin korpus vuonna 2022[49].

Romaanit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiltusen esikoisromaani Ahmatova julkaistiin 30. syyskuuta 2023 Turun kirjamessuilla.[50] Maagisrealistinen romaani kertoo venäjänukrainalaisen runoilija Anna Ahmatova (1889–1966) elämäntarinan. Kriitikko Kari Heino näkee romaanissa selvän viittaussuhteen kirjailijan aikaisemmin luonnostelemaan galaktiseen runousoppiin.[51] Hiltunen hyödyntää romaanissa sokraattista dialogia, joka on yksi maailman vanhimmista kirjallisuudenlajeista. Varsinainen esikuva löytyi Mihail Bulgakovin romaanista Saatana saapuu Moskovaan[52].

Helmikuussa 2024 ilmestyi Hiltusen toinen romaani Teho-osasto. Autofiktiivinen pienoisromaani kertoo Hiltusten perheen tyttären vakavasta sairastumisesta ja pitkästä hoitojaksosta Turun yliopistollisessa keskussairaalassa keväällä 2012.[53]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Hiltunen, Jari Olavi: esittely Vetus Et Nova – artikkeleita ja arvosteluja uusista ja vanhoista kirjoista. Viitattu 31.10.2015.
  2. ↑ Kirjallisuusblogin tekijä Vetus Et Nova – artikkeleita ja arvosteluja uusista ja vanhoista kirjoista. Viitattu 18.10.2015.
  3. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Tosi-tv:n voimalla pääsee politiikkaan ja vaikka mihin Satakunnan Kansa. 25.4.2019. Arkistoitu 27.8.2019. Viitattu 27.8.2019.
  4. ↑ Uudet jäsenet 5.6.2020 Suomen Tietokirjailijat ry. Viitattu 22.6.2020.
  5. ↑ Hiltunen, Jari O.: Sijoituspankkiiri joutuu taloustrillerissä ahtaalle Satakunnan Kansa. 22.8.2012. Viitattu 18.10.2015.[vanhentunut linkki]
  6. ↑ Hiltunen, Jari O.: Kriitikko-kirjailijan runokokeilut Satakunnan Kansa. 3.6.2013. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 19.10.2015.
  7. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Virpi Hämeen-Anttila ja kuolema oopperassa: Suomi kuohuu ääriliikkeiden vuoksi Suomen Kuvalehti. 18.8.2017. Viitattu 25.8.2017.
  8. ↑ CrimeTime Kirjailijat: JP Koskinen crime.fi. Viitattu 18.10.2015.
  9. ↑ Kustannusosakeyhtiö Teoksen uutuusesittely 2006 teos.fi. Arkistoitu 20.11.2016. Viitattu 18.10.2015.
  10. ↑ a b Hiltunen, Jari Olavi: Kirjailijoiden kanssa koulunpenkillä Hiidenkivi-lehti. 4/2009. Arkistoitu 13.5.2016. Viitattu 18.10.2015.
  11. ↑ Sisällys Virke. 3-4/2012. Äidinkielen opettajain liitto ÄOL. Arkistoitu 10.8.2015. Viitattu 20.10.2015.
  12. ↑ Kiiltomadon kirjallisuuskriitikot kiiltomato.net. Viitattu 18.10.2015.
  13. ↑ Kirjallisuuskritiikki fi.wikipedia.org. Viitattu 18.10.2015.
  14. ↑ ARTO Kotimainen artikkeliviitetietokanta arto.linneanet.fi. Viitattu 18.10.2015.[vanhentunut linkki]
  15. ↑ Vetus Et Nova – artikkeleita ja arvosteluja uusista ja vanhoista kirjoista.
  16. ↑ Kättö, Outi: Jari O. Hiltunen lukemattomien teosten äärellä Ristin Voitto. 14/2009. Viitattu 19.11.2016.
  17. ↑ Länsirannikon Koulutus Oy WinNovan yhteystiedot winnova.fi. Arkistoitu 15.12.2013. Viitattu 19.10.2015.
  18. ↑ Arjen keskeltä ja sen takaa -blogi jariolavihiltunen.blogspot.fi. Viitattu 19.10.2015.
  19. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Onko nykyprosaisteistamme kirjallisuushistoriaan - nousevien klassikkokirjailijoiden äärellä Kiiltomato.net. 5.12.2008. Lukukeskus. Viitattu 18.10.2015.
  20. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Kirves kivessä - kirjallisuuskritiikki mestariteoksen äärellä Kiiltomato.net. 2.1.2013. Lukukeskus. Viitattu 18.10.2015.
  21. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Elämän mittainen teos Kiiltomato.net. 17.4.2016. Lukukeskus. Viitattu 22.4.2016.
  22. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Ruotsalaiset nerot maailmankirjallisuuden tuntureilla Kiiltomato.net. 28.7.2018. Lukukeskus. Viitattu 27.8.2019.
  23. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Kahden kerroksen väkeä Longbournin talossa Kiiltomato.net. 6.8.2014. Lukukeskus. Viitattu 18.10.2015.
  24. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Vaeltava ritari nousi maailmankirjallisuuden esikuvaksi Kiiltomato.net. 18.9.2013. Lukukeskus. Viitattu 18.10.2015.
  25. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Hercule Poirot käy kirjailijan kesäkodissa Kiiltomato.net. 7.10.2015. Lukukeskus. Viitattu 18.10.2015.
  26. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Englantilaisklassikon veijarit ja pyhimykset Kiiltomato.net. 15.8.2012. Lukukeskus. Viitattu 18.10.2015.
  27. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Dostojevskin elämän ja perinnön runsaudensarvi Kiiltomato.net. 9.9.2017. Lukukeskus. Viitattu 15.9.2017.
  28. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Satiirin klassikko myöhäiskeskiajalta Kiiltomato.net. 18.8.2010. Lukukeskus. Viitattu 18.10.2015.
  29. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Romaaniklassikko keskenkasvuisen miehen sodasta Kiiltomato.net. 22.7.2009. Lukukeskus. Viitattu 18.10.2015.
  30. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Vallaton klassikko joutilaisuuden mahdollisuuksista Kiiltomato.net. 30.7.2008. Lukukeskus. Viitattu 18.10.2015.
  31. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Paholaisen oppipoika Kiiltomato.net. 22.12.2007. Lukukeskus. Viitattu 18.10.2015.
  32. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Brasilialaisen modernistin uskomattomat kertomukset Kiiltomato.net. 30.10.2014. Lukukeskus. Viitattu 18.10.2015.
  33. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Esimerkillisten tarinoiden kirja Kiiltomato.net. 30.10.2014. Lukukeskus. Viitattu 18.10.2015.
  34. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Ei mitään uutta amerikkalaisten rintamalohkolta Kiiltomato.net. 17.3.2015. Lukukeskus. Viitattu 18.10.2015.
  35. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Sodan mielettömyys köyden jatkona Kiiltomato.net. 18.7.2007. Lukukeskus. Viitattu 18.10.2015.
  36. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Elämän ja kuoleman kyytimies Kiiltomato.net. 21.5.2008. Lukukeskus. Viitattu 18.10.2015.
  37. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Järkäle selkosten kirjailijasta Kiiltomato.net. 20.12.2017. Lukukeskus. Viitattu 28.4.2018.
  38. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Salama-kirjat ja kohukirjailijan elämä Kiiltomato.net. 13.7.2017. Lukukeskus. Viitattu 18.11.2017.
  39. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Hirviön goottilaiset valmistusohjeet Kiiltomato.net. 10.10.2008. Lukukeskus. Viitattu 18.10.2015.
  40. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Amerikkalaisen unelman kääntöpuoli Kiiltomato.net. 2.4.2017. Lukukeskus. Viitattu 8.4.2017.
  41. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Jälkimodernin matkakirjallisuuden klassikko Kiiltomato.net. 16.6.2010. Lukukeskus. Viitattu 19.10.2015.
  42. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Täydellisen onnen metsästäjä Kiiltomato.net. 5.9.2012. Lukukeskus. Viitattu 18.10.2015.
  43. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Haudan takaa rehellisin sanoin Kiiltomato.net. 15.6.2011. Lukukeskus. Viitattu 18.10.2015.
  44. ↑ Kuvaja, Sini: Jari Hiltunen sai tarpeekseen sinisen valon koukuttavasta matalakulttuurista ja loi sille vastaiskun Satakunnan Kansa. 7.3.2020. Arkistoitu 22.9.2020. Viitattu 22.6.2020.
  45. ↑ Hiltunen, Jari Olavi: Galaktinen runousoppi: spefi heijastaa menneisyyden valoa Kosmoskynä. 4.3.2021. Viitattu 20.4.2021.
  46. ↑ Kuvaja, Sini: Ulvilalainen Jari Hiltunen nostaa Game of Thronesin maailman luoneen George R.R. Martinin kirjallisuuden kiintotähdeksi Tolstoin ja Umberto Econ rinnalle – miksi? Satakunnan Kansa. 17.3.2021. Viitattu 5.4.2021.
  47. ↑ Heino, Kari: Ammattikoulupoikien suomea työkseen suoristava Jari Olavi Hiltunen opettaa vapaa-ajallaan kosmologeille runoutta Kulttuuritoimitus. 20.4.2022. Viitattu 4.7.2022.
  48. ↑ Radio Dei: Suuret kirjailijat Theseuksen hengessä -sarjassa esitellään klassikkoteoksia ja niiden tekijöitä radiodei.fi. 18.5.2021. Viitattu 24.5.2021.
  49. ↑ Radio Dei: Abrahamin heimon suuret kirjailijat -kesäsarja johdattaa kirjauskontojen aatehistoriaan radiodei.fi. 31.5.2022. Arkistoitu 24.6.2022. Viitattu 4.7.2022.
  50. ↑ Kautto, Maarit: Ulvilalaisen Jari Olavi Hiltusen romaanin innoittajina Ahmatovan runous ja elämä Satakunnan Viikko. 5.10.2023. Viitattu 10.8.2024.
  51. ↑ Heino, Kari: Jari Olavi Hiltusen esikoisromaani rakentaa palapeliä runoilija Anna Ahmatovan elämästä Kulttuuritoimitus. 18.10.2023. Viitattu 21.11.2023.
  52. ↑ Varjonen, Jukka-Pekka: Anna Ahmatovan kengissä ja hengessä – rohkea runoilijalegenda sai uuden elämän ulvilalaisessa kirjakammiossa antiikin Kreikan menetelmällä Satakunnan Kansa. 1.10.2023. Viitattu 21.11.2023.
  53. ↑ Kuvaja, Sini: Lapsen tavallinen flunssa muuttui taisteluksi elämästä teho-osastolla Satakunnan Kansa Länsi-Suomi. 16.2.2024. Viitattu 24.3.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jari_Olavi_Hiltunen&oldid=22693266”